Esmeraldan eetos

Näin joulukalkkunan ja tähtipölyn laskeuduttua on aika jälleen summata yhteen poikkeuksellisen vuoden 2020 tapahtumat ennustusteni näkökulmasta . Teen joka vuodenvaihde tarot-pöydän menneelle ja tulevalle vuodelle, mutta ihan vielä ei ole tämän session aika. Tarot-pöytä on muutenkin itselleni aina henkilökohtainen - en siis hae korteista juuri vastauksia tai selityksiä maailman tapahtumille. Tein kuitenkin viime vuoden alussa intuitiiviset kirjaukset päiväkirjaani maailman tulevista tapahtumista vuonna 2020 (ilman tarot-kortteja). Olen joskus aikoja sitten luonnostellut jonkin sortin maailmanennustuksia, mutta idea singahti uudelleen mieleeni luettuani vuosi sitten  tämän Epookki-blogin kirjoituksen . Kiitos siis Epookin kirjoittajalle inspiraatiosta! Palaan aivan kohta ennustuksiini ja toteutumiin pienen taustoituksen jälkeen.  1920-luvulta tulevaisuuteen täyhystävä nainen 1800-luvun kehyksissä.  Yleisesti vuosiennustaminen on erittäin vanha tapa niin Suomessa kuin maail...

On aika itsestäänselvän kirjoitusaiheen, vaikka Suomen itsenäisyys on kaukana itsestäänselvästä. Se on iskostettu kollektiiviseen tajuntaamme sinivalkoisella eetoksella ja hyvä niin - on hyvä, ettemme elä enää 1970-luvun ilmapiirissä, jolloin veteraanien uhrauksia vähäteltiin tyyliin "mitäs menitte sinne". Eipä paljon kyselty. Ei kyselty yhdeltätoista minun ja mieheni yhteenlasketulta sukulaiseltamme, jotka taistelivat rintamalla. He olisivat varmasti mieluummin hoitaneet metsää, uittaneet tukkia, soittaneet pianoa hotellin aulabaarissa tai jatkaneet torppansa rakentamista nykyisin menetetyllä maalla, jos olisivat itse saaneet valita. Yksi heistä olisi varmasti halunnut ollut läsnä lomilla taiotun tyttärensä syntymässä sen sijaan, että saapuu paikalle vainajana arkun uumenissa. Näiden tositarinoiden täyttämä maa on Suomi, jossa taistellaan nyt näkymätöntä vihollista, koronapandemiaa vastaan.  Suomalaista sinnikkyyttä Turun jokirannassa. Paljain jaloin läpi hangen kohti toivot...

Tuskin olen ainoa, joka pohtii tämän vuoden tapahtumien tarkoitusta. Olisi helppo ajatella: tarkoitusta ei ole . Mutta miettiessämme koronapandemian, Beirutin räjähdyksen ja tietoturvavuodon takaisia syntyjä syviä, huomaamme, että kaiken takaa löytyy itsestään liian suuria kuvitteleva ihminen . Ihminen, joka piittaa enemmän omasta edustaan kuin yhteisestä hyvästä.  Kun mietimme, miten kahtiajakautuneessa eriarvoisuudessa Yhdysvalloissa eletään, sielläkin nykyisen presidentin valinnan on tehnyt ihminen - tosin mahdollisesti pienen algoritmimanipulaation avulla. Aito äänestäjä ei toivottavasti kuvittele itsestään liikoja toisin kuin äänestystuloksessa paistattelija. Yksi pahin pelkoni onkin, että Donald Trump  valitaan 4.11.2020 toiselle kaudelle. Pitää todella huolestua, jos ja kun maailmantalouden ja ekokatastrofin liikkeet voivat olla osittain kiinni yhden ihmisen ja hänen pelon ripuloittaman vasallikuntansa ajamasta mielenliikepolitiikasta. Demokratialla ei tosiasiassa taida...

