Esmeraldan eetos

Miten olenkaan kaivannut merelle. Vihdoin se toteutui. Teiniangstissa olin haluton matkustamaan veneellä vanhempieni kanssa, pidin ennemmin kotibileet. En tosin tiedä, olisiko matkaseurani tuolloin edes ollut kaivattua. Mutta huomaan kaipaavani paattiamme yhä enemmän nyt, kun sitä ei enää ole.  Matka yhteysaluksella Nauvoon eli Naguun jäi lyhykäiseksi, mutta joskus paremman elämän aikana täytyy siellä myös yöpyä. Seilissä taas ei huvita käydäkään enää kolmatta kertaa nähtyäni, millainen somehitti saaresta on tullut. Olen vieraillut siellä 1990-luvulla ja vielä 2010-luvun alussa, jolloin tuotteistus oli jo päässyt orastavalla tasolla vauhtiin. Joskus taisin hakea sinne myös korkeakouluharjoitteluun tai kesätöihin, mutta kuultuani kirkko-opastuksen sisältävän myös huussintyhjennyksen, päätin valita rahakkaamman kesätyön kaupan kassalla. Oliko tämä elämäni virhe, tuskin. Hienoa ja traagista tietysti on, että vain turismin avulla paikkoja kunnostetaan. Valtakunnallisen tutkimuslaitokse...

Kohta loppuu tämäkin piina. Sen kunniaksi printtasin juuri käsikirjoitukseni ensimmäisen kerran (se piti tehdä jo kauan aikaa sitten, juu). Olohuoneesta kantautuvan ääntelyn perusteella se herättää toivottuja tunnetiloja, voimakkaampia kuin kuvittelin. Toisaalta, jos itse huutonauraa tai parkuu omaa tekstiään, ehkä se silloin jotakuta lukijaakin liikuttaa. Elämä on parhaimmillaan ja pahimmillaan aika melodramaattinen ilmestys. Valmis tämä ei silti vielä ole.  Välipäivillä ei ole koskaan ollut minulle sellaista merkitystä ja sisältöä kuin valtaosalle. Olen aina ollut aamusta iltaan töissä sen sijaan, että lukisin rentoutuneena sohvalla ja hamuaisin konvehtirasiaa. Luin kyllä tosi-tv-tekstitystä ja kaadoin koko Aladdinin sisällön suuhuni, kun pääsin vuosi sitten kotiin. Oli vielä yksi päivä edessä, yksi ainoa. Sitten alkaisi loma ja "ikuinen vapaus".  Olen yllättynyt, miten nopeasti tämä vuosi on mennyt. Olen yllättynyt, miten vähän olen itse muuttunut, vaikka muutoksen tuulet ...

Kun turkulainen saapuu Helsinkiin, se ei ole aivan sama kuin siirtymä korvesta kaupunkiin. Onhan Turku ollut aina Tukholman läheisyydessä todellinen vaikutusten keidas. Silti meno nykyisessä pääkaupungissa on todella erilaista kuin Turussa. Jo lyhyessä ajassa olen huomannut esimerkiksi seuraavia asioita.  Lounasvalikoima koostuu järjestään ramenista, bun baosta, teriyakilohesta ja kaikesta niin trendikkäästä, että valkokaulustyöläiset haluavat käyttää koko lounasaikansa jonottamiseen. Toki on paljon muitakin vaihtoehtoja, ihan niitä samoja kuin Turussakin.  Silti myös ruokakaupoissa huomaa, miten paljon enemmän Helsingissä halutaan ostaa etnisiä lounaita, mukaan noudettavaa snackia ja ylipäätään valmista ravintolatason ruokaa. Kasvisvaihtoehtoja unohtamatta.  Kontrasti on vielä suurempi esimerkiksi vastikään nähtyyn Kuusamon Prismaan, jossa porovalikoima ei ihan heti loppunut, mutta jossa oli vain muutamia kasviseineksiä. Aivan kuin kuusamolainen ja helsinkiläinen ruokaka...

