Esmeraldan eetos

Liköörinystävän vuoden ainoat tehoviikot ovat alkaneet. Puutarha pukkaa satoa, jolle täytyy keksiä parempia käyttökohteita kuin roskis. Hui, tekee pahaa kirjoittaakin moisesti. Onneksi tälläkin asuinalueella näkee usein "ole hyvä" -ämpäreitä ja -koreja talojen edustoilla, joten oman sadon puuttuessa kannattaa rohkeasti tehdä kävelyretkiä kaupungin perinteisille omakotitaloalueille. Muista kuitenkin, että likööriin kannatta valita vain priimaa. Hilloon käy vähän rupisempikin hedelmä. Pullotin  viime vuonna tehdyn omenaliköörin  vasta huhti-toukokuussa, sillä olin vain unohtanut lasitölkit kellariin. Maistoin kyllä omenalikööriä purkista joskus tammikuussa, jolloin totesin sen olevan vielä lisäkypsymisen tarpeessa. Tässä ajassa onkin tapahtunut aivan uskomaton kehitys! Mausta on tullut todella karvasmantelinen! Aivan kuin omenalikööriin olisi sekoitettu Amarettoa (DiSaronnoa). Pidän tästä mausta todella paljon ja "alaan vihkiytyneet" ystäväni olivat jo valmii...

Sisäiset emäntägeenini ovat heränneet lähes 100-prosenttisesta horroksesta. Kunnon marttahengessä päätin pistää toimeksi, kun veranta alkoi jo pullistella aiemmin pihalta keräämistäni omenista. Ja lisää pukkaa puista sillä vauhdilla, että viemme varmaan tänäkin vuonna lihalaatikottain omenia mehustamoon.  Aikaisempi kriikunalikööripostaukseni aktivoi tietenkin tarpeen saada uutta likööriä kellarilaboratoriooni kehittymään. Ostin ensimmäisen kerran elämässäni Koskenkorvaa (sentään raparperilla maustettua) tämän jo protovaiheessa jumalaiselta maistuvan keitoksen pohjaksi. Anteeksi, ostin kyllä pari viikkoa aiemmin 60-prosenttista Kossua verannan ikkunaprojektia varten. En sentään juomiseen (palkatusta juopoksi paljastuneesta talomaalarista on jo riittävän ikävä kokemus), vaan maalarinteippien irroittamiseen vanhasta lasista. Toimii! Tästä jäi yli desin verran vahvinta Kossua, jolla vahvistin Koskenkorva Raparperin 30-prosenttista volyymiä. Lisäksi löysin ystävältäni tuliaiseksi s...