Esmeraldan eetos

Vielä ei ole aika summata kulunutta toista koronavuotta. Olisi mukava kirjoittaa ajasta, joulusta vailla k-kekkereitä, mutta kaikkea tekemäämme määrittää tämä vihulainen. Vihollisen ja tuholaisen risteytys. Harvoin sitä tekee aatonaattona itselleen pikatestiä höyryävän glögin ja kuusen tuoksussa tietääkseen, voivatko "vanhukset" saapua joulupöytään. Minulla kun näitä maskittomia kontakteja on edelleen jatkuvalla syötöllä. Tuplarokotukset, osalla jo tripana, antavat toki suojaa.  Ehkä pohtisin minäkin kynttiläpajoja, joulukranssitehtaita, maustekakun leivontaa ja mukavia lahjoja, jollei tarvitsisi olla koko ajan tekemisissä ihmisten edesvastuuttomuuden kanssa. Minä sairastun ihmisistä enemmän kuin viruksista. Enkä nyt tarkoita koronaa, vaan vaikkapa flunssaa. Se, että työpaikoilla jylläävät nyt flunssaepidemiat, kertoo, että hygieniatasosta on laiminlyöty. Se kertoo myös siitä, että nuhanenäiset alkavat jälleen saapua töihin maskin käyttöön vedoten. Toivoisin, että tämä olisi ...

Ehkä tällä voi osallistua Surkeimmat otsikot -kilpailuun tai päivitellä kuuluisaa maailman menoa. Edellisestä koronakirjoituksestani onkin jo aikaa. Kesäkuun optimistina toivoin toisenlaista syksyä, mutta pelkäsin uhkakuvan käyvän toteen. Vielä emme tiedä, missä tahdissa rokotejonot alkavat purkautua. Ainakin 12-15-vuotiaiden kohdalla jo ensi viikolla. Suuri ongelma on kuitenkin se, että yhä monet 20-30-vuotiaat (jopa hoitotyötä tekevät) että paljon vanhemmat liikuskelevat julkisilla paikoilla omasta tahdostaan ilman ensimmäistäkään rokotetta. Usein myös ilman maskia. Sentään viime päivien uutisten jälkeen maskinaamoja on alkanut vilkkua katukuvassa ja sisätiloissa taas tiuhempaan. Kaikkien kohdalla paheneva tilanne ei muuta joidenkin ihmisten peruslähtökohtaa: maskia ei käytetä ilman maskipakkoa. Kirjoitan tätä päivänä, jolloin meidän piti osallistua häihin. Juhlat on kohta juhlittu, samaan aikaan kun alamme katsoa Beckiä villasukissa. Olisin niin kovasti halunnut käyttää italianpunai...

Hauskaa tai vähintäänkin hyvää ja rentouttavaa vappua kaikille! En ole varmasti ainoa, joka pohtii vuoden 2020 vapun poikkeuksellisuutta seuraten kuohuviinikuplien pirskahtelevaa elämää yksinäisessä lasissa. Vaikka tuo lasi on ammattilaissarjaan kuuluva, olisin ehkä valinnut silti mieluummin muovisen version, jonka pidike putoaa maahan kesken railakkaan lakituksen. Tänä vuonna olisin kerrankin päässyt töistä siten, että olisin ensinnäkin ehtinyt lakitukseen - joko suomen- tai ruotsinkieliseen. Nyt katsoimme vanhoja ruotsinkielisiä tv-ohjelmasta, jota sentään piristi idolimme Mike Monroe huuliharppubluesillaan. Lisäksi meillä olisi kerrankin ollut ylevä ohjelma vappupäivälle hienossa miljöössä. Mikä olisi ollut parempi tapa juhlistaa myös loman alkua? Tämä asia tekeekin minulle tästä vapusta lopulta poikkeuksellisimman: en ole ennen aloittanut kesälomaa heti, kun se on mahdollista! Hollannin tulppaanit ja vohvelit vaihtuvat nyt verantahilseeseen (kyllä, verantaprojekti on yhä kesken......

