Esmeraldan eetos

Aikamoinen onnenpotku kävi, että ensinnäkin luin blogini sähköpostin pitkän tauon jälkeen. Jälleen kerran oli kulunut viikkokausia, kunnes muistin sen olemassaolon. Niinpä minulle on tuloksetta tarjottu muun muassa kriikunoita ilmaiseksi sekä taulu ostettavaksi. Jälkimmäisen suhteen voin nyt todeta olevani onnellinen taas uuden Sedennikin omistaja.  Muistattehan aiemmat kirppislöytöni ja juttuni tästä algerialaissyntyisestä, mutta Pariisissa oppinsa saaneesta taiteilijasta. Kuvan taululöydöistä olen maksanut yhteensä noin sata euroa.  Lämmin kiitos turkulaiselle taidekeräilijälle, joka oli bongannut tämän hyvin tuntemattomaksi jääneen taiteilijan teoksen ostamastaan isommasta erästä. Sen ansiosta, että olin kirjoittanut Sedennikistä blogiin , saatiin kysyntä ja tarjonta kohtaamaan. Herrasmies otti minuun yhteyttä ja tapasimme Suomen Pariisissa, Aurajoen ja silakkamarkkinoiden kupeessa. Käsilaukkuna varsin chic Ikean kassi, jossa kuljetin tauluni ensin Vinhoon. Tämä viiniravint...

Viimeistä viedään. Onko todella niin, että kuluvana viikonloppuna Turun kirjamessuja vietetään viimeisen kerran Artukaisten messukeskuksessa? Mutta niin se lentokenttäkin plaanilta katosi, jäljellä on vain kaasuttajien kiitorata. Mietin aina, mikä ensimmäisenä tulee mistäkin alueesta mieleen. Vastaus ei ole kartano, lehtitalo tai kirjamessut, vaan renkaiden polttaminen tiellä. Enää se ei taida olla mielipidepalstan kestoaihe. No, tuota tietä pitkin kävelin kohti messukeskusta tajutessani, miten kätevästi paikan päälle päässe työmatkalinjalla. Bussilla numero 99, jonka kohde on Pansion telakka. Yllätyin, että bussi kulkee lauantaisinkin. Minulla oli mukanani viinilasit, sillä lähdin suoraan messuilta töihin. Tämä huvitti, sillä ruoka- ja viinimessujen hallissa piti maksaa pantti viinilasista. Olisin voinut sanoa, että minulla on omat mukana. Iltaohjelman takia kiertelyä halleissa piti hieman aikatauluttaa, mikä oli vähän harmillista. Toisaalta en olisi kauemmin kiertelyä jaksanutkaa...

Haluaisin kirjoittaa jostain muusta kuin itsestäni, palata niihin aiheisiin, joilla blogin aikanaan aloitin. Ensimmäinen kirjoitus taisi tosin koskea itseäni. Ja kaikki muihin aiheisiin liittyvät tekstit johtivat lopulta itseeni. Lopulta kirjoittaminen on todella itsekeskeistä, ellei kyse ole taloudellisesta tekstin takomisesta. Silloinkin kyse on usein besserwisseriydestä. Ennen piuhat jäsentyivät pullapitkoksi, leteiksi jotka yhdistyvät. Nyt ne karkaavat eri suuntiin. Unohdin, jo nyt, mistä minun piti kirjoittaa. Minulla oli aivan selkeä visio, jonka tuo besserwisser aiheutti. On lankoja, jotka johtavat jonnekin, itse olen vain päässä vastaanottamassa pätkiä. Miettimässä, mitä teen näille kaikille langoille. Toivien, ettei yksikään ole musta.  Nyt muistin, mustasta langasta. Kuolema. Siitä tuli mieleen muumiturismi.  Lisenssi on juuri päättynyt, toivottavasti sen myötä todennäköisyys nähdä tämä vastenmielinen antiylistys Naantalin historiaa kohtaan.  Olen tätä aihetta k...

