Esmeraldan eetos

Aikomukseni on ollut kirjoittaa jo pidemmän aikaa jotain ylevää ruuanlaitosta. Mietinhän ruokaa jatkuvasti. Mietin sitä ensimmäisenä, kun herään ja viimeisenä, kun suljen silmät. Mietin yöllä seuraavan päivän tai viikon syömisiä. Voinen siis sanoa eläväni todeksi sisilialaista sananlaskua: en syö elääkseni, elän syödäkseni.  Viime aikojen kokkailut on hämmennetty vähintään puolilta osin puuhellalla. Kuvassa viimeinen borssi Georgiasta tuoduin maustein tehtynä. Se oli taivasmatka, paras versio kahden vuoden kaikista. Ja nyt mausteet ovat loppuneet, näin oli tarkoitus.  En ole jakanut reseptejä blogissa nimeksikään, sillä yleensä en kirjoita sellaisia enkä myöskään kokkaa useimmiten resepteistä. Minun pitäisi siis muuttaa jotain olennaista tyylissäni, jos alkaisin kirjoittaa reseptejä blogiin. Näin olen kuitenkin toisinaan tehnyt ja luonnosten perusteella aikomukseni on ilmeisesti ollut suuri, sen verran monia ruokajuttujen tynkiä arkistoista löytyy. Minun piti julkaista jälleen...

Ensimmäisen elokuun sunnuntain ratoksi aion pyhittää koko postauksen mitä jaloimmalle ja terveellisimmälle yrtille, salvialle. Tämä johtuu tietenkin siitä, että saatuani viljelykseni vihdoin kukoistamaan minusta on tullut salviafani.  Käytän salviaa vähän jokaiseen ruokaan hämmästellen naapurin mielipidettä, ettei salvia sovi mihinkään sen voimakkaan maun takia. Salvia jakaakin voimakkaasti mielipiteitä, mutta sitä kannattaa ehdottomasti kokeilla erilaisissa rasvaisissa ruoissa ja haudutetuissa liha- ja kasvispadoissa, jolloin tuoreen salvian maku taittuu. Rasvainen ruoka tuntuu myös jotenkin freesimmältä, ei niin raskaalta, kun sitä on höystetty salvialla. Ja mikä tärkeintä, salvian terveysarvot ovat kiistattomat - sen osoittaa jo salvian latinankielinen nimi salvare (parantaa) officinalis (lääkkeenä käytetty) . Palataan kuitenkin terveysasioihin ja hömppäuskomuksiin hetken kuluttua. Lomani lähenee uhkaavasti loppuaan, ja yksi vapaamuotoisen to do -listani kohta on y...

Onko tämä nyt totisinta totta, että minäkin olen langennut tammikuun harhaan - kuvitelmaan astumisesta terveellisemmän elämän nautinnolliseen maailmaan? Enhän minä saa nautintoa kahvikupillisesta ilman konvehtia näin joulun jälkeen, joten miten voisin innostua myöskään prosessoiduista kasvisproteiineista georgialaisen, rasvaisen ja rapean kanan jälkeen? Miten voisin astua into pinkeänä hieltä haisevaan jumppasaliin ja nostaa koipiani monotonisessa tahdissa kuin toistoa tekevä koira, kun minua totuuden nimissä puhuttelee vain sohva ja telkkarin nolo true crime ? Supertreenit peräisin  täältä . Tähän on menty. Ehkä sairausloma ja yhä jatkuva rampaus olivat viimeinen niitti orastavan laiskuuspuuskan sinetiksi. Paitsi että tuo sinetti taisikin olla kaatumiseni pyörällä pari päivää sitten. Hidastettuna, tyylipuhtaasti, muka ei sattuen. Kaatuminen on taitolaji, jonka onneksi hallitsen. Ei käynyt ruhjeita pahemmin, mutta kaaduin heti erään ihmisen kysyttyä, olenko kaatunut pyö...

