Tekstit

Näytetään tunnisteella juutalaisuus merkityt tekstit.

Itkumuurilla (onnea ja kyyneleitä etsimässä)

  Itkumuurilla on tungosta Kaikilla on kiire itkeä jotta pääsee illallispöytään Kaikilla on kiire rukoilla jotta saa syödä ja juoda Tarpeensa joka päivä uudelleen luoda Ja seuraavana päivänä joku kysyy Miksi itkette Emme tiedä itsekään Kai temppelin tuhoa Mutta eikö aina sanota Älä sure asioita joille et voi enää mitään E. P. /  18.7.2021 Kenties valtaosa maailman uskonnollisista juhlista perustuu jonkin tragedian muistelemiseen. Näin ainakin Abrahamin lasten eli kirjan kansojen vuotuisessa ajankierrossa. Muistellaan sitä, että temppeli tuhoutui. Ei ollut aikaa kohottaa hiivaleipää pakomatkalla orjuudesta. Sitten vielä yksi kuoli meidän kaikkien puolesta. Marttyyrikuoleman ylistysmuistelu on yhä voimissaan etenkin islamilaisessa kulttuurissa (en tarkoita nyt fundamentalismia, jossa marttyyrikuolemasta tehdään pahimmassa tapauksessa tavoite), mutta luterilaisuudessa työnteosta on tehty marttyyrimaisen uhrautumisen ilmenemismuoto. Mikä muu yhdistää meitä kirjan ka...

Kaddish syntymättömälle lapselle

Kuva
Unkarinjuutalaisen  Imre Kertészin  romaani otsikon nimellä puhutteli minua aikoinaan syvästi. Luin teoksen aika pian Kohtalottomuuden ja mieheni sairastumisen jälkeen. En muista luinko teokset ennen häitämme, mutta jo silloin tiesin sisimmässäni, että niin sanotun normaalin elämän voisi unohtaa. En vain uskonut, että niin tulisi todella käymään. Otimme riskin emmekä peruneet häitä. Se olisi tuntunut kohtuuttomalta ja niin - kohtalottomuudelta.  Budapestin suuri synagoga, jossa juutalaisyhteisöstä vieraantunut Kertész tuskin kovin usein kävi.  Upea synagoga sijaitsee suositun hotellin lähellä, joka toimi aikoinaan myös SS-miesten majapaikkana. Siellä vietettiin monet kosteat natsikemut samalla, kun ympärillä tapettiin tuhansia juutalaisia. Onneksi luimme asiasta ennen hotellin varausta. Synagogan hartaudessa verisen historian saattoi kuitenkin yllättävällä tavalla unohtaa edes hetkeksi. Tästä matkasta on kohta seitsemän vuotta aikaa. Joka seitsemäs vuosi on  sh...

Elämän ja kuoleman tiellä

Kuva
Antisemitismi ja rasismi ovat lisääntyneet huolestuttavasti kaikkialla Euroopassa, myös meillä Suomessa. Tästä yhtenä osoituksena toimii laajan mediahuomion saanut Turun synagogan tuhriminen veren värisellä maalilla vainojen uhrien muistopäivänä . Tasavallan presidentti Sauli Niinistö otti  kantaa asiaan ja ilmaisi huolensa antisemitismin kasvusta Suomessa . Arvostan - valtiopäämiesten tärkeä tehtävä on tuoda näkyviin ihmisoikeudet, vaikkei kannanottojen lausuminen sinänsä kuulukaan Suomessa presidentin valtaoikeuksiin. Ihmisyys on tärkeämpää kuin byrokratia ja protokolla. Kun jälkimmäinen sai vallan pahuuden banaaliudessa noin 80 vuotta sitten, ihmisyydestä ei ollut enää tietoakaan.  Auschwitz-Birkenaun vankien jaottelulaituri vapautuksen muistojuhlan aikaan vuonna 2005. Tämä junarata johti suoraan kaasukammioiden eteen, joiden rauniot jäävät taakseni.  Vainojen uhrien muistojuhla on saanut tänä vuonna Suomessa aivan eri tavalla näkyvyyttä kuin aiemmin, johtue...