Koronapääsiäisenkin tärkeimmät nautinnonlähteet ovat ruoka, viini ja suklaamunapitoinen laiskottelu. Bonusta on, jos koti on siivottu ja siellä kasvaa tiskiallashomeen sijaan rairuoho. Tänä vuonna "rai rait" jäävät ikävä kyllä kaikilla tunnollisilla suomalaisilla juhlimatta, mutta onneksi sentään muussa muodossa kotona voi olla raita: ystäväni viljelemä rairuoho pullistelee parhaillaan verannalla ulos purkistaan. Olemme olleet töidemme takia lähikontaktissa toisiimme - täten selitän lahjan kuljetusketjun antajalta vastaanottajalle. Oletteko tekin huomanneet, että korona-aikaan kuuluu ihmisten kova tarve selittää, miten jokin lahja tai huomionosoitus on toimitettu perille ilman lähikontaktia? Kukkamyynti on suorastaan räjähtänyt, kun ihmiset jättävät pääsiäisistervehdyksiä läheistensä ovien taakse tai tekevät tilauksen puhelimitse "rajan taa". Nämä purppuranpunaiset (pääsiäisen väri) kukat olen itse ostanut kaupasta, aivan ihanat ja hyvin kestävät - nyt jo ...

Maailman uutisointi on tälläkin viikolla ollut masentavaa, joten laitetaanpa viikko pakettiin aina marginaaliin jäävillä hyvän mielen uutisilla! Uutistoimistona toimii oma yhden hengen pop up-aivosoluni, joka skannaa uutisjanoisille kuitenkin ihan oikeita uutisia. Oletteko huomanneet, että hyvät uutiset liittyvät usein lapsiin tai eläimiin? Tällä kertaa uutistoimistoni ykkösuutisaiheena on mäyräkoira , enkä tarkoita jo lähes unholaan jäänyttä lasiolutpullo-12-packia. Vuoden kuopiolaiseksi on valittu ihmisen sijaan lukukoira Sylvi , jolla on oma, todella viihdyttävä  YouTube-kanava , Facebook-sivu ja Twitter-tili ! Sylvin kaikki vloggaukset löytyvät myös täältä . Jos maailman pahuus masentaa, ei muuta kuin Sylvin videot pyörimään! Vuoden kuopiolainen: Karkaeakarvainen mäyräkoira, lukukoira Sylvi! Kuva peräisin Sylvin Twitter-tililtä.  Sylvi on ollut  merkittävänä apuna lasten lukuharrastuksessa  - toisin sanoen hän on siis kansallissankari. ...

Voiko joku väittää viettävänsä aatonaaton kaikessa rauhassa vailla minkäänlaista viime hetken hääräilyä tai jopa paniikkia? Ainakin "pukin kuumalle linjalle" soitettuani sain kuulla, että siellä kaupungin toisessa päässä vallitsee täysi tiedottomuus ja epätoivo. Yritin antaa pukille vinkkiä, että lahjani voi hyvin ostaa myös marketista ruokaostosten yhteydessä. Mutta kun siellä ei ole kuulemma paketointipalvelua. Välikäkö tuolla - voi olla yhtä laiska ja ekologinen kuin minä ja käyttää kaikki vanhat rasiat ja pussit uudelleen! Huomasin mukavana yllätyksenä, että lahjapaperi ei riittänyt, joten yhden mieheni lahjan pakkasin pahvilaatikkoon ja laitoin oman villahuivini siihen päälle! Nyt tuo lahja on myös lahjapöytä! Tämä on ehkä tämän joulun tasokkain DIY ! Oikeasti odotan "pukin" ja lahjan lisäksi kotiin myös mätilähetystä kauppahallista. Meillä on ollut tapana viettää "esijoulua" aatonaattona, jolloin syödään äyräisiä, mätileipiä tai jotain muuta...

