Esmeraldan eetos

Kirja, jossa mainitaan ihmiskohtaloiden etsiminen puhelinluettelosta, ei voi olla huono. Teos, jossa kertojaan vaikuttaneita ihmisiä muistellaan osin heihin assosioituvien kirjojen kautta, on vähintään mielenkiintoinen, ah, olematta tekotaiteellinen. Ia Genberg on "suoltanut" August-palkitun  romaaninsa pysyväksi kirjahyllyyni, sillä ostin tämän lahjakortilla. Voi, siinä arpomisessa kesti kauan! Tässä kuitenkin intuitio puhutteli, tämä voisi olla hyvä. Kun unohtaa paikoin ylipitkät lauseet ja taas sen pilkuttomuuden, antaa tämän anteeksi juuri siksi, kun kyseessä on "laiskan" kirjoittajan loppurutistus, Yksityiskohdat on mehevää luettavaa. Paikoin samaistuin jopa huolestuttavan paljon kertojaan, toisinaan myös hänen kuvailemiinsa ihmisiin. Nikin kanssa olisi piinaavaa asua, mutta tunnistan tämän ihmistyypin täysin! Olen jättänyt itsekin avonaisen matkalaukun keskelle lattiaa ja saanut siitä pedantimmalta kaverilta noottia, mutta Nikin ryönätunnelit hakevat vertais...

Napolilaista älämölöä, liikennetorvien toitotusta ja Pompeijin rumpujen pärinää! Vesuviuksen purkaus, parit Lacryma Christit ja liihottelua pitkin kujia hallitsemattomalla italopassionella! Pavarottin laulua päälle ja jonkun käytetyt kalsarit! Toisin sanoen: olen vihdoin saanut Elena Ferranten Napoli-sarjan luettua!  Suren, että jo nyt, puolentoista vuoden venytyksen jälkeen, minulla ei ole enää tätä sarjaa uudelleen luettavana, samanlaisena, täydellisenä mysteerinä kuten Napoli ja ystävyys, ihmisyyden syvimmät sopukat ja rikokset, jotka eivät vanhene koskaan. Olisin niin kovasti halunnut tätä vielä ahmia, vielä hetken miettiä turhia sivuseikkoja kirjailijan todellisesta henkilöllisyydestä, vielä yhden illan mainita sängyssä: yksi luku vielä. Mutta nyt tämä kaikki on ohi. Jäljellä on vain Elena Ferranten koko lopputuotanto, sen jokainen osa ja opus.  Tunnistaako joku kirjanmerkkini lieskan alkuperän? Miten loistavasti se sopiikaan juuri Napoli-sarjan väliin. Lieskan alkuperän...

Nyt, kun "kaikki muut" ovat jo lukeneet  Elena Ferranten koukuttavan Napoli-sarjan ja Yle Areenasta näytetty tarinaa koskeva  tv-sarja on jäänyt huomaamatta, on aika liittyä maailmanlaajuiseen Ferrante-faniklubiin. Luin Loistava ystäväni  -teoksen ( WSOY 2016) otsikon mukaisesti pääosin napolilaisessa verantahelteessä, napolilaistyylistä skrapaustomua hengittäen. Välillä söin, välillä, join, välillä nukuin ja mietin elämän käänteitä, nuoruuden ystäviä ja ihmiskohtaloita. Samaistuin suuresti kummankin päähenkilön, ystävysten Elena Grecon ja Lila Cerrullon tunteisiin ja persooniin sekä niiden kehitykseen muuttuvassa, mullistuksen keskellä elävässä kaupungissa. Napoli näyttäytyy minulle kirjassa kuin puberteettisena kehona, jota ei vielä tunne riittävän hyvin, mutta jota haluaa palavasti tutkia ja josta haluaa samalla päästä äkkiä eroon.  Harjoittelin Instan kirjagram-tyylisen kuvan ottoa, sillä niistä on kenties kiellettyä jättää kukkaset pois. Saman kimpun kolme ...

