Esmeraldan eetos

Transu Prismassa Ei lappua nakissa Tyhjä laari kauhovat kädet paikkaansa vaali Vaari imi munkkia suu sokerissa Äiti katsoi lastaan Missä on vitsa? Pitsa kuin pissa Siis Pizza, Pakastepizza Kuin Bond, James Bond Ei-salainen agentti ruokakorissa Salarakas hyllyvälissä Tarjouksessa mozzarellalla nakki kuin sepaluksella auki muuan entinen pappi Happi virtaa kedolla ilmaa matkalla kohti Prismaa Uudestaan aina uudelleen työntää vartija muka maksaneen Rehellisyyden äärelle Sieltä löytää itsensä keskiluokkainen nainen punnitsee hedelmiä painaa halvemman Laserkatseeni erottaa En tee mitään Luotan vartijaan En jaksa Olla aina p*ska Olla se joka huomaa Miten helppoa on rima alittaa Kasvakaa maksamaan Elämällä on hintansa Opettajilla pinnansa ja toimittajilla aiheet ei tänään vähissä Mutta aivosolut Ne on kaikilla imperfektissä Kukaan ei tiennyt kuka on Lenin Tarvitseeko tietää Voiko historian vain unohtaa Työntää kärryä Vaunua Ostetaan ja l...

Mistä lienee moinen otsikko taas syntynyt? Silloin se pitää kirjoittaa, ja katsoa mitä sen alle syntyy. Kuuntelen kuorsausta (en omaani, vaikka sekin on mahdollista) ja selaan puhelinta. Vihoviimeinen teko unettomana - silloin uni ei ainakaan tule. Viime yönå en valvonut, siksikö kun luin tätä nukahtaessa? Vaikka luulisi, että juuri nämä liikuttavat sanat valvottaisivat.  Ajattelinkin siis kertoa, mitä tietoja googletan. En ole myöskään aikoihin jakanut täällä, millä hakusanoilla blogini löydetään. Analyticsissa on jotain vikaa, joten en pääse katsomaan. Katson siis, mitä itse olen googlettanut. Ruotsiin liittyviä hakuja tein edellisviikolla, mutten kuitenkaan googlettanut tätä Östermalmin Hemköpistä löytynyttä rapukravattia. Raakut eivät näytä yhtä onnellisilta. Vaikka keitetäänhän ravutkin elävältä.  No se aie loppui lyhyeen, olen näemmä kieltänyt hakujen taltioinnin. No, muistelen mitä olen tänä yönä googlettanut. saku inomaa Olen ollut yli viikon kipeä. Sinä aikana ääniki...

  Olisi runoja joita kirjoittaa Tehtäviä joita väistellä Ajatuksia joita maistella Kirjoitan siis nimeni paperiin Naulitsen itseni varjokuviin joissa maistuu ruskea emoji Kerran kuulin aatoksen Exältä hidasta elämää vai vessan seinältä who cares Siinä luki Katse kohti taivaanrantaa vielä minun siivet kantaa Silloinkin edessä on havuja perkele Minulla joka varoin heikkoa jäätä joudun kärsimään koska muilla on heikko pää Ei jäljelle jää kuin pää ja jää Sää Puhukaamme siitä Sääilmiöstä nimeltä naapuri Ekokatastrofi Uhka ihmiskunnalle Uhka selvittymiselle Uhka kaikelle Uhka Uh Kahvia Keitän pörssisähköllä Kuivaan lätäköitä Raastan joukkoon itseni mureketaikinaksi Vaivaan itseäni En muita Havuja perkele on rappusilla Saa ollakin näillä astumilla Sää puhuu puolestaan Henkii muinaista historiaa Kuuleeko enää kukaan Kuuleeko maa Jolla ihmiskunta tekee tuhojaan Naapurista hallituksiin Sodan jaloista laitoksiin On henki Se riittää H...

