Esmeraldan eetos

Liköörinystävän vuoden ainoat tehoviikot ovat alkaneet. Puutarha pukkaa satoa, jolle täytyy keksiä parempia käyttökohteita kuin roskis. Hui, tekee pahaa kirjoittaakin moisesti. Onneksi tälläkin asuinalueella näkee usein "ole hyvä" -ämpäreitä ja -koreja talojen edustoilla, joten oman sadon puuttuessa kannattaa rohkeasti tehdä kävelyretkiä kaupungin perinteisille omakotitaloalueille. Muista kuitenkin, että likööriin kannatta valita vain priimaa. Hilloon käy vähän rupisempikin hedelmä. Pullotin  viime vuonna tehdyn omenaliköörin  vasta huhti-toukokuussa, sillä olin vain unohtanut lasitölkit kellariin. Maistoin kyllä omenalikööriä purkista joskus tammikuussa, jolloin totesin sen olevan vielä lisäkypsymisen tarpeessa. Tässä ajassa onkin tapahtunut aivan uskomaton kehitys! Mausta on tullut todella karvasmantelinen! Aivan kuin omenalikööriin olisi sekoitettu Amarettoa (DiSaronnoa). Pidän tästä mausta todella paljon ja "alaan vihkiytyneet" ystäväni olivat jo valmii...

Elämän balanssi, mikäli sellaista edes on, on haastellisen saavutettavuutensa lisäksi ärsyttävän lyhytkestoinen ilmiö. Tänään on kuitenkin se hetki, jolloin tuntuu, että kaikki on letkeän maagisessa tasapainossa. Ehkä tämä tunne johtuu osittain siitä, että kirjoitan tätä tekstiä hienovaraisen, mutta ronskin samppanjan voimalla. Erinomaisen 0,375 litraisen Drappier Rose de Saigneen (anteeksi, en löydä luuristani juuri nyt oikeaoppisia heittomerkkejä) kuplivalla juhlafiiliksellä.  Tänään on todella syytä juhlaan, sillä saan viettää viikonlopun omassa ylhäisessä yksinäisyydessäni. Saan valita kanavan, sen kuivimman historiadokumentin, syödä löytämäni suklaahipun itse ja nauttia luovasta hiljaisuudesta ympärilläni miljoonan kynttilän ympäröimänä.  Tosin naapurin teinipoika on täyttänyt 15 vuotta, joten voitte arvella ulkoa kantautuvan pärinän lähteen. Se ei kuitenkaan horjuta mielenrauhaani. Olen syönyt hyvän, jälleen turmiollisen chorizopitoisen aterian, nauttinut h...

Elän syödäkseni, syön juodakseni. Juon nauttiakseni, nautin elääkseni. Ja siitä rullaan ympäri aina uudelleen. Tämä on oravanpyörä, josta en halua pois. Harrastanhan liikuntaakin koko ajan juostessani pyörän sisällä.  Etenkin juoksulenkin jälkeen tuntuu aivan taivaalliselta mättää kurnivaan mahaan hiilari- ja proteiinipitoista pastaa valikoiduilla improvisaatiokastikkeilla.  Palautusjuoman tosin pitäisi ehkä olla a) alkoholitonta ja b) halvempaa kuin 20 euron punaviini. En vain malttanut olla enää avaamatta italialaista Ra vpitala Nuharia, jonka olen ostanut houkuttimeksi jokin aika sitten. En ole vuosiin löytänyt monopolimme valikoimasta pinot neroa (eli pinot noiria Italiasta, tosin tässä viinissä on osa nero d'avolaa). Viimeisin taisi olla upean elegantti Apollonia, jonka juuri ja juuri raaskin ostaa opiskelijan kukkarollani. Ilmeisesti olen nyt työssäkäyvänä varakkaampi, sillä 20 euroa viinistä ei tunnu enää missään. En kuitenkaan aja bemaria tai mersua, vaan ruosteist...