Jaanpa teille taas tilastotietoa blogistani! Eli pääasiassa hauskimpia hakusanoja, joilla on blogiini löydetty! Aloitetaan siis hakusanoista. Koronaluontomatkailubuumi selvästi jatkuu, sillä Kaarinan Muikunvuorta  käsitelevä kirjoitukseni on ollut koki kevään suosituin hakukohde metsänpeiton lisäksi. Näitä molempia aiheita on haettu lukuisilla eri variaatioilla yhdyssanoilla ja ilman.  Ei Muikunvuorelta, vaan yhdeltä Rooman seitsemän kukkulan huipulta. Kai nyt ihmiset klikkaavat enemmän tätä postausta, jos näkevät korona-ajan ykköskuvana palmun? Ja jatkamalla lukua, kyllä tämäkin kuva etäisesti liittyy tähän kirjoitukseen! Olimme viimeksi turisteina Roomassa vuonna 2017, pieni ikuisuus sitten! Itse paikoista minua kyllä huvitti Naantalin emäntäkoulu . Yllättävän moni on tuota paikkaa hakenut, vaikka kyseisen legendaarisen instituution (joka koululaisten keskuudessa myös Pimppilänä tunnettiin, apua) tilalla on nykyään funkkisasuntoja. Tämä juttu liittyi  Luolalanjärveä ...

Ihmettelen, että meni näinkin kauan - puoli vuotta - ennen koronatestiin joutumista. Pitihän tämä kokea, jotta tietää mistä koko maailma puhuu. Uutislähetysten vakioarkistokuva, tikku nenään -testi, on aika inhottava, mutta jo parissa sekunnissa ohi. Sain myös erinomaisen ohjeistuksen episodin jälkeiseenkin toimintaan rauhallisella testauspaikalla. Tätä vasten pidän entistä käsittämättömämpänä sitä syytä, miksi jouduin itse testiin.  Mieluummin Walk-out korona?  En ole ollut onneksi tietoinen mahdollisista ja todennäköisistä altistumisista töissä, joten ajan myötä työskentelyyn lähietäisyyksillä kera hyvin puutteellisten tai olemattomien suojavarusteiden on jo vaarallisella tavalla tottunut. Olen kuitenkin parhaani mukaan vältellyt muita tiloja, joissa on paljon ihmisiä. Koko kesän aikana kävin ehkä kolme kertaa keskustan liepeillä, muistaakseni vain kerran kaupoissa. Jälkimmäinenkin tapahtui ennen kuuluisia Skopjen viruslinkolentoja, jolloin koronatilanne oli Suome...

Voi kuulkaa, viikonloppuni alkoi erityisen rattoisasti lukemalla aamulehdestä kehuja turkulaisilta ! Siis pelkkiä ylistyssanoja siitä, mistä turkulaiset pitävät tai mitä he jopa rakastavat kotikaupungissaan.  Kolme Turun ikonia iltaiselta Korppolaismäeltä käsin kuvattuna. Myös Roomaa ympäröi seitsemän kukkulaa ja kaikki tiet vievät Roomaan tai Turkuun.  Tosin pari viikkoa aiemmin oli rutina-aukeaman vuoro. En jaksanut lukea kuin alun, sillä teksti muistutti liikaa naapurien pihoilla ja töissä käytävää keskustelua. Oikeastaan kuulin kommentteja lukiessani valittavan äänensävyn, jota turkulaiseksi small talkiksikin kutsutaan. Mutta turkulaiset (suomalaiset?) osaavat muutakin kuin valittaa! Kohotan aamukahvini tälle!  Oli aivan ilahduttavaa lukea kehu, jonka mukaan parasta Turussa ovat toiset turkulaiset ihmiset. Juuri sopivan epäsosiaalisia ja riittävän mukavia. Vakiohelmenä joukosta löytyi myös: Tienviitta, jossa lukee Tampereelle . Ikävä tuottaa pettymys, m...

Sen kunniaksi, että Google Analytics alkoi taas yllättäen toimia, luukun 17 sisältö koostuu tietenkin blogini seurantadatasta! Olen julkaissut samaan aiheeseen liittyvän postauksen viimeksi  syyskuussa . Mikä on muuttunut? Mikä yllättää?  Kuva peräisin  täältä  en français . Ainakin se ihmetyttää, että vain yksi ihminen on tehnyt jouluun liittyvän haun. Eikö ihmisillä ole enempää joulumieltä vai syrjiikö Google (joka Bloggerinkin eli blogini tekstit taitaa omistaa) minun verbaalista joulukalenteriani? Toivottavasti blogipostaukseni antoi edes jonkinlaisen vastauksen sen ainoan joulumielisen hakuun hauska kirje joulupukille !  Oma kirjeeni  on ehkä myös vähän traaginen ja hämmästelevä. Ei varmaan auta helistellä kulkusia perään? Suosituin haku on yhä edelleen kriikunalikööri , vaikka satokausi on mennyt ohi jo ajat sitten. Ehkä nyt googletellaan, koska kriikunalikööri on valmis? Uskon, että muutkin kuin minä odottelevat kriikunalikööriä lasiin...