Esmeraldan eetos

Vastaamo-kohun ryönä hymyilee salissa ripulit housuissa. Hän kuvittelee olevansa voittamaton, vaikka on jo hävinnyt. Seitsemän vuotta aikaa pelata Nintendoa. Eikä häntä istuteta edes kiukaaseen. Sellainen fiilis saattaa olla niillä yli kymmenellä tuhannella suomalaisella, jotka eivät tehneet Kivimäen kiristyksestä rikosilmoitusta. Se osoittaa, että hän osui haavoittuvimpiin kansanosiin. Nämä ihmiset eivät jaksa tavoitella oikeuksiaan, kun ovat jo ne ehkä tunteen tasolla menettäneet. Tuomiokirkko ei viittaa oikeuslaitokseen vaan kotiin. Domus. Kuvassa kaksin kappalein. Rikolliset ovat aina iskeneet henkilökohtaisimpaan. Jos kotiin ei pääse, identiteetti on digitalisoituneessa yhteiskunnassa tehokkaasti saatavilla. Haavat ovat avoinna kaikkien löydettävissä.  Suomalaisen kulttuurin päivänä nostaisin esiin oikeustajun. Meillä on myös mahdollisuus tavoitella oikeutta silloinkin, kun se ehkä on henkilökohtaisesti liian raskasta. Mutta yleisesti se tieto, ettemme käytä oikeuksiamme, on...

Nyt minäkin luopio olen vihdoin osallistunut Naantalin Kirjajuhliin . Kolmatta kertaa Kaivohuoneella järjestetyt juhlat olivat jo myyty perjantain osalta jo loppuun, joten hienosti ovat kirjallisuuden ystävät Naantaliin löytäneet. Vuosi vuodelta juhlat ovat saavuttaneet enemmän yleisöä, joten toivoa sopii, että näistä tulee pysyvä loppukesän piristysruiske Naantaliin.  WSOY:n kustantaja Anna-Riikka Carlson haastatteli monia kirjajuhlien vieraita, tässä Jenni Haukiota. Naantalin Pienen kirjapuodin pyörittäjä Katri Tuominen kukitti kirjailijavieraan, jolta odotamme kovasti myös uutta runoutta.  Satu Rämö on viettänyt tänä vuonna aikaa Äkäslompolossa, jonne Jakob-kirjan tapahtumat osin sijoittuvat. Kohta lukijat saavat imaista kolmannen osan Hildurista alkaneeseen, Islantiin sijoittuvaan  dekkaritrilogiaan.  Ensimmäisenä päivänä esiintymislavalla oli heti nimekkäitä kirjailijoita, kuten yleisömagneetit Satu Rämö ja Jenni Haukio . Arvanette, kuka oli viimeinen esiintyjä...

Olen käsittelyt blogissani jonkin verran, ehkä enemmänkin, yhteiskunnassa vallitsevaa eriarvoisuutta. Olen kiinnittänyt huomiota aiheeseen lapsuudesta lähtien ja lukenut myös paljon luokkaeroihin liittyvää kirjallisuutta. Sellaista vain ei ennen 2000-lukua kovin paljon ollut.  Marraskuussa sain vihdoin luetuksi ikuisuuden lukulistalla olleen Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa (Kirjapaja 2007). Sen sisällössä ei ole mitään muuta vanhentunutta kuin KappAhl ja muutamat muut liikkeet, jotka eivät enää palvele keskuudessamme. Kirjassa tuodaan hyvin esille, millaista on eläminen rivien väleissä Suomessa, jossa luokkaa ei näkyvästi alleviivata. Se tekee kiistatta vallitsevan luokkajaon olemassaolon hyväksymisestä vielä vaikeampaa. Kuulut johonkin, joka vaikuttaa kaikessa mitä teet ja miten sinuun suhtaudutaan, mutta aiheesta ei puhuta.  Asuntovaunu: toisille osoitus hyvinvoivaan keskiluokkaan noususta, toisille alaluokkaisen junttiuden symboli? Ennen kun nyt. Luokkajaosta on t...

Kesällä teimme pitkään ja hartaasti odotetun matkan Ruotsiin. Olihan edellisestä kerrasta aikaa jo riittämiin, varmaankin kyse ennätyksellisestä kolmen vuoden hajuraosta. Tuolloin kävimme sekä  Tukholmassa että  Uppsalassa  (blogijutut linkeissä). Nykyisen matkan ainut miinus oli, että se oli liian lyhyt. Sanonkin parhaana vinkkinä Tukholman matkaan: jää aina päiväksi pidempään kuin ajattelit.   Kuten aina, suurin osa länsinaapuriajasta kului haahuiluun, fikaan ja kuvaamiseen. Tällä kertaa halusin kuitenkin pitkästä aikaa vierailla Vasa-museossa haistelemassa maailman parhaiten säilynyttä hylkyä.  Tämän näköalapaikan edustalla Vasa upposi vuonna 1628.  Ostin museosta kirjan, sillä tapani mukaan kuppasin siellä lähes yliaikaa ja halusin vielä jatkaa sulkemisajan jälkeen matkaani Vasassa. Ilokseni 50 kruunun suomennettu vihko taikka kirja Vasasta on tosi kattava ja hyvin tehty.  Kuvasin ylivoimaisesti eniten järkkärikuvia Vasa-laivasta, lähti aiva...