Luukku 22: Hanukka - valon juhla

Kuva
Minun joulukalenterini on kaikille uskontokunnille ja perinteille avoin, kuten kotimmekin, joten otetaanpa luukun 22 aiheeksi juutalaisten tärkeä ja ajankohtainen juhlapyhä. Chanukah eli hanukka alkaa tänään ja kestää 29.12. asti. Ajankohta vaihtelee eri vuosina, mutta yleensä se sijoittuu aina joulukuuhun. Moni ehkä liittää mielikuvissaan tähän juhlaan aivan oikein menora -kynttelikön. Hanukka on ilon ja valon juhla, jonka historia ulottuu reilusti yli 2000 vuoden taakse, jolloin makkabealaiset saivat vallattua helleenien heiltä riistämän temppelin takaisin itselleen. Temppelistä löytyneen öljytilkan ei uskottu riittävän tilojen valaisuun ja temppelin jälleenrakentamiseen, mutta kuin ihmeen kaupalla öljy riittikin kahdeksaksi päiväksi, jonka aikana uusi öljy saatiin valmistettua. Tässä näin tiivistettynä, lisää tekstiä ja muiden juutalaisten juhlapyhien kuvailua  täällä . Kotona emme vietä hanukkaa (kuten emme suuremmin muitakaan juhlapyhiä) mitenkään erityisesti, p...

Veri joka meissä virtaa

Kuva
Maailman konfliktit ja sukujen sisäiset ikuisuuskiistat liittyvät usein vahvasti geeniperimään tai siihen liittyviin epäselvyyksiin. Verta vuodatetaan veren itsensä takia. Uskonnollinen suvaitsemattomuus on toinen konfliktien aiheuttaja. Ristiretket ja panislamistiset pyrkimykset eivät kuitenkaan olleet tai ole suoraan yhteydessä verenperimään, toisin kuin esimerkiksi holokausti (joka kohdistui kyllä myös muihin kuin juutalaisiin). Spekulaatiot Hitlerin omasta juutalaistaustasta (1/8-juutalainen, lisää tietoa esimerkiksi täällä  ja täällä, muistaen lähdekritiikin ) tekevät juutalaisten kansanmurhasta vielä järkyttävämmän. Veri, joka meissä virtaa, on hyväksyttävä. Emme pääse sitä pakoon edes äärimmäisin keinoin. Karttakuva "rotujenvälisistä sodista" ensimmäisen maailmansodan ajoilta. Naiset ovat ilmeisesti olleet hyvin sopuisia, kun heitä ei kartalta löydy.  Onneksi perimä näyttäyttyy nykyisin yhä enemmän positiivisessa valossa. Oman sukuhistorian tutkiminen on e...

Suvaitsemattomuuden suvaitseminen on taitolaji

Kuva
Kaikilla meillä on todennäköisesti kokemuksia ehdottomista ihmisistä, joiden kommunikointi on provokatiivista. Keskustelu muuttuu nopeasti jääräpäiseksi väittelyksi, jos olet antanut itsesi provosoitua. Jollet ole koskaan tällaiseen tilanteeseen ajautunut, sinulla on varmasti dalailamamaisia luonteenpiirteitä. Netin keskustelupalstoilla ja sosiaalisessa mediassa ei kuitenkaan voi välttyä verbaliikalta, josta käytetään toisinaan myös nimityksiä trollaus, vihapuhe ja someraivo. Eri osapuolet saattavat väitellä kivenkovaa jostain näennäisen turhasta asiasta. Yhteistä näille tosielämän ja nettimaailman väittelyille (vai ovatko ne sama asia?) on usein se, että kumpikaan osapuoli ei ole valmis luopumaan kannastaan. Kumpikaan ei tule toisiaan vastaan. Mieheni sanomaa mukaillen: kuin hankaisi kalliota Viledalla. "Suurmiespuisto" roomalaisella kukkulalla. Avoin keskustelu toista osapuolta kunnioittaen voi olla haastavaa, jos keskustelukumppanin näkemys on täysin päinvastain...

Viulunsoittajia katoilla

Kuva
Minulla oli ilo päästä katsomaan jo toisen kerran elämässäni musikaali Viulunsoittaja katolla , tällä kertaa Salon PROvinssi-teatterissa. Ensimmäinen varsin koskettava show jäi mieleen yli vuosikymmen sitten Åbo Svenska Teaterissa, jonka näytelmät ja musikaalit ovat lähes aina taattua laatua ( Les Misérables ikimuistoisena ykkösenä). Viulunsoittaja katolla kuuluu Suomen suosituimpiin esitettyihin musikaaleihin, eikä ihme. Alukuperäisen musikaalin Fiddle on the Roof in (Joseph Stein - Jerry Bock - Sheldon Harnick) ensi-ilta oli Broadwaylla vuonna 1964. Siitä lähtien ukrainanjuutalaisen perheen tarina, vaikuttavan melodinen musiikki ja katsomonkin nykimään saavat tanssiesitykset ovat valloittaneet ympäri maailmaa. Olisi vallan hienoa kokea kolmas "toden sanova" kerta jossain upeassa ulkomaisessa teatterissa, ehkä jopa Broadway lla. Varmasti musikaalin juoni on valtaosalle teille lukijoista tuttu jo usein näytetyn, Oscar-palkitun tv-elokuvan (1971) kautta, mutta avataa...