Hyvää maailman ensimmäistä  suomalaisen ruoan päivää ! Ai että, minä rakastan näitä teemapäiviä, joilla on hyvä tarkoitus - tällä kertaa suomalaisen, upean, puhtaan ja ravitsevan ruoan esillenostaminen. Toinen ääripää teemapäivissä on esimerkiksi Black Friday, joka on täysin talouskasvuun ja (kestämättömään) kulukseen tähtäävä markkinamiesten idea. Suomalaisen ruoan päivälle sen sijaan on tarvetta, sillä puhtaasti suomalaisen ruoan pöytään ostaminen on globalisaation keskellä yhä harvinaisempaa ja myös vaikeampaa. Moni sanoo suomalaisen ruoan olevan myös kustannuskysymys. Joulu ja juhannus ovat hinnan suhteen asia erikseen, silloin perheessä jos toisessa panostetaan lähikalkkunaan ja -kinkkuun, graaviin, suolasieniin ja laatikoihin tai uusiin perunoihin (jos perheen taloudellinen tilanne tämän mahdollistaa). Olen kuitenkin huomannut, että panostamalla täysin suomalaiseen ruokaan voi säästää omaisuuksia. Monet maailmalla kalliit raaka-aineemme ovat vieläpä täysin ilmaisia! Suo...

Ilmasto- ja terveysahdistus on vallannut jo joka toisen pallontallaajan mielen, tai sitten vaan toiveharhoissani kuvittelen niin. Vaikka kasvisruokakin on nyt trendikästä ja tipattoman lisäksi vietetään vegaanista tammikuuta, totuus THL:n tuoreen  tutkimuksen mukaan on se, että vain murto-osalla väestöstä muutos näkyy lautasella. Edelleen lihansyönti kasvaa koko ajan. Suomalaisille maistuvat etenkin prosessoidut lihatuotteet , kuten nakit ja leikkeleet. Viikonloppu on mässäilyn aikaa sekä miehillä että naisilla. Samalla valtakunnan ykkösmediat ja paikallislehdet käsittelevät ilmastonmuutosta ja kannustavat kirjoituksillaan kansalaisia tekemään hyviä tekoja ilmaston hyväksi. Totuus lienee kuitenkin se, että vain vihreimmät kaupunkilaiset ottavat aidosti tavoitteekseen pienentää hiilijalanjälkeään entisestään. Haluan kuulua siihen murto-osaan. Koska olen muutenkin syyllisyydentuntoinen ihminen, pyrin aina ruoskimaan itseäni jollain osa-alueella. Tein mielenkiintoisen...

Harrastin joskus ala- ja yläasteikäisenä enemmänkin karkkien valmistusta itse. Innostuin kotitaloustunnilla tehdyistä nekuista, vaikka valitettavasti imeskelin tuolloin paljon epäterveellisempää vaihtoehtoa vapaa-ajallani. Onneksi järki kasvoi samaa vauhtia kuin yhtäkkiä lyhyeksi leikatut hiukset. Tupakoinnista ja nekkujen teosta on nyt jo naismuisti aikaa. Tänä jouluna ajattelinkin palata terveellisemmän synnin pariin.  Tein testiversion punssitryffeleitä omaan käyttöön (ehkäpä myös työkavereille heruu muutama maistiainen), jotta voin hienosäätää makua vielä ennen joulua. Tälläkin kertaa on vahva aikomus antaa itse tehtyjä konvehteja lahjaksi. Teininä tämä toteutui aikomuksesta huolimatta vain kerran, sillä toffeet, marmeladit ja tryffelit olivat kerta kaikkiaan liian hyviä varastoitavaksi. Pyydän jälkikäteen anteeksi kaikilta teiltä, joiden PITI saada herkkulahja. Oikeastaan voisitte kiittää minua, sillä en lihottanutkaan teitä.  Kaikkihan me tiedämme, että konve...

Kuinka monta elämäntaito-opasta sinun kirjahyllystäsi löytyy? Toinen kysymys heti perään: löytyykö sinulta vielä sukupuuttoon kuolemaisillaan oleva kirjahylly? Vaikket omistaisi self help -opasta etkä kirjahyllyä, todennäköisesti et ole voinut välttyä tältä kirjallisuudenalalta.  Liikkuessasi kaupungilla ja kirjakaupoissa näet osta joululahjaksi -pömpelin pursuavan pureksittua tietoa siitä, miten kannattaisi elää. Katsoessasi televisiota kohtaat elämäntaito-oppaan rinnakkaismuodon - elämäntaito-ohjelman. En ole ainoa, joka on kiinnittänyt huomionsa (jo vuosien ajan) merkilliseen ilmiöön. Emmekö osaa enää elää ilman self help- oppaita? Lueskelin aamulla Kaisa Viljasen kirjoittamaa kolumnia Helsingin Sanomien mielipidepalstalta:  https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005903950.html Lyhyesti kiteytettynä elämäntaito-oppaat vetoavat vastuullisuutta kohti pyrkivään korkeasti koulutettuun keskiluokkaan, joka haluaa päästä samaan ahdistuksettomaan tilaan kuin oppaan kirjoittaja. ...