Esmeraldan eetos

Harvoin on tuntenut elämäänsä niin kadonneeksi kuin kuluneen viikon aikana. John Lennonkin puhui vain kadonneesta viikonlopusta May Pangin suhteen. Tulipahan luettua pitkänperjantain jälkeisessä migreenissä harvinaisen paljon. Koko pääsiäinen meni siis vakioseuralaiseni kourissa, jota toisaalta osasin jo odottaa. Olihan minulla pitkästä aikaa edessä viiden päivän vapaa ilman ainuttakaan pakottavaa sykinnän tarvetta. Niinpä ohimoni verisuoni hoiti sykkeen. Aivoni järjestivät strobovalodiskon, koska lepo on niin ihana asia, että sitä on syytä neurologisesti juhlia.  En ruikuta elämäni kestovaivaa, johon, kiitos vaan, ei kannata tarjota ratkaisuja. Kunhan vain ei kroonistuisi. Jo sukulinja kertoo, että tämä tulee enemmän tai vähemmän olemaan seurani hautaan asti. Niinpä luin viikon aikana intuitiivisesti kirjoja, jotka liittyvät menetettyyn elämään ja kuolemaan. Siitähän kaikessa lopulta on kysymys, jos sairaalapappi Kullervo Kivikoskelta kysyy.  Bongasin tämän kirjaston pa...

Tämä on testi, lukeeko joku tällaisella otsikolla lymyilevän blogikirjoituksen. Pitääkö huolestua, jos lukee? No, minulta pääsi suusta tällainen klassinen tuuttausääni julkisella paikalla Turun jokirannassa. Nauran sitä vieläkin! Syyhän on migreenilääkkeeni, jolla ilmiselvästi on tahattomia sivuvaikutuksia. Olen raportoinut näistä Fimealle (eli bittiavaruuteen?) ja farmaseutille. Tilanne ei kuitenkaan osaltani muutu, sillä en pärjää ilman tuota lääkettä, ainakaan täysin. Odotellaan "touretten" pahenemista. Ei tämä sitäkään puhtaasti ole, mutta tahatonta nykimistä ja huutelua etenkin mennessä nukkumaan. Joillain sellaista toki esiintyy muutenkin. Hämärästi muistan leikkimiseni Brion junaradalla taaperona, sanoin "tuut tuut" junan saapuessa lastauslaiturille. Sieltä kyytiin tulivat Duplo-ukkelit. He kaikki ovat tallessa, kuten myös junarata, joka oli ensimmäinen lahjani. Sain sen alle kahden viikon ikäisenä, jolloin tietenkin osasin sen jo rakentaa. Sanojen merkitys, ...

Listasin taannoin ärsyttäviä sanoja kännykkään, kun runosuoni oli tukossa. En tiedä miksi moinen ranteensahaus, mutta tajusin, tämä aihepiiri  resonoi . Kyllähän näitä on joskus medioidenkin sivuilla ruodittu. En muista, mikä olisi ollut ärsyttävin sana lukijoiden mielestä, mutta kerropa sinä omasi. Listaan alle omia esimerkkejä: Voikkari Hamppari Limppari Limukka Masuasukki Toisinkoinen  (toinen teos esikoisen jälkeen)  Naposteltava Voimahali Jaksuhali / jaxuhali Fasilitointi Sparraaminen Osallistaminen Best "Se on ihan fine" Paituli Maadoittaa  (kun tarkoitetaan itsensä rentouttamista) Voimaantua Tahtotila Ottaa koppi ja niin edelleen... Kuten huomaatte, monen sanan ärsyttävyys liittyy nykyajassa toistuvasti toistona toistettavaan ärsyttävään ilmiöön. Sana itse ei välttämättä olisi muuten ärsyttävä. Tässä kirjoituksessa keskitynkin joulukuun kunniaksi kahteen hyvin ajankohtaiseen sanaan. Pop up  ja Lux Revin pop up -hiukseni päästäni, si...

