Esmeraldan eetos

Taas on aika väsyneen höpinän. Kirjoitan joulukuun ensimmäisen blogiraapustuksen kännykällä, koska kuvat ovat tässä, ja tietokoneen avaus sunnuntaina tuntuisi liikaa työltä. Täytyy siis pitää kynäily minimissä. Minun pitää muutenkin etsiä kadonnutta kirjaston kirjaa, jonka palauttamisesta olen aivan varma. Olin kovinkin varma, että tänä jouluna salissa olisi iso joulukuusi. Tähän kuitenkin kykenin.  Juuri mistään asiasta tässä maailmassa ei voi nykyisin olla varma, paitsi tieteellisesti todistetuista faktoista. Toisaalta tieteellisen tutkimuksen perusolemukseen kuuluu jatkuva uudistuminen. Kun saadaan uutta tietoa, se täydentää ja joskus jopa muokkaa aiempaa. Joulu on kristillisenä juhlana täysin uskomuksen, tarinan ja uskon asia. Siinä ei ole mitään tieteellistä. Aikoinaan roomalaiset juhlivat auringon jumalaa (kuten huomaatte, vältin sanomasta "jo muinaiset roomalaiset"). Juutalaisilla hanukka on valon juhla. Mitä vielä, kaikki jotain joulukuussa juhlivat. Ainakin vapaita, ...

Koronapääsiäisenkin tärkeimmät nautinnonlähteet ovat ruoka, viini ja suklaamunapitoinen laiskottelu. Bonusta on, jos koti on siivottu ja siellä kasvaa tiskiallashomeen sijaan rairuoho. Tänä vuonna "rai rait" jäävät ikävä kyllä kaikilla tunnollisilla suomalaisilla juhlimatta, mutta onneksi sentään muussa muodossa kotona voi olla raita: ystäväni viljelemä rairuoho pullistelee parhaillaan verannalla ulos purkistaan. Olemme olleet töidemme takia lähikontaktissa toisiimme - täten selitän lahjan kuljetusketjun antajalta vastaanottajalle. Oletteko tekin huomanneet, että korona-aikaan kuuluu ihmisten kova tarve selittää, miten jokin lahja tai huomionosoitus on toimitettu perille ilman lähikontaktia? Kukkamyynti on suorastaan räjähtänyt, kun ihmiset jättävät pääsiäisistervehdyksiä läheistensä ovien taakse tai tekevät tilauksen puhelimitse "rajan taa". Nämä purppuranpunaiset (pääsiäisen väri) kukat olen itse ostanut kaupasta, aivan ihanat ja hyvin kestävät - nyt jo ...

Olisipa vielä aika, jolloin korona tarkoitti pelkkää baaria, olutta, brandya tai legendaarista puista peliä, jonka kepistä sain siskoltani selkään. Korona-peliin kuului hävinneen suuttuminen pelin lopussa tai vaihtoehtoisesti kahden pelurin välinen tasa-arvoinen keppitappelu. Tälläkin hetkellä monessa suomalaiskodissa varmasti pelataan (ja pelätään) koronaa, sillä  korona-pelit on yllättäen myyty loppuun lähes koko maasta . Korona-pelin saa ehkä vielä tilattua  täältä  - tai voit vaihtoehtoisesti nikkaroida sen eristysajanvietteenä itse! Koronaepidemia on aikaansaanut yhtä lailla kamppailun näkymätöntä virusta vastaan. Peli on nyt kaukana tasa-arvoisesta, eikä hävinneen kiukuttelu kiinnosta pelin isäntää, koronavirusta, pätkän vertaa. Koronaepidemian aiheuttaman eristyselämän vaikutukset ulottuvat kodin seinien sisäpuolelle ihan fyysisenkin kamppailun muodossa. Perheväkivaltatilastot ovat jo nyt kasvaneet ja alkoholinkäyttö lisääntynyt. Peli on raakaa eikä reilua...

