Esmeraldan eetos

Vuoden aikana on tullut tehtyä kirppislöytöjä jos minkälaisia. Olen vain tuhottoman huono jakamaan niitä tänne blogiin tai edes Instagramiin. Ehkä minulla on vieläkin jotenkin kieroutunut suhtautuminen tähän keräilyyn. Mietin, että tuleeko kuvaesittelyistä sellaiset materialistiset "katsokaa mitä ostin, katsokaa mitä löysin" -vibat. Kuitenkin näillä kirppisjulkaisuilla on aina todella paljon lukijoita, jopa moninkertaisesti enemmän kuin tekstivetoisilla aiheilla (paitsi sijoitus- ja rahapuhe kiinnostaa), joten eiköhän näillä esittelyhöpinöillä ole tilauksensa. Eihän muuten aina edes tiedä, mitä kaikkea ihanaa kerättävää maailma tarjoaa! On myös aina yhtä kiva nähdä, mitä te seuraajat olette kirppiksiltä löytäneet, vaikka tämä aihe ei edes olisi tilinne tai bloginne ykkösaihe. Kirppistely on sienestyksen ohella aarrejahtia parhaimmillaan.  Tällä introlla aloitan kirppissarjan osa ykkösen, mutten pysty lupaamaan jatko-osaa. Se on sitten vain bonusta tällä loppuvuoden työtahdill...

Nyt, kun "kaikki muut" ovat jo lukeneet  Elena Ferranten koukuttavan Napoli-sarjan ja Yle Areenasta näytetty tarinaa koskeva  tv-sarja on jäänyt huomaamatta, on aika liittyä maailmanlaajuiseen Ferrante-faniklubiin. Luin Loistava ystäväni  -teoksen ( WSOY 2016) otsikon mukaisesti pääosin napolilaisessa verantahelteessä, napolilaistyylistä skrapaustomua hengittäen. Välillä söin, välillä, join, välillä nukuin ja mietin elämän käänteitä, nuoruuden ystäviä ja ihmiskohtaloita. Samaistuin suuresti kummankin päähenkilön, ystävysten Elena Grecon ja Lila Cerrullon tunteisiin ja persooniin sekä niiden kehitykseen muuttuvassa, mullistuksen keskellä elävässä kaupungissa. Napoli näyttäytyy minulle kirjassa kuin puberteettisena kehona, jota ei vielä tunne riittävän hyvin, mutta jota haluaa palavasti tutkia ja josta haluaa samalla päästä äkkiä eroon.  Harjoittelin Instan kirjagram-tyylisen kuvan ottoa, sillä niistä on kenties kiellettyä jättää kukkaset pois. Saman kimpun kolme ...

Lomaillessa on ihanasti aikaa koluta kirpputoreja läpi antaumuksella. Olen tehnyt niin hyviä löytöjä sekä vaatepuolella että kipot ja kupit -genressä, että blogin kirjoituskynnys ylittyy. Nyt on muutenkin ajankohtaista kirjoittaa kirpputoreista, sillä ainakin Turun seudulla tuleva viikko on oikeaa pihakirppistelyn kulta-aikaa. Tässä Arjen pilkahduksia -blogin tärpit esimerkiksi eri puutaloalueiden pihoille (joissa kannattaa vierailla jo pelkän miljöön takia):  https://arjenpilkahduksia.wordpress.com/2019/05/14/toukokuu-kirppistellen-2019/ Omia löytöjäni en ole kuitenkaan tehnyt pihoilta enkä edes omasta kellaristani tällä kertaa. Kävin pitkästä aikaa Kirppis-Center Manhattanissa, joka on arvostelujen mukaan varkaiden paratiisi ja omien havaintojeni perusteella siellä pyydetään lähes antiikkiliikehintoja vanhasta posliinista ja designlasista, ellei jopa enemmän. Tällä kertaa yllätyin positiivisesti. Löysin muutamalla eurolla Michael Schilkinin kermakon  aiemmin keräämieni t...