Esmeraldan eetos

Meikäläinen toipuu taas migreenistä sängyssä, sillä lauantaina ja maanantaina on kaksi "deadlinea" . Tarkoittaa siis, että olen joutunut tai saanut käyttää tietokonetta yli voimavarojeni. Lopputulemana on migreeni, vaikka olisi millaiset estokokeilut päällä. Nyt pitäisi yrittää aivosumussa jatkaa hommia, jotka kuitenkin ovat mieluisia, sillä ne liittyvät intohimooni viinehin.  Tämän sumun seasta muistin, että meillähän on tabletti. En ymmärrä, miksen koskaan muista käyttää tätä. Näytön saa tosi himmeäksi ja tämä rasittaa vähemmän kuin tietokone. Joskin näppäily tämän kaksisormijärjestelmällä pitää huolen, että tämä kirjoitus jää lyhyeksi. Jos minun ei nyt pitäisi tehdä hommia, katsoisin tällä Yle Areenan Politiikka-Suomet loppuun. Muistin, että lupasin mainostaa uutta viiniblogiani sitten, kun se on valmis. No, valmiista en tiedä, sitä se ei ole minun IT-taidoillani koskaan. Mutta tuolla linkissä se on ja keskeneräisenä on hauskempi elämöidä. Jatkossa kirjoitan varmaan niitä...

Nyt se on ohi. Vuoteni päättyi eilen huipentumaan, lähtööni työelämästä liukkaita jäitä pitkin kohti kotia. Selvisin perille, ninja kun olen. Raketit paukkuivat kuin jossain elokuvassa alleviivaten loppuhuipennusta, jossa keskityin itse vain hengissä pysymiseen. Ei kai nyt kukaan halua halkaista kalloaan heti ensimmäisenä, kun Elämä alkaa. Päästyäni kotiin avasin samppanjan, joka huokaisi helpotuksesta. Join luksusta elämänjanooni, kenties vähän liian innokkaasti, sillä kirjoitan tätä kebab-rasvaähkyssä kännykällä.  Eilen kuvasin pulloja, ruokia, kukkasia, läksiäislahjoja, ihmisiä, taivaita, maisemia. Osan sometin, pääosia en. Lopulta yksikään kuva ei löydä tietään blogiin, jota juuri nyt kirjoitan kännykällä, josta ei pysty kuvia lisäämään. Toisaalta yksikään kuva ei voi tiivistää tätä rauhallista euforiaa, kiiretöntä ryntäystä Elämän syleilyyn. Ideoita on jo liikaa suhteessa alle vuorokauden kestäneeseen vapauteen. Jo mietin nettisivujen domaineja (en ymmärrä muuta kuin sen, että...

Maailman uutisointi on tälläkin viikolla ollut masentavaa, joten laitetaanpa viikko pakettiin aina marginaaliin jäävillä hyvän mielen uutisilla! Uutistoimistona toimii oma yhden hengen pop up-aivosoluni, joka skannaa uutisjanoisille kuitenkin ihan oikeita uutisia. Oletteko huomanneet, että hyvät uutiset liittyvät usein lapsiin tai eläimiin? Tällä kertaa uutistoimistoni ykkösuutisaiheena on mäyräkoira , enkä tarkoita jo lähes unholaan jäänyttä lasiolutpullo-12-packia. Vuoden kuopiolaiseksi on valittu ihmisen sijaan lukukoira Sylvi , jolla on oma, todella viihdyttävä  YouTube-kanava , Facebook-sivu ja Twitter-tili ! Sylvin kaikki vloggaukset löytyvät myös täältä . Jos maailman pahuus masentaa, ei muuta kuin Sylvin videot pyörimään! Vuoden kuopiolainen: Karkaeakarvainen mäyräkoira, lukukoira Sylvi! Kuva peräisin Sylvin Twitter-tililtä.  Sylvi on ollut  merkittävänä apuna lasten lukuharrastuksessa  - toisin sanoen hän on siis kansallissankari. ...

Elämän balanssi, mikäli sellaista edes on, on haastellisen saavutettavuutensa lisäksi ärsyttävän lyhytkestoinen ilmiö. Tänään on kuitenkin se hetki, jolloin tuntuu, että kaikki on letkeän maagisessa tasapainossa. Ehkä tämä tunne johtuu osittain siitä, että kirjoitan tätä tekstiä hienovaraisen, mutta ronskin samppanjan voimalla. Erinomaisen 0,375 litraisen Drappier Rose de Saigneen (anteeksi, en löydä luuristani juuri nyt oikeaoppisia heittomerkkejä) kuplivalla juhlafiiliksellä.  Tänään on todella syytä juhlaan, sillä saan viettää viikonlopun omassa ylhäisessä yksinäisyydessäni. Saan valita kanavan, sen kuivimman historiadokumentin, syödä löytämäni suklaahipun itse ja nauttia luovasta hiljaisuudesta ympärilläni miljoonan kynttilän ympäröimänä.  Tosin naapurin teinipoika on täyttänyt 15 vuotta, joten voitte arvella ulkoa kantautuvan pärinän lähteen. Se ei kuitenkaan horjuta mielenrauhaani. Olen syönyt hyvän, jälleen turmiollisen chorizopitoisen aterian, nauttinut h...