Aurinkoisena sunnuntaiaamuna en jaksaisi kirjoittaa koronasta, vaikka se hallitsee tavalla tai toisella päivittäistä elämää. Silti on pakko hieman avautua. Kotona yritämme olla ruotimatta näitä asioita liikaa. Olemme vähentäneet uutisten seuraamista huomattuamme, miten merkittävästi yksi kymmenminuuttinen voi latistaa loppuillan tunnelman ja viedä ajatukset positiivisista negatiivisiin. Parasta onkin, jos voi olla koko viikonlopun kotona siten, että kaappi on täynnä ruokaa ja naapurit ovat mökeillään tai koko päivän kestävillä shoppailukierroksillaan. Tuntuu, että korona vaikuttaa hyvin eri tavoin ihmisten elämään. Toiset jatkavat lähes kuten ennenkin. Tunnustan olevani itse enemmän  kyttääjä kuin slarvi . Ehkä meilläkin olisi erilaista, jollei mieheni kuuluisi riskiryhmään. Ehkä emme olisi niin tarkkoja esimerkiksi siinä, että äitini jättää tuomisensa oven taakse sen sijaan, että avaisimme oven ja juttelisimme puoli tuntia reilun metrin päässä toisistamme. Ehkä tilaisimme...

Tämä kysymys nousee mieleen yhä useammin mediaa seuratessa. Mediaa, johon vielä Suomessa voimme luottaa. Olen kuitenkin huolestunut kansalaisten lähdekritiikittömyyden kasvusta. Jollei tiedä tai ota selvää, mistä tieto on peräisin ja mitkä ovat tuohon tietoon johtaneet perustelut, todistetaan kohta nopeasti eskaloituvaa someraivoa aiheeseen kuin aiheeseen liittyen. Vaikka linkkaan tänne blogiin välillä tietoja Wikipediasta, sen antamaa infoa ei voida pitää kaiken suhteen "varmana" totuutena. Kuka tahansa voi muokata Wikipedian informaatiota. Wikipedia-linkkaus on kuitenkin mielestäni pienempi paha kuin vaikkapa MV-lehdestä napattu "tieto". Tämä avoimesti rasistinen ja antisemitistinen lehti ammentaa artikkeleita aiheesta sun toisesta, tarkoituksena usein kärjistää eroja, leimata ja kohahduttaa. Jollei tiedä lehden taustaa eikä kyseenalaista lukemansa lähdettä, voi päätyä vaikkapa linkkaamaan raflaavan MV-artikkelin Facebookiin. Näin teki yksi suvaitsevainen tutt...

Rakastan näemmä näitä laulun sanat -otsikoita. Pelle Miljoonan kappaleen nimi kuitenkin tiivistää vallan hyvin länsimaisen vapaudenkaipuun yleisen lopputuleman. Mitä enemmän voimme itse valita, eli olla demokraattisessa mielessä vapaita, sitä ahtaammiksi voivat käydä oman ajattelumme muodostamat raamit tai jopa kalterit. Oma käsityksemme vapaudesta ei ole ehkä sama kuin vierustoverin. Kun ei ole yhtä annettua totuutta, sallimmeko omasta näkökulmasta poikkeavan, toisenlaisen ajattelun? Mitä enemmän vaihtoehtoja, sitä vaikeampaa on myös valita. Huomaan tämän helposti hypermarkettien valikoiman edessä. Kukaan ei ehkä kuitenkaan oikeasti halua palata maksalaatikon ja lauantaimakkaran aikakaudelle. Vielä pieni silmänräpäys sitten ihmisillä ei ollut vapautta valita, tuleeko heille lapsia vai ei (ei nyt puhuta nunnaluostariin hakeutumisesta, vaan tavallisesta arjesta). Vieläkään ihminen ei sentään voi sitä täysin itse päättää, mutta noin 99% todennäköisyydellä lasta ei tule, ...