Esmeraldan eetos

Jo toisen kirpputorin sulkeutuminen levikkialueeltani ylittää blogin julkaisukynnyksen. Itse asiassa minun piti kirjoittaa viiniblogiani, mutta päivitys on niin hidas, että siirryin tähän helpompaan. Ei tässä kohta muita iloja olekaan kuin viini, sillä kirppistely on tehty entistä vaikeammaksi itäisen Turun seudulla. Nyt myös Laiskan kirppis on lopetettu.  Tämä ei ollut Laiskasta vaan Ruotsista, jossa ihana Kirppisrakkautta-blogin Eeva diilasi tämän minulle! Kiitos! Kävin eilen nykimässä munalukotettua ovea turhaan, sillä viimeisen kerran se oli avoinna perjantaina. Syy lakkautukselle luki T-talon ovessa: hallituksen tukitoimien leikkaukset. Koska kyseessä oli kuntouttava kirpputori, jossa työkokeilijat toimivat asiakaspalvelussa, ei rahaa toiminnan jatkamiselle enää ole. Niin harmi, sillä kyseisen kirpputorin palvelusta hyötyivät kaikki.  Kuva uusimmasta Antiikki & Design -lehdestä, jossa arvuuteltiin hieman vastaavan maljan alkuperää.  Olin menossa katsomaan, onko ...

Tänä(kään) vuonna en ole kierrellyt kirpputoreja niin aktiivisesti kuin olisin halunnut. Tilannetta vaikeuttaa myös se, että suosikkikirppikseni Hassinen lienee jo purettu. Lopettanut se ainakin on, kuten muistokirjoituksessa kerroin. Kirppistely vaatii tiettyä energiaa, vaikka se ilman muuta myös tuo sitä. Se vaatii myös hieman rahaa, joten jos sitä on pakko säästää, on parempi pysytellä pois houkutusten ääreltä. Myydessäkin aina tulee ostettua miltei voiton verran, joten mikäköhän järki tässä koko kuviossa on? Aika päätöntä menoa toisinaan - tai sitten päällistä?  Noh, lempiasioissa harvoin on järkeä, ne perustuvat löytämisen ja elämyksen haluun. Intohimoon. Jos olisi pakko valita, luopuisin silti ennemmin kirppiksistä kuin viiniharrastuksesta. Onneksi ei ole tarvinnut valita, vaikka pahaa pelkään, että joskus migreeni vie kaikista viineistä voiton. Mutta asiaan. Koska tavaran kaseeraus muuton jäljiltä on yhä vaiheessa, olen nähnyt järkevänä kotiuttaa taas uusia tarvetavaroita k...

Aikamoinen onnenpotku kävi, että ensinnäkin luin blogini sähköpostin pitkän tauon jälkeen. Jälleen kerran oli kulunut viikkokausia, kunnes muistin sen olemassaolon. Niinpä minulle on tuloksetta tarjottu muun muassa kriikunoita ilmaiseksi sekä taulu ostettavaksi. Jälkimmäisen suhteen voin nyt todeta olevani onnellinen taas uuden Sedennikin omistaja.  Muistattehan aiemmat kirppislöytöni ja juttuni tästä algerialaissyntyisestä, mutta Pariisissa oppinsa saaneesta taiteilijasta. Kuvan taululöydöistä olen maksanut yhteensä noin sata euroa.  Lämmin kiitos turkulaiselle taidekeräilijälle, joka oli bongannut tämän hyvin tuntemattomaksi jääneen taiteilijan teoksen ostamastaan isommasta erästä. Sen ansiosta, että olin kirjoittanut Sedennikistä blogiin , saatiin kysyntä ja tarjonta kohtaamaan. Herrasmies otti minuun yhteyttä ja tapasimme Suomen Pariisissa, Aurajoen ja silakkamarkkinoiden kupeessa. Käsilaukkuna varsin chic Ikean kassi, jossa kuljetin tauluni ensin Vinhoon. Tämä viiniravint...

Olen pitkään tiedostanut, etten ole enää kirjoittanut blogiin sijoitusasioita. Olen jotenkin väsähtänyt, mikä johtuu toki myös siitä, ettei rahaa enää ole pistettäväksi jemmaan kuten ennen. Tämäpä onkin oiva hetki tarttua kirjaston herätelainaan, Julia Thurénin Kaikki rahasta -kirjaan. Lisätekstillä Näin säästin kymppitonnin vuodessa . En tiedä, miten lisäys vaikuttaa teihin, mutta minulle se synnytti ennakkoluulon hyväosaisen kertomuksesta, eli juuri siitä richplainaamisesta, jota Thurén teoksessaan eri näkökulmilla käsittelee. Saatoin päästä yli inhoamastani anglismista ja todeta, että teos on varsin kattava opus rahasta. Siitä puhutaan yhä liian vähän, ja tämän kirjan myötä moni varmaan on innostunutkin kertomaan ääneen raha-asioistaan.  Kummatkin maailmaa pehmentävät viltit olen aikoinaan saanut palkkatyöstäni joululahjoina. Suomi on yhteiskunta, jonka verotus ja kaikki mahdollinen perustuu työsuhteessa tehtyyn työhön. Täällä ei kannata olla yrittäjä, ellei sitä ole heti niin ...

No niin. Hassisen lopetettua toimintansa olen ollut potenut kirppismasennusta. En ole jaksanut edes pohtia, mitä olen viime vuonna hamstrannut, mutta muistini mukaan en kovinkaan paljon. Kaappitila on täynnä, eikä vaatteisiin ole ilmestynyt reikiä. Paitsi villasukkiin, niiden päkiät kuluvat aina puhki. Villasukat ovatkin hyvä investointi kirpputorilla, jollei jaksa tai osaa itse kutoa. Usein sukkia löytää vain muutamalla eurolla, mikä eittämättä on vaivasta liian vähän. Myyjäisissä ja markkinoilla sukat ovat aina kalliimmat, mutta käsityöläisiä on mukava kannattaa. Seuraavat sukat olisinkin ostanut Naantalin Tuhkamarkkinoilta, jos koko olisi ollut sopiva.  Naantalin villasukkaperinteestä ei ehkä moni tiedä, toisin kuin paremmin brändätyistä muumeista. En halua edes kuvitella, miten epäonnistuisin tällaisten kutomisessa itse. Tuhkamarkkinat ovat jäänne menneisyydestä, ja ne elvytettiin ysärinä takaisin. Myynnissä on ollut siitä lähtien historiallisia metrilakuja ja pölypusseja....