Hyvää J. L. Runebergin päivää! Torttuja on takana jo neljä, eikä todellakaan ohitettuja vaan syötyjä! Uskoisin, että Runebergin päivä merkitsee valtaosalle suomalaisista ensisijaisesti herkuttelupäivää, vaikka kyse onkin kirjallisesti ja yhteiskunnallisesti  erittäin merkittävän henkilön  liputuspäivästä. Torttuja on voinut ostaa kaupoista ja leipomoista jo tammikuun alusta lähtien, mutta ahmiminen on erityisen sallittua tänään. Päivän vakiopuheenaiheisiin kuuluu myös keskustelu siitä, onko tortun oikeaoppinen kostuke punssi vai rommi. Vähän sama kuin vääntö tiramisun kohdalla: marsala vs. mantelilikööri tai vaikka kahvilikööri. Jos minulta kysytään, niin punssia olla pitää ja tiramisussa marsalaa. Kaikkihan me varmaan luulemme tietävämme, että Runebergin torttujen resepti on alunperin Frendrika Tengström in ideoima. Eli Runebergin pikkuserkun ja tulevan vaimon (jonka kirjalliset ansiot jäivät pitkään ajan hengen mukaisesti miehen varjoon). Tästä saadaan oivasti linkki...

Onko tämä nyt totisinta totta, että minäkin olen langennut tammikuun harhaan - kuvitelmaan astumisesta terveellisemmän elämän nautinnolliseen maailmaan? Enhän minä saa nautintoa kahvikupillisesta ilman konvehtia näin joulun jälkeen, joten miten voisin innostua myöskään prosessoiduista kasvisproteiineista georgialaisen, rasvaisen ja rapean kanan jälkeen? Miten voisin astua into pinkeänä hieltä haisevaan jumppasaliin ja nostaa koipiani monotonisessa tahdissa kuin toistoa tekevä koira, kun minua totuuden nimissä puhuttelee vain sohva ja telkkarin nolo true crime ? Supertreenit peräisin  täältä . Tähän on menty. Ehkä sairausloma ja yhä jatkuva rampaus olivat viimeinen niitti orastavan laiskuuspuuskan sinetiksi. Paitsi että tuo sinetti taisikin olla kaatumiseni pyörällä pari päivää sitten. Hidastettuna, tyylipuhtaasti, muka ei sattuen. Kaatuminen on taitolaji, jonka onneksi hallitsen. Ei käynyt ruhjeita pahemmin, mutta kaaduin heti erään ihmisen kysyttyä, olenko kaatunut pyö...

Mitä olisi joulu, joulukuu, marraskuu - tai no, koko vuosi ilman legendaarisia  Vihreitä kuulia ? Tämä klassikkomakeinen ei ehkä kuulu herkkujen top kolmoseeni, mutta siitä huolimatta kuulia on saatava heti, kun niitä ilmestyy kauppojen massamyyntipömpeleihin. Alunperin Vihreät kuulat ilmestyivät markkinoille aivan 1900-luvun alkuvuosina nimellä Päärynäkuulat. Resepti oli venäläinen ja sen toi Suomeen Pietarista kukapa muu kuin Karl Fazer. Kuulia alettiin valmistaa tehdastuotannolla Suomessa vuonna 1929. Nykyään kuulia valmistuu vuodessa 25 miljoonaa kappaletta, joista 17 miljoonaa imuroidaan joulun alla parempiin suihin. Lisää Fazerin marmeladimakeishistoriaa  täällä . Syy Vihreiden kuulien suosioon on varmasti niiden huikea nostalgia-arvo, aisteja kutkuttava kuulanhalkaisuprosessi ennen syömistä sekä kuulien esteettisyys ja monikäyttöisyys. Ylempänä Riihimäen Lukki-malja todennäköisesti 1930-luvulta, alempana saman sarjan mustalasinen sokerikko. Rakastan nä...

Harrastin joskus ala- ja yläasteikäisenä enemmänkin karkkien valmistusta itse. Innostuin kotitaloustunnilla tehdyistä nekuista, vaikka valitettavasti imeskelin tuolloin paljon epäterveellisempää vaihtoehtoa vapaa-ajallani. Onneksi järki kasvoi samaa vauhtia kuin yhtäkkiä lyhyeksi leikatut hiukset. Tupakoinnista ja nekkujen teosta on nyt jo naismuisti aikaa. Tänä jouluna ajattelinkin palata terveellisemmän synnin pariin.  Tein testiversion punssitryffeleitä omaan käyttöön (ehkäpä myös työkavereille heruu muutama maistiainen), jotta voin hienosäätää makua vielä ennen joulua. Tälläkin kertaa on vahva aikomus antaa itse tehtyjä konvehteja lahjaksi. Teininä tämä toteutui aikomuksesta huolimatta vain kerran, sillä toffeet, marmeladit ja tryffelit olivat kerta kaikkiaan liian hyviä varastoitavaksi. Pyydän jälkikäteen anteeksi kaikilta teiltä, joiden PITI saada herkkulahja. Oikeastaan voisitte kiittää minua, sillä en lihottanutkaan teitä.  Kaikkihan me tiedämme, että konve...