Esmeraldan eetos

Lähes joka viikko media tarjoaa eteemme kohun, johon valveutuneen ihmisen pitäisi ottaa kantaa. Aiheestä pitäisi keskustella sekä somessa että kaupan kassalla, jossa myyjä haluaa yleensä tehdä vain työtään. Toisaalta mielipiderikas ajatustenvaihto, mikäli kustannustehokkuus sen sallii, voi rikastuttaa kummankin osapuolen päivää.  Onko mielipiteettömyys sittenkin suurempi uhka lajitovereille? Onko se mielen laiskuutta, haluttomuutta ottaa asioista selvää, silkkaa välinpitämättömyyttä? Vai onko kyse sittenkin väsymisestä maailmaan, jossa pitäisi aina olla jotain mieltä?  Nämä molemmat tarpeet kulkevat rinnakkain. Sitä haluaa ajatella, että Afrikan tähti on vain lempipeli, joka on osa suomalaisten kollektiivisia lapsuusmuistoja. Pelasin sitä ihan muutama vuosi sitten, jolloin löysin jälleen Afrikan tähden. Nyt muistin jo etukäteen, mitä sen tilalla sädehtii. Siskoni kirjoitus, jossa minä olen p'*ska. Esmeralda on p*aska. Itse timantti on revitty pois. Näin siskoni muunteli totuut...

Otsikko on John Lennonin ja Yoko Onon kappaleen nimi vuodelta 1972. Tänään on kansainvälinen naistenpäivä , jota vietettiin  YK:n julistamana ensimmäisen kerran vuonna 1975. Pitäisikö minun huolestua, kun heräsin tähän Lennonin ravistelevaan laulantaan herätyskellon sijaan? Kappale soi päässäni, unessani. Woman is the slave of the slaves... think about it . Katsoin eilen dokumentin  Valkoinen kuningas, musta kuolema , jossa kerrotaan, miten järkyttävillä tavoilla kongolaisia riistettiin kumiorjuudessa reilut sata vuotta sitten. Jokaisen pitäisi katsoa tämä dokumentti, koska aihe on edelleen aivan liian vähän käsitelty ja kuitenkin sen tapahtumat ovat aikaansaaneet ensimmäiset laajamittaiset ihmisoikeustaistelut sekä Belgian vaurastumisen. Todennäköisesti syöt Brysselissä torttua siinä rakennuksessa, jonka rakennusrahat ovat peräisin kongolaisten vereslihasta. Tästä aiheesta lisää tulevassa postauksessa. Eilisillan dokumentti ja keskustelu naistenpäivän mahdollisesta k...