Esmeraldan eetos

Haluaisin kirjoittaa jostain muusta kuin itsestäni, palata niihin aiheisiin, joilla blogin aikanaan aloitin. Ensimmäinen kirjoitus taisi tosin koskea itseäni. Ja kaikki muihin aiheisiin liittyvät tekstit johtivat lopulta itseeni. Lopulta kirjoittaminen on todella itsekeskeistä, ellei kyse ole taloudellisesta tekstin takomisesta. Silloinkin kyse on usein besserwisseriydestä. Ennen piuhat jäsentyivät pullapitkoksi, leteiksi jotka yhdistyvät. Nyt ne karkaavat eri suuntiin. Unohdin, jo nyt, mistä minun piti kirjoittaa. Minulla oli aivan selkeä visio, jonka tuo besserwisser aiheutti. On lankoja, jotka johtavat jonnekin, itse olen vain päässä vastaanottamassa pätkiä. Miettimässä, mitä teen näille kaikille langoille. Toivien, ettei yksikään ole musta.  Nyt muistin, mustasta langasta. Kuolema. Siitä tuli mieleen muumiturismi.  Lisenssi on juuri päättynyt, toivottavasti sen myötä todennäköisyys nähdä tämä vastenmielinen antiylistys Naantalin historiaa kohtaan.  Olen tätä aihetta k...

Matkustusrajoitukset ja maailman tilanne ovat saaneet meidät kuuliaiset kansalaiset linnoittautumaan kotibunkkereihimme. Samaan aikaan kun orientoidumme pitkäkestoiseen kotoiluun tai mahdolliseen mökkikesään, katsomme haikeudella kuvia ja videoita menneisyyden matkoista ulkomaille. Jopa vihdoin järjestettyjä paperikuvia vuosikymmenten takaa ajalta, jolloin ulkomaanmatka oli vielä lähes ihme tavalliselle työssäkäyvälle.  Katsoessani appivanhempien kuvaamaa kaitafilmitallennetta  S/S Bore -laivan irtautumisesta Aurajoen laiturista kohti mahdollisuuksien maata Ruotsia, tunnen suurta haikeutta. Tuota aikaa ei enää ole - ei ehkä myöskään nauravia ihmisiä aurinkoisella kannella, joiden vilkutusta tahdittaa kameran sulkimesta aiheutuva kuvan välke. Olivatko he iloisia edessä siintävästä laivan legendaarisesta  voileipäpöydästä vai työmahdollisuuksista, joita Ruotsilla oli heille tarjota Suomea enemmän? Vai vain matkasta, elämyksestä itsestään? Kuva: Keijo Hakanen/...

Covid-19 eli suomen kielen tämän hetken yleisin sana koronavirus on aikaansaanut poikkeustilan maassamme. Otsikon lausahdus on tuttu uutislähetyksistä  ja yhä lähietäisyydellä tapahtuvasta small talkista. Poikkeukselliset ajat ovat johtaneet  valmiuslain käyttöönottoon ensimmäisen kerran sota-ajan jälkeen. Koronavirukseen varautuminen ja siltä suojautuminen muistuttaa jo jossain määrin sodankäyntiä (lausunnot á la Macron ja Trump ). Ja sitähän se on - taistelua näkymätöntä vihollista vastaan. Koska virus ei ole konkreettisesti nähtävillä kuin vasta sitten, kun se heikentää ihmisen peruskunnon pahimmillaan tehohoitoon asti, meillä on ollut ollut suuria vaikeuksia ottaa viruksen vakavuus tosissaan. On hälyttävää, että uutisten ykkösaihe on ihmisten piittaamattomuus karanteenimaisten olojen noudattamisesta.  Kuvat Kakolan tyhjentyneeltä vankila-alueelta vuodelta 2012, ajalta ennen uudisrakennuksia. Hienosti esiintymisensä hoitaneen pääministeri Sanna Marinin...

Georgia-pläjäykseni saa vihdoin jatko-osan! Olen tässä välissä keskittynyt Georgiasta kotiin raahamieni herkkujen systemaattiseen "imurointiin" sekä analysointiin. Mistä aloittaisin? Mikä runsaudenpula onkaan edessä, kun aiheena on georgialainen ruoka! Vaikka Georgiastakin on varmasti löytynyt valikoimaltaan suppeita neuvostomarketeja vielä 30 vuotta sitten, nykymatkailija voi hämmästyä, että pieneen tbilisiläiseen Spar-katukauppaan mahtuu valtava määrä uniikkeja herkkuja niin ruoka- kuin viinirintamallakin. Keskitytään nyt tässä postauksessa kuitenkin ruokaan.  Georgiaan kannattaa ehdottomasti matkustaa puolityhjällä matkalaukulla, sillä yhtä laadukkaita ja samaan aikaan puoli-ilmaisia ruokatuliaisia on saanut ainakin muista vierailemistani maista hakemalla etsiä. Etenkin kevyitä mausteita on helppoa ja kannattavaa tuoda pienenkin matkalaukun kyydissä Suomeen - etenkin, jos on jo käyttänyt lähes kaiken sallitun painon viinipulloihin. Minulle tuli yllätyksenä, että...