Esmeraldan eetos

Lomaillessa on ihanasti aikaa koluta kirpputoreja läpi antaumuksella. Olen tehnyt niin hyviä löytöjä sekä vaatepuolella että kipot ja kupit -genressä, että blogin kirjoituskynnys ylittyy. Nyt on muutenkin ajankohtaista kirjoittaa kirpputoreista, sillä ainakin Turun seudulla tuleva viikko on oikeaa pihakirppistelyn kulta-aikaa. Tässä Arjen pilkahduksia -blogin tärpit esimerkiksi eri puutaloalueiden pihoille (joissa kannattaa vierailla jo pelkän miljöön takia):  https://arjenpilkahduksia.wordpress.com/2019/05/14/toukokuu-kirppistellen-2019/ Omia löytöjäni en ole kuitenkaan tehnyt pihoilta enkä edes omasta kellaristani tällä kertaa. Kävin pitkästä aikaa Kirppis-Center Manhattanissa, joka on arvostelujen mukaan varkaiden paratiisi ja omien havaintojeni perusteella siellä pyydetään lähes antiikkiliikehintoja vanhasta posliinista ja designlasista, ellei jopa enemmän. Tällä kertaa yllätyin positiivisesti. Löysin muutamalla eurolla Michael Schilkinin kermakon  aiemmin keräämieni t...

Kirpputorikiertelyt ovat jääneet tauolle viime aikoina, mutta tällä viikolla ajattelin korjata tämän vakavanlaatuisen vapaa-ajan ongelman. Ehkä "less is more" -sanonta pitää paikkaansa, sillä viimeisten kuukausien aikana löytöjen laatu on todellakin korvannut määrän. Rakastan saviastioita - etenkin kun niiden elävään pintaan yhdistää kynttilänvalon. Olen joskus harrastanutkin saviastioiden tekemistä dreijalla. Se on muuten äärettömän terapeuttista toimintaa - tunkea sormet märkään saveen ja seurata rullaavan möhkäleen muotouvtumista mahdollisesti jopa käyttökelpoiseksi esteettiseksi esineeksi. Jos voitan lotossa ja voin jäädä pois palkkatyöstä, ostan ulkodreijan omenapuun juurelle ja aloitan dadahenkisen saviesinetuotannon (tällä alueella on ollut satojen vuosien ajan savituotantoa, joten miksen toimisi kuvitelmissani tämän jatkumon kiinteänä osana). Ensimmäinen tekemäni esine oli jostain käsittämättömästä syystä tuhkakuppi, jonka annoin isälleni. Pari vuotta myöhemmi...