Meikäläinen toipuu taas migreenistä sängyssä, sillä lauantaina ja maanantaina on kaksi "deadlinea" . Tarkoittaa siis, että olen joutunut tai saanut käyttää tietokonetta yli voimavarojeni. Lopputulemana on migreeni, vaikka olisi millaiset estokokeilut päällä. Nyt pitäisi yrittää aivosumussa jatkaa hommia, jotka kuitenkin ovat mieluisia, sillä ne liittyvät intohimooni viinehin.  Tämän sumun seasta muistin, että meillähän on tabletti. En ymmärrä, miksen koskaan muista käyttää tätä. Näytön saa tosi himmeäksi ja tämä rasittaa vähemmän kuin tietokone. Joskin näppäily tämän kaksisormijärjestelmällä pitää huolen, että tämä kirjoitus jää lyhyeksi. Jos minun ei nyt pitäisi tehdä hommia, katsoisin tällä Yle Areenan Politiikka-Suomet loppuun. Muistin, että lupasin mainostaa uutta viiniblogiani sitten, kun se on valmis. No, valmiista en tiedä, sitä se ei ole minun IT-taidoillani koskaan. Mutta tuolla linkissä se on ja keskeneräisenä on hauskempi elämöidä. Jatkossa kirjoitan varmaan niitä...

Kirjoitan vihdoin vuosia hautuneesta aiheesta, joka on myös ollut teidän lukijoiden toive. Olen ilahtunut, että niin moni teistä on kiinnostunut oman terveyden hoitamisesta kokonaisvaltaisesti, sillä juuri siitä akupunktiosta ja kuppauksesta on kyse. Akupunktio ja kuppaus ovat aihepiireinä niin laajat, että näistä voisi kirjoittaa kaksi erillistä juttua. Liitän nämä kuitenkin samaan julkaisuun, sillä kummassakin on kyse jopa tuhansia vuosia vanhasta menetelmästä, jossa pyritään kehon tasapainoon ja siten lievittämään oireita, joista kärsitään.  Tämä kirjoitukseni on tajunnanvirtaava kokemuskertomus, ei siis tietokirjallinen tyyliltään. Suosittelen hankkimaan tietokirjoja kiinalaiseen lääketieteeseen liittyen, mikäli haluat tarkempaa taustoitusta aiheeseen. Itse en ole näitä juuri lukenut, vaikka aihe kiinnostaa. Ja miksei kiinnostaisi, onhan kyse ehkä maailman vanhimmista tavoista hoitaa ihmisen sairauksia.  Kuva peräisin  täältä . Itse makasin akupunktiossa selälläni, si...

Tuntuu absurdilta kirjoittaa otsikon aiheesta tässä maailmantilanteessa, jolloin ahdistus valtaa lähes ihmisen kuin ihmisen kansallisuudesta riippumatta, heistä puhumattakaan, jotka ovat menettäneet vapautensa. Samaan aikaan olen kuitenkin kiitollinen siitä, miten merkittävästi oma henkilökohtainen valintani kulkea työpaikan takaovesta ulos vapauteen on vaikuttanut kokonaisterveyteeni.  Ylivoimaisesti eniten jaksamistani on heikentänyt sekä henkisesti että fyysisesti liian kuormittavasta vuorotyöstä pahentunut, miltei kroonistunut migreeni. Kohtauksia oli pahimmillaan monta viikossa, tai pikemminkin se yksi ja sama kesti kolme-neljä päivää aaltoilevana oireiluna. Sen jälkeen seurasi aivosumu, olematon palautuminen ja paluu töihin, jossa sinnittelin usein kohtauksen aikanakin. Elin tällaista kehää vuosikausia loma-aikoja lukuunottamatta. Välillä oli pidempiä jaksoja pois töistä, ensimmäisellä kerralla akupunktiokuuri toi hetken armahduksen. Mutta toisella kerralla teho ei ollut enää...

Jokainen tietää varmasti tunteen, jossa joutuu kokemaan painetta valinnastaan, sattuneen tapahtuman seurauksista, tai mikä surullisinta, sairastumisesta. Taannoin kysyin Instagram-tilini gallupissa, kuinka monen seuraajan on vaikea jäädä sairauslomalle. Yli 80 prosenttia vastanneista koki sen aiheuttavan haasteita. Tarkempia syitä en tiedä, mutta veikkaan ison tekijän olevan syyllistämisen kulttuuri. Se on kuin syöpä. Se levittää lonkeronsa kaikkialle, eri aloilta yksilöiden ajatuksiin saakka. Syyllistäminen opitaan jo miltei kehdossa. Emme useinkaan muista aikoja ennen tarhaikää, mutta jo tuolloin tytöt opetetaan tunnollisiksi tilan luovuttajiksi, pojat rohkeiksi tilan valtaajiksi. Näin tutkitusti ja kärjistetysti. Eniten tunnontuskia ihan kaikesta kokevat juuri tytöt, kehdosta hautaan. Vai miten se oli Suomen Kuvalehden Jyvissä ja akanoissa, "munasolusta mummoon"! Mutta harvinaista syyllisyyden tunteminen syyllistämisen kautta ei ole kellekään, riippumatta sukupuolesta tai ...