Pimeydestä valoon - keväästä, Katariinasta ja kirjoittamisesta
Pitkästä aikaa tuli käytyä Turun tuomiokirkossa. Se näkyy kaikkialle, mutta harvoin tie vie sen uumeniin. Varsin uskovainen mummoni ehti elää koko elämänsä käymättä sisällä kertaakaan - paitsi yhden kerran hetkeä ennen kuolemaansa. Silloin hän vain totesi, onpa karu. Eihän vuonna 1300 käyttöön otettu Tuomiokirkko voi kultaglorialla lesoilla. Uskonpuhdistus piti huolen siitä, että muutkin kirkot putsattiin "turhasta krumeluurista". Rumat ne vaatteilla koreilevat ja sitä rataa. Näkyvintä luterilaisuutta on sirkkelipöly omakotilähiössä. Sahanpuru on suomalaisen kultaharkko ja jatkuva vasarannakutus osoitus yhteiskuntakelpoisuudesta. Mutta, osa meistä kaipaa kultaa ja gloriaa, jotain aivan muuta kuin skandinaavista minimalismia. Jotkut kaipaavat myös vahvempia siirtymäriittejä, sakramentteja, pyhän läsnäoloa (uskonnollisessa) elämässä juhlallisemmalla tavalla. Ortodoksikirkko saa jäseniä luterilaisista varmasti juuri näistä syistä. Muistan, että joskus oli vähän trendikin vaiht...