Esmeraldan eetos

Kesän yksi suunnitelma, joka ihme kyllä toteutui, oli reissun tekeminen niin kauas Turusta kuin Saloon. Lähelle on selvästi pitkä matka, kun ei Salossa kovin usein tule käytyä. Junallakin pääsisi Kupittaalta suoraan Salon keskustaan, lähes Veturitallin naapuriin, jossa tällä kertaa oli todella mielenkiintoinen Meeri Koutaniemen ja Gerturude Bellin valokuvanäyttely. Lisäksi suuntasimme äitini kanssa, autolla kun matkassa olimme, puoliksi sattumalta Wiurilan kartanon kesänäyttelyyn. Kerrassaan upea paikka, jossa olisi kernaasti nuuskinut ruusuilmaa pidempäänkin kuin puoli tuntia ennen sulkemisaikaa.  Wiurilan kartano on ollut Suomen suurin tila, ja sen omistajiin kuuluu käsittääkseni yhä Armfeltit. Miettikää, että nämä ovat viljasiiloja. Sisältä siis täysin talonpoikaisia ja vaatimattomia. Engel on suunnitellut kokonaisuuden, mr. Turun palon jälkimainingit. Turussa siis vallitsee Engelin ruutukaava.  Astutaan ensin sisään käänteisessä järjestyksessä hulppeaan Wiurilan viljasiilo...

Viime aikoina olen nuuskinut yhtä sun toista lukaalia, betonikolmiota ja talo-opusta, käynyt myös Naantalin museon asumisnäyttelyssä sekä tuttuun tapaan kolunnut lähiökukkuloita pieteetillä. Mistä moinen innostus?  Jyrkkälä, taitaa parhaillaan olla ehdolla Pohjoismaiden parhaaksi lähiöksi. Mennään tähän kohta! Noh, mitään uutta tässä ambitiossa ei ole, harrastinhan jo kersana asuntojen pohjapiirustusten taiteilua ruutupaperille ja suunnittelin oman palatsini. Minusta asuminen oli todella kiinnostavaa, sehän sisältää koko pienen ihmisen elämän. Tajusin kuitenkin nopeasti, ettei minusta tulisi arkkitehtiä tai raksa-ammattilaista vaan asumistutkija . Valtuutin aivan itse itselleni tämän tittelin juuri sekunti sitten! Sitä kuitenkin teen, tutkin kuinka ihmiset asuvat. Siinä on sekä visuaalinen että stalkkeriaaninen ulottuvuus, heh. Pikemminkin minua kiinnostaa asumisen yhteiskunnalliset ja sosiaaliset ulottuvuudet. Tämä on myös jonkinlaista taustatyötä - näin oikeutan itselleni harras...