  Mietin mitä sinulle kuuluisi nyt jos olisit yhä täällä Olisit hengissä pysynyt Olisitko vierelläni jakamassa teininä tumpattua sätkää vaiko muistoja siitä kun muut pelasivat vain lätkää Olit joulukuun lapsi niin kuin minäkin mutta kerran tarhassa mies Kenties joskus isäkin Tuon illan pakkasöisen muistan tuoreena vieläkin Se oli ensimmäinen ja viimeinen hetki uuden alkamisen Olin ystävä ja nainen Kun saavut perheinesi luokseni kaksoisolentosi kuorissa minä mietin miten vähän aikaa sitten olimme uteliaita nuoria Odotimme mitä elämä tuo tullessaan mutta se veikin sinut lopullisen laivan satamaan Mietin sitä kun astut ilmalaivaan Bond-elokuvassa Olet ollut niin kauan vainaa Lepäät koivun alla suuren rakkaan toisella puolen kuin toinen toisissanne toista tarinaa luoden Ehkä kohtaan vielä sinut kun viimeinen pakkasyö saapuu ja peittelee halla minut suruttomuuden mustaan kaapuun Kuulen äänettömän kutsun tunnen näkymättömän höyryn Luen huuliltasi to...

Kaikilla meillä on todennäköisesti kokemuksia ehdottomista ihmisistä, joiden kommunikointi on provokatiivista. Keskustelu muuttuu nopeasti jääräpäiseksi väittelyksi, jos olet antanut itsesi provosoitua. Jollet ole koskaan tällaiseen tilanteeseen ajautunut, sinulla on varmasti dalailamamaisia luonteenpiirteitä. Netin keskustelupalstoilla ja sosiaalisessa mediassa ei kuitenkaan voi välttyä verbaliikalta, josta käytetään toisinaan myös nimityksiä trollaus, vihapuhe ja someraivo. Eri osapuolet saattavat väitellä kivenkovaa jostain näennäisen turhasta asiasta. Yhteistä näille tosielämän ja nettimaailman väittelyille (vai ovatko ne sama asia?) on usein se, että kumpikaan osapuoli ei ole valmis luopumaan kannastaan. Kumpikaan ei tule toisiaan vastaan. Mieheni sanomaa mukaillen: kuin hankaisi kalliota Viledalla. "Suurmiespuisto" roomalaisella kukkulalla. Avoin keskustelu toista osapuolta kunnioittaen voi olla haastavaa, jos keskustelukumppanin näkemys on täysin päinvastain...

Tällä viikolla vietetään valtakunnallista yksinäisyysviikkoa . Vihdoin esille nostetaan tärkeä teema kaikkien "pidetäänkö meitä tyhminä"-päivien jälkeen. Black Friday härpäkkeineen aiheutti kulutuskrapulan, josta toipuminen saa aikaan aiheellista pohdintaa siitä, mikä elämässä on tärkeää. Lehtien sivut ovat jo täyttyneet erinäisitä jouluartikkeleista, joissa peräänkuulutetaan aikaa läheisten kanssa lahjahamstraamisen sijaan. Vaan entä, jos läheisiä ei ole? Tällöin ei ole myös ihmistä, jolle ostella lahjoja tai jolta niitä voisi saada. Joulu ilman seuraa on hyvin monelle surullinen joulu. Entä elämä ilman seuraa? Yksinäisyys tappaa.  Yksin elävät ihmiset kuolevat aiemmin moniin eri yksinäisyyden seurauksista johtuviin sairauksiin tai tekoihin verrattuna perheellisiin ihmisiin, joilla ihmissuhteet ovat tukena. Pitkään jatkunut yksinäisyys saa aikaan myös sen, että kynnys lähteä "ihmisten ilmoille" kasvaa vuosi vuodelta. Miksi mennä ravintolaan olemaan se ihmi...