Esmeraldan eetos

Kulutushysteria kärjistyy joulunalaiseen huippuunsa tänään Black Friday'na, jolloin kaupoista voi tehdä huippulöytöjä ja "huippulöytöjä". Myös ruokakaupat ovat lähteneet tähän vasta muutaman vuoden Suomessa vaikuttaneeseen perjantaijuhlaan tarjoamalla muun muassa euron lihapullia ja irtokarkkeja 4,99 euron kilohintaan. Eli samaan hintaan kuin joka viikonloppu. Nyt viikonloppu on vain musta. Turun Sanomien etusivu tänään. Näkeehän sen jo ulos katsoessaan. Itse asiassa näin aamutuimaan on niin sateista ja mustaa, että näen ikkunasta vain oman peilikuvani. Se onkin aika vertauskuvallista - Black Friday on tehty kuluttajaa varten. Vai onko? Markkinakoneiston pääomasijoittajat ovat voittajia, mutta ilman kuluttajia he söisivät kynsiään. Tai ehkä kyntäisivät maata, kuka tietää. Omavaraistalous onkin ollut nykyajassa joidenkin downshiftaajien unelmavisio elämästä, joka ei tuota senttejä markkinakoneistolle vaan hyvää oloa puhtaan omatunnon kera kyseisessä taloudess

Georgia-pläjäykseni saa vihdoin jatko-osan! Olen tässä välissä keskittynyt Georgiasta kotiin raahamieni herkkujen systemaattiseen "imurointiin" sekä analysointiin. Mistä aloittaisin? Mikä runsaudenpula onkaan edessä, kun aiheena on georgialainen ruoka! Vaikka Georgiastakin on varmasti löytynyt valikoimaltaan suppeita neuvostomarketeja vielä 30 vuotta sitten, nykymatkailija voi hämmästyä, että pieneen tbilisiläiseen Spar-katukauppaan mahtuu valtava määrä uniikkeja herkkuja niin ruoka- kuin viinirintamallakin. Keskitytään nyt tässä postauksessa kuitenkin ruokaan.  Georgiaan kannattaa ehdottomasti matkustaa puolityhjällä matkalaukulla, sillä yhtä laadukkaita ja samaan aikaan puoli-ilmaisia ruokatuliaisia on saanut ainakin muista vierailemistani maista hakemalla etsiä. Etenkin kevyitä mausteita on helppoa ja kannattavaa tuoda pienenkin matkalaukun kyydissä Suomeen - etenkin, jos on jo käyttänyt lähes kaiken sallitun painon viinipulloihin. Minulle tuli yllätyksenä, että

Joka vuosi miljoonat ihmiset maailmassa hurahtavat erinäisiin lahkoihin, lankeavat nettihuijareiden ansoihin tai vain huomaavat yhtäkkiä olevansa osa jotain suurempaa, joka aiemmin oli vierasta. Miksi ihminen lankeaa pahimmassa tapauksessa erittäin vahingolliseen lahkotoimintaan ja uskoo varoitteluista huolimatta gambialaisen jenkkikenraalin rakkaudenosoituksiin? Mikä saa ihmisen luovuttamaan hiljalleen koko omaisuutensa sekä viimeisetkin ihmisyyden rippeet jonkun toisen määrittelemälle elämän tarkoituksen alttarille? Näitä kysymyksiä olen pohtinut paljon sekä aiemmissa opinnoissani että ikävä kyllä myös lähipiirin kokemusten takia. Kun itse tunnistan välittömästi, milloin joku yrittää erittäin hienovaraisesti luottamuksen kautta saada lisäjäseniä porukkaansa tai keskustelen rehellisesti Instagramissa lähestyneen nettihuijarin kanssa tämän tarkoitusperistä, pohdin aina uudelleen: miksi minä näen tämän kuvion ja joku toinen ei? Ihmisellä on taipumus luottaa ystävälliseen laj

Joulukalenteribisnes kukoistaa nyt ennennäkemättömästi, kuten voimme kauppojen täyteen ahdetuilla käytävillä todeta. Lasten kuvakalenterit ovat vaihtuneet valtavan kokoisiin Kinder- tai Lego-kalentereihin ja rahantekijät ovat keksineet kokonaan uudeksi kalenterien kohderyhmäksi aikuiset! Tottakai aikuinenkin haluaa viihdykettä usein aika raskaaseen joulukuuhun esimerkiksi olut-, karkki- tai meikkikalenterin muodossa. Minussa on varmaan häiriö, kun näen näissä kaikissa täytteellisissä kalentereissa vain ekokatastrofin ja tyytyväisyyttään yhteen hierovat tahmeat rahakädet. Kuitenkaan en voi sanoa, etteikö lapsena saadut "vain" kuvalliset joulukalenterit olisi harmittaneet, kun kaverit vetivät tuolloin vielä pahanmakuisia joulukalenterisuklaita joka päivä ulos luukuistaan. Miksen minä saanut suklaakalenteria? No siksi, kun äitini taisteli työkseen kariesbakteeria vastaan. Kiitos äiti. Tämän takia minun tekee yhä pahaa ostaa edes lahjaksi suklaakalenteri, mutta ehkä aikuisell

Olen palannut kokemusrikkaalta Georgian matkalta takaisin Suomeen ja vastassa oli odotusten mukaisesti kulttuurishokki. Siis paluussa Suomeen. Niin taivaallisesta ruoasta, viinistä, luonnosta ja vieraanvaraisuudesta saimme nauttia, että todistin itseni itkemässä muutakin kuin väsymystä kotikeittiön pöydän äärellä kahdenkymmenen tunnin matkanteon jälkeen. Tulen kaipaamaan ikuisesti takaisin Georgiaan. Signagin muuri 1700-luvulta on rakennettu puolustusta varten. Pieni Georgia on aina haluttu valloittaa eri kansojen toimesta.  Kaukana siintää Kaukasus.  Ja jotta ikäväni vielä konkretisoituisi - juuri syömäni suomalainen marketista ostettu aamiaisleipä on kuin suolakide haavassa sen itse tehdyn uunileivän jälkeen, jonka söimme ehkä viiden metrin päässä tuotetun auringonkukkaöljyn, lampaanjuuston ja jogurtin kera. Koti-ikkunasta näkemäni perheenäitien ja -isien kiirehtiminen työpaikoille aamun harmaudessa on kuin masentava vastakohta sille verkkaisuudelle, jonka ympäröim