Nyt minäkin luopio olen vihdoin osallistunut Naantalin Kirjajuhliin . Kolmatta kertaa Kaivohuoneella järjestetyt juhlat olivat jo myyty perjantain osalta jo loppuun, joten hienosti ovat kirjallisuuden ystävät Naantaliin löytäneet. Vuosi vuodelta juhlat ovat saavuttaneet enemmän yleisöä, joten toivoa sopii, että näistä tulee pysyvä loppukesän piristysruiske Naantaliin.  WSOY:n kustantaja Anna-Riikka Carlson haastatteli monia kirjajuhlien vieraita, tässä Jenni Haukiota. Naantalin Pienen kirjapuodin pyörittäjä Katri Tuominen kukitti kirjailijavieraan, jolta odotamme kovasti myös uutta runoutta.  Satu Rämö on viettänyt tänä vuonna aikaa Äkäslompolossa, jonne Jakob-kirjan tapahtumat osin sijoittuvat. Kohta lukijat saavat imaista kolmannen osan Hildurista alkaneeseen, Islantiin sijoittuvaan  dekkaritrilogiaan.  Ensimmäisenä päivänä esiintymislavalla oli heti nimekkäitä kirjailijoita, kuten yleisömagneetit Satu Rämö ja Jenni Haukio . Arvanette, kuka oli viimeinen esiintyjä...

Nyt täytyy käyttää tätä blogialustaa Otavan lukupäiväkirjana. Sellaisen otin omakseni edellisvuonna kirjamessuilla, enkä muistanut käyttää. En siis kirjaa ylös lukemiani mihinkään, ellen sitten kirjoita niistä jotain tänne tai Instagramiin. En jaksaisi kirjoittaa kaikesta lukemastani jotain. Mielestäni on oltava tila myös sille, että tuntemukset ovat vain oman itsen ja kirjan välisiä. Siihen tuo armoitettu lukupäiväkirja olisi ollut varsin hyvä kapistus. Nyt olisi korkea aika löytää se.  Vihje kahden parhaan kirjan sisällöstä. Kuka arvaa mitkä ja miten ne liittyvät tähän kuvaan? (Kerron lopussa.)  Ensimmäinen tänä vuonna lukemani kirja on Esa Pesosen runoteos Tänä yönä olen yksin (omakustanne, 2022). Suosittelen sitä jokaiselle, joka kaipaa ajatuksia eriarvoisuudesta, köyhyydestä, rakkaudesta, yksinäisyydestä Helsingissä tai missä hyvänsä. Ajattomanakin teos on aikansa kuva, viimeistelemättömänä hiomaton timantti. Pidän useammin sellaisista (joilla on vahva sanoma) liian teko...

  Talitintti katsoi minua ikkunasta Seisoi laudalla kallisti päätään ja minä luulin olevani tali Ei oo suihkussa varaa käydä Ei kaikilla maailmassa Mut on varaa jonottaa Prismassa metsästää punalappua Ei oo Ei tuu Sen on lastannut kärryyn joku muu Jos et ohittamaan millään pysty Niin tukkeeksi jää se on meidän kaikkien elämää Hyvinvointivaltion ahtauma Peräsuolen pullistuma Hyhhyh rumaa puhetta Se on sallittua vain persuilta kahden promillen tunnelissa Pikkujouluaika jee jee Kiilusilmien ateljee Uudet glitterit kehiin lapsityövoimalla iskuvoima peliin Etänä halvempi Kansanterveys palkitsee Sohvalla ei leviä sukupuolitaudit eikä innosta kuin töllön ateljee Uutiset vai väsynyt artisti Putin vai oranssi naamari Ehkä Prisma kuitenkin paras kiireisten ihmisten tukkeumana Kroksit ja kolitsit jalassa et aiheuta kellekään harmia Sillä kauneus ei ole henkilö eikä kassan välipalikka selviö Kansan välipalikka, me ja muut, ei Samaa vellovaa massaa kiilaa ko...