Minun joulukalenterini on kaikille uskontokunnille ja perinteille avoin, kuten kotimmekin, joten otetaanpa luukun 22 aiheeksi juutalaisten tärkeä ja ajankohtainen juhlapyhä. Chanukah eli hanukka alkaa tänään ja kestää 29.12. asti. Ajankohta vaihtelee eri vuosina, mutta yleensä se sijoittuu aina joulukuuhun. Moni ehkä liittää mielikuvissaan tähän juhlaan aivan oikein menora -kynttelikön. Hanukka on ilon ja valon juhla, jonka historia ulottuu reilusti yli 2000 vuoden taakse, jolloin makkabealaiset saivat vallattua helleenien heiltä riistämän temppelin takaisin itselleen. Temppelistä löytyneen öljytilkan ei uskottu riittävän tilojen valaisuun ja temppelin jälleenrakentamiseen, mutta kuin ihmeen kaupalla öljy riittikin kahdeksaksi päiväksi, jonka aikana uusi öljy saatiin valmistettua. Tässä näin tiivistettynä, lisää tekstiä ja muiden juutalaisten juhlapyhien kuvailua  täällä . Kotona emme vietä hanukkaa (kuten emme suuremmin muitakaan juhlapyhiä) mitenkään erityisesti, p...

Luukku 19 raottaa jo näkymän jouluruokaan sekä joulunalaiseen marketti-infernoon. Onneksi minun ei tarvitse tänä vuonna kantaa päävastuuta hankinnoista, vaikka sinänsä pidänkin ruokakaupassa käymisestä ja etenkin menun suunnittelusta . Yleensä kokkaan kuitenkin fiiliksen mukaan, joten suunnitelmat saattavat muuttua jopa vielä kokkaushetkellä,  Meillä on joulun vierailukuviot ja sen vuoksi myös ruokapuoli vielä hieman auki,  sillä muuttuvia tekijöitä on joka ikinen joulu . Se on kuitenkin varmaa, että yhdessä paikassa syömme kasvis- ja kalapainotteista jouluruokaa. Meillä kotona tehdään sitten perinteisempi setti, ja sinä iltana kun olemme kahdestaan, syödään eksoottisempia ruokia osittain näistä perinneantimista jatkojalostettuina. Viime joulun hitti: ankka marsalakastikkeessa lähdössä uuniin (resepti alempana). Citymarketin mainos tarjoaa nykyään myös kauppalistan perinteisellä joulusetillä. Yleensä meillä on joulupöydässä savukalkkuna , tilalta tai ...

Mikä olisikaan jouluisampi luukun ja adventtisunnuntain aihe kuin jouluseimi ? Vanhoissa joulukalentereissa vauvallinen kapalo olkipedillä löytyy tietysti jouluaaton tuplaluukkujen kohdalta, mutta en halua olla niin ennalta-arvattava. Täytyyhän jouluseimi rakentaa tai tuoda esille jo nyt, jos haluaa sen olevan aattona paraatipaikalla. Lempijouluseimeni on ollut syötävä pipariseimi , mutta en ole jaksanut sellaista väsätä enää vuosikausiin (eikä siitä ole ikävä kyllä edes kuvaa digitaalisessa muodossa). Olisi myös vakava paikka, jos männävuoden moka toistuisi ja seimestä alkaisi hävitä jäseniä jo reilusti ennen joulua. Jeesus-lapsi sentään syötiin vasta joulun jälkeen. Kieltämättä aloin pohtia nyt, onko syötävä jouluseimi jotenkin friikki jo ajatukseltaan. Toisaalta, kyllähän ehtoollisellakin juodaan "Jeesuksen veri" (ehtoollismalja, joka joskus oli herkullista Alkostakin saatavilla olevaa kyproslaista Keo:n St. Commandariaa ) ja syödään hänen "ruumiinsa" (öylät...