Kokeilenpa nyt suvereenisti yhdistää kirja-arvion ja messuraportin Turun kirjamessujen perjantaista. Lauantaikin piti kokea, mutta ansiokkaasti saalistettu luokkahuonepöpö teki tehtävänsä ja kaatoi minut sänkyyn. Nyt kirjoitan tätä unettomana kuumeessa, joten virheet ja rönsyt sallittakoon. Ensin Ike, koska hän valtasi tilan karismallaan astuessaan saliin.  En malttanut odottaa Iken vapautumista kirjastosta (kolminumeroinen varausjono), joten ennen kirjamessuja tiskasin hänen kanssaan. Olen alkanut kuunnella äänikirjoja tiskatessa, jotta kestän homman paremmin. Kuva on kuitenkin osuvampi näin, Ikestä kansan parissa. Minulla oli kunnia kohdata Ike aiemmassa naapurustossa, eivätkä kohtaamisten tietyt, toki muodollisen ystävälliset tasot jääneet epäselviksi. Sanon tämän täydellä kunnioituksella ja haikeudella! On surullista, miten moni muistaa Iken vain heikkoudestaan naisiin. Eikös se nyt ole aika luonnollista, että ihminen on ihminen? En ole ainut, joka kaipaa Ikeä takaisin päivän...

Listasin taannoin ärsyttäviä sanoja kännykkään, kun runosuoni oli tukossa. En tiedä miksi moinen ranteensahaus, mutta tajusin, tämä aihepiiri  resonoi . Kyllähän näitä on joskus medioidenkin sivuilla ruodittu. En muista, mikä olisi ollut ärsyttävin sana lukijoiden mielestä, mutta kerropa sinä omasi. Listaan alle omia esimerkkejä: Voikkari Hamppari Limppari Limukka Masuasukki Toisinkoinen  (toinen teos esikoisen jälkeen)  Naposteltava Voimahali Jaksuhali / jaxuhali Fasilitointi Sparraaminen Osallistaminen Best "Se on ihan fine" Paituli Maadoittaa  (kun tarkoitetaan itsensä rentouttamista) Voimaantua Tahtotila Ottaa koppi ja niin edelleen... Kuten huomaatte, monen sanan ärsyttävyys liittyy nykyajassa toistuvasti toistona toistettavaan ärsyttävään ilmiöön. Sana itse ei välttämättä olisi muuten ärsyttävä. Tässä kirjoituksessa keskitynkin joulukuun kunniaksi kahteen hyvin ajankohtaiseen sanaan. Pop up  ja Lux Revin pop up -hiukseni päästäni, si...

Kuinka ollakaan, tänäkin vuonna poljin betonilähiöiden läpi Artukaisiin Turun kirjamessuille, kun sain oikein Turkuseuralta ilmaisen piletin (kiitos jälleen) ja muutenkin. Minuahan ei luultavasti luokitella ilmaislippuun oikeutetuksi kirjasomevaikuttajaksi, siis kirjagram-aktiiviksi tai kirjabloggaajaksi, koska höpisen mistä aiheesta hyvänsä. En ole siis kustantamoille potentiaalista mainostajakuntaa, joka kirjoittaisi vain kirjallisuudesta. Ehkä saisin silti pyytämällä lipun, olenhan kuitenkin taukoamatta viljellyt dadaani sekä blogissa että somessa. Olen yleismaailmallinen sähköpörssi- ja kaali-influensseri, erästä kirjagram-kaveriani lainaten jopa elämän ylitarkastaja. Miten mieluisa titteli, kiitän tästä! Seurasin messuilla erityisesti kahta ohjelmanumeroa, joista toinen oli dekkaristi Arttu Tuomisen haastattelu. Mennään siihen myöhemmin! Muina ylitarkastajina suuntasin siis messuilla katsastamaan tarjontaa. Päiväksi valikoitui sunnuntai, koska se oli viikon ainut tyhjä päivä. Olet...