Esmeraldan eetos

Kahden viikon aikana on tullut nähtyä säiden ääripäät. Olisivatko vain rakeet puuttuneet, vai satoiko niitäkin Turun rautaesiripun yllä? Olen sijoittanut tämän tiettyyn maantieteelliseen siirtymään, joka monin tavoin jakaa Turun kahtia. Voitte arvuutella, missä tämä sijaitsee, kuvan näette tämän tekstin lopussa.  Säiden tai lämmön nopea vaihtelu saa ilmeisesti aikaan sakeaa hernerokkasumua. En ole meteorologi, enkä jaksa googlettaa selvittääkseni tieteellistä taustaa ilmiölle. Mutta varmaan kaikkien mielestä tällainen usva on viime aikoina lisääntynyt. En tiedä, koskeeko ilmiö muutakin Suomea, vai vain veden varassa sinnittelevää kaupunkia seitsemän kukkulan laaksossa.  Kaikki tiet vievät Roomaan? Keltaisessa talossa on aikoinaan muistaakseni ollut suolavarasto, siitä pramea ulkokuori. Ihme kyllä tämä kortteli on pitkälti säästynyt. Etualalla toki pitää olla järkyttävän ruma pytinki. Kauempana hotelli Marina sentään on aikansa varsin onnistunut tuotos, vaikka senkin alta puret...

No niin. Blogiani seuranneet ovat kenties jo pettyneet, eikö presidentinvaaleista ole luvassa minkään valtakunnan dadalyysia. Rahkeet eivät ole riittäneet pidempään aivotoimintaan, eikä sitä riitä nytkään putkien pillipiiparin käytyä kylässä. Mutta tässä jonkinlainen kooste tulee. Siis ainoastaan ajatuksiani, ei mitään kaiken kattavaa uutisanalyysia. Kaikki toki tiedämme nyt, ketkä pääsivät jatkoon. Onnittelut heille. Perussuomalaisten Putkonen nimitti juuri uutisissa Haavistoa ja Stubbia siamilaisiksi kaksosiksi, tarkoittaen tällä varmasti poliittista samankaltaisuutta. Kuitenkin kaksostenkin arvot voivat olla erit. Putkonen kuitenkin epäili, että Perussuomalaisten äänestäjille valinta on vaikea. Moni ei äänestä ehdokasta, johon ei pysty samaistumaan. Homo Koijärvelläkin vaikuttanut maailmanparantaja ja luksuspukuun pukeutuva, epäilyttävän iloisesti hymyilevä keikari, vieläpä suomenruotsalainen. Monta syytä jättää äänestämättä. Monta syytä, joista mikään ei edusta ehdokkaan poliittist...

Jollei joku tiennyt, niin kerron salaisuuden: elämä on täynnä valintoja. Joka ikinen hetki teemme valinnan, mitä tongimme jääkaapista suukaukaloomme, mitä kanavanappia painamme, miten palvelemme seuraavan asiakkaan tai ennen kaikkea, kenen numeron rustaamme äänestyslipukkeeseen . Mielkein jo kirjoitin jotain Suezin kanavaralliin hukkuneesta Aku Ankasta, mutten viitsi olla niin brutaali. Tämä kirjoitus syntyy parhaillaan sen valinnan pohtimisesta, käyttäisinkö parin tunnin luppoajan käsikirjoitukseen vai blogitekstiin. Tällä kertaa valinta kohdistui luonnostaan tähän aivopierukanavaan, jollainen toisaalta käsikirjoituskin on. Myös toinen ja - uskomatonta, mutta totta - kolmas, jonka aion sulauttaa osaksi tuota toista. Muuten tästä touhusta ei tule yhtään mitään!  Mutta asioilla on tarkoituksensa. Olihan tuo kolmas ihmisyyden puheenvuoro kirjoitettava ylös kesken pyörälenkin, olihan sitä jatkettava työpaperien toiselle puolelle sekä lopulta sellaiseen keltaiseen muistikirjaan, jonka ...

Minulla on asiaa. Kuten jokaisella meistä, jotka kirjoitamme blogia. Jännitämme lukijamääriä eli sitä, montako ihmistä asiamme kiinnostaa. Näen tässä pienen yhtäläisyyden ajankohtaiseen ilmiöön eli vaalikojujen toimintaan. Jos eduskuntavaaliehdokas sattuu värjöttelemään räntäsateisen katoksen alla ihan itse (sen sijaan, että kioski pyörii kannatusjoukkojen kahvinkeiton voimalla), tuntuu varmasti raadolliselta huomata potentiaalisten äänestäjien jonottavan ilmaisen pullakahvin eikä asian perässä. Toki jonottajalla itsellään voi olla asiaa - seisoohan kojulla ilmaista kuuntelua tarjoava kansanpsykologi. Ei kuitenkaan ihan näin. Kyllä asia nimeltä politiikka kiinnostaa suomalaisia. Ainakin aiheet, joista politiikassa väännetään, koskettavat meitä kaikkia. Harvalla ei ole mitään sanottavaa esimerkiksi vanhusten kohteluun, ilmastonmuutokseen tai yhteiskunnan eriarvoistumiseen. On kuitenkin paljon heitä, joilla ei ole voimavaroja äänestää ja/tai luottamusta poliittiseen päätöksenteo...