Esmeraldan eetos

Mietin, miksi minulle tulee sanasta euforia mieleen ensimmäisenä legendaarinen kasarielokuva Prinssille morsian (1988). Toiseksi alkaa soida päässä Ruotsin Euroviisu-voittaja Loreenin Euphoria . Jälkimmäinen korvamato on varsin ymmärrettävä, ei siis mennä siihen. Mennään ensin euforia-sanan etymologiaan. Wikipedian mukaan "euforia on kaikki muut tunteet ohittava hyvänolontunne. Se voi syntyä luonnollisesti tai lääkkeillä, alkoholilla tai muilla päihteillä aiheutettuna. Euforian vastakohta on dysforia."  Aika yksioikoista ja päihdeorientoitunutta. Encyclopedia Titanica taas toi miltei viruksen koneeseeni, mutta onnistuin saamaan vastauksen miljoonan halloween-kurpitsan joukosta: "Sana euforia on kreikkalaista alkuperää "εὐφορία", joka tarkoittaa "voimaa jatkaa"... Euforia on mielialan pahenemista ilon, tunteiden tai myös jonkin tyyppisten huumeiden käytön tai lääkkeiden seurauksena."  Jälkimmäisen kirjoittajan ongelmana taita olla sama vinksin von...

Valvoin koko yön kuunnellen vienoa konserttoa pääni sisä- ja ulkopuolella. Tiesin jo nukkumaan mennessä, etten saisi unta. Toisen sammuminen viereen kuin saunalyhty (onneksi, ei sekään itsestäänselvyys) vain korostaa omaa ylivirittynyttä tilaa.  Miksi menin kirjoittamaan niin? Miksen muka saanut sitäkään luettua loppuun? Miten vapaat voivat olla jo ohi, ennen kuin olet ymmärtänyt niiden alkaneenkaan? Miksi juuri minulle tuli rokotteesta kuume? Johtuukohan unettomuuteni rokotteesta? Entä jos tämä tila jääkin päälle, apua! No, ei jäänyt. Aamulla heräsin täysin normaalivointisena, ahdistuneena ajan vähyydestä. Kuolinilmoitusten lukeminen lehdestä aamiaispöydässä oikein alleviivasi olemisen sietämätöntä keveyttä. Se on miltei haihtuvaa. Hyttysenpieruja ajassa, nuo ihmiselon päivät. Joistain jää jokin haju tulevaan hetkeen leijumaan, valtaosasta ei yhtään mitään. Eihän meistä jää enää edes luita, sillä valtaosa vainajista polttohaudataan. Onko tämä merkittävä ongelma tulevaisuuden arkeo...

Olipa kerran mies ja nainen, jotka etsivät unelmiensa asuntoa kolme vuotta. Niin kauan tulisi kestämään, että kriteerit, "varallisuus" ja sijainti täsmäisivät optimaalisella tavalla. Tarvittiin myös tuuria ja nopeita liikkeitä tilanteessa, joka oli kummallekin uusi. Tarvittiin yhteneväinen tunne, että tämä se on. Sitä nainen yritti takoa miehelle supermarketin narkkipaikalla melodramaattisin elkein, mutta joutui tyytymään nenäliinaan ja rökäletappioon. Mies lohdutti naista: vielä tulee parempi, jonka molemmat haluaisivat kodiksi. Nainen ei uskonut moisen toteutumiseen eikä siten ollen siihen, että he eläisivät tämän hetken todeksi noin vuoden kuluttua.  Samoihin aikoihin, nenäliinojen loputtua, nainen ryhdistäytyi ja alkoi lenkkeillä tietyllä idyllisellä alueella. Hän juoksi usein ohi puutalojen, joita peittivät masentavat mineriittilaatat ja rönsyilevät puutarhat. Hän bongaili rullaattoreita ja invahissejä pihoista, joiden edustoille saattaisi aivan kohtapuoliin ilmestyä myy...