Esmeraldan eetos

Ensin olin kirjoittaa otsikkoon "kurkistus kasarin historiaan", mutta mietin, jos joku olettaakin saavansa kattavan selostuksen kattilasta. Toisaalta sekin olisi ollut 80-lukuun sopivaa, alkoihan silloin ennennäkemätön keittiö- ja muiden tarvikkeiden vyöry koteihin, jotka olivat yhä useammin omistusasumiseen rakennetut.  Elintaso kohosi siivillä, ja yhä useammalla suomalaisella oli varaa ostaa vähän ekstraa. Vaikkapa tehdä elämän ensimmäinen pakettimatka etelään koko perheen kesken, jollei tavara kiinnostanut. Mutta uskoisin, että lisääntyneet kulutusmahdollisuudet materiaalisellakin puolella kiehtoivat jokaista. Tilanne oli päinvastainen kuin nykyinen minimalismi, jossa luopuminen on trendikästä.  Valitan, en jaksanut hakea satoja vhs-videoita kaapeista ja laatikosta erinomaisen tietokirjan taustalle. Niitä taloudessa yhä riittää, sekä kaksi VHS-videonauhuria. Niillä tallennettiin Euroviisut, Ylen Jumpat ja parhaat elokuvat. Suurin osa sisältää kuitenkin 80-luvun innovaatiol...

Minulla oli ilo päästä katsomaan jo toisen kerran elämässäni musikaali Viulunsoittaja katolla , tällä kertaa Salon PROvinssi-teatterissa. Ensimmäinen varsin koskettava show jäi mieleen yli vuosikymmen sitten Åbo Svenska Teaterissa, jonka näytelmät ja musikaalit ovat lähes aina taattua laatua ( Les Misérables ikimuistoisena ykkösenä). Viulunsoittaja katolla kuuluu Suomen suosituimpiin esitettyihin musikaaleihin, eikä ihme. Alukuperäisen musikaalin Fiddle on the Roof in (Joseph Stein - Jerry Bock - Sheldon Harnick) ensi-ilta oli Broadwaylla vuonna 1964. Siitä lähtien ukrainanjuutalaisen perheen tarina, vaikuttavan melodinen musiikki ja katsomonkin nykimään saavat tanssiesitykset ovat valloittaneet ympäri maailmaa. Olisi vallan hienoa kokea kolmas "toden sanova" kerta jossain upeassa ulkomaisessa teatterissa, ehkä jopa Broadway lla. Varmasti musikaalin juoni on valtaosalle teille lukijoista tuttu jo usein näytetyn, Oscar-palkitun tv-elokuvan (1971) kautta, mutta avataa...

Viimeisen viikon aikana olen ahminut kirjoja enemmän kuin pariin kuukauteen. Työmatkajuna ja hotelliyö omassa seurassa ammensivat yhtäkkiä oikein mega-ajan lukemiseen. Minua suorastaan nauratti, kun telkkaristakin tuli peräkanaa kaksi aika noloa intressini kohdetta: dokumentti kungafamiljenista ja törkeän huono, mutta minua aina yhtä paljon naurattava Poliisiopisto. Mitä tulee mieleen sanoista Ruotsi ja poliisi? No tietenkin Beck-elokuvien Gunvald Larsson! Sain juuri päätökseen Mikael Persbrandtin avoimen tilityksen elämästään, jonka on kirjoittanut palkittu kirjailija ja taiteilija Carl-Johan Vallgren. Läheisen yhteistyön ja ehkäpä myös Vallgrenin taiteilijuuden aistii kirjoitetusta tekstistä. Ilman molemminpuolista syvää ymmärrystä tuskin olisi mahdollista kirjoittaa näin raadollisen avointa tekstiä yhä elävästä ihmisestä. Omaelämäkerroissa on harvoin todellista syvyyttä tai kipeiden asioiden käsittelyä yhtä laajassa mittakaavassa kuin tässä Persbrantin Vallgrenin kirjoittam...