Esmeraldan eetos

Ensimmäisen elokuun sunnuntain ratoksi aion pyhittää koko postauksen mitä jaloimmalle ja terveellisimmälle yrtille, salvialle. Tämä johtuu tietenkin siitä, että saatuani viljelykseni vihdoin kukoistamaan minusta on tullut salviafani.  Käytän salviaa vähän jokaiseen ruokaan hämmästellen naapurin mielipidettä, ettei salvia sovi mihinkään sen voimakkaan maun takia. Salvia jakaakin voimakkaasti mielipiteitä, mutta sitä kannattaa ehdottomasti kokeilla erilaisissa rasvaisissa ruoissa ja haudutetuissa liha- ja kasvispadoissa, jolloin tuoreen salvian maku taittuu. Rasvainen ruoka tuntuu myös jotenkin freesimmältä, ei niin raskaalta, kun sitä on höystetty salvialla. Ja mikä tärkeintä, salvian terveysarvot ovat kiistattomat - sen osoittaa jo salvian latinankielinen nimi salvare (parantaa) officinalis (lääkkeenä käytetty) . Palataan kuitenkin terveysasioihin ja hömppäuskomuksiin hetken kuluttua. Lomani lähenee uhkaavasti loppuaan, ja yksi vapaamuotoisen to do -listani kohta on y...

Nokkosten ja villiyrttien aika alkaa nyt! Mikä olisikaan herkullisempi ja turvallisempi tapa tutustua "hortoiluruokaan" kuin kokeilla nokkoskeittoa? Aiemmin olen aina tehnyt nokkoslettuja, joilla aloitin tämänkin kauden kera savulohen ja smetanan. Nokkoslettuihin on melkein turhaa ohjetta jakaa - riittää kun tekee perus lettutaikinan ja lisää sinne ryöpättyjä nokkosia sekä vähän tattarijauhoja. Viimeksi lisäsin ohukaistaikinaan myös valkoviinin jämät. Mausta tuli aivan upea - siksi innostuin nyt kokkaamaan ensimmäisen kerran nokkoskeittoa, joka on höystetty valkoviinillä . Tämä on kaukana laitosruuasta (jos sinullekin on jäänyt traumat koulun pinaattikeitosta) , niin vivahteikas ja herkullinen on lopputulos!  Keitin munat mieheni mieliksi, mutta totesimme molemmat, ettei tämä nokkoskeittoa välttämättä niitä kaipaa.  Keiton salaisuus on ranskalaisen keittiön kulmakivi - viini. Sitä voi lisätä lähes ruokaan kuin ruokaan, jos haluaa makuun eleganssia ja vivahteikkuu...

Villiyrtit ja lähiruoka ovat nyt trendikkäitä. Niinpä laitoin kumihanskat käteen ja kävin nyppimässä kukkapenkkiimme pyrkivät vauvanokkoset ruuanlaittoon. Juuri nyt on paras aika kerätä nokkosia, kun lehdet ovat vielä pienehköjä ja niiden maussa ei ole lainkaan karvautta.  On hauskaa, että kotoperäiset yrtit ja kasvit ovat yhtäkkiä kuuminta hottia, vaikka niitä on käytetty aina Suomi-neitojen keittiöissä. Suomi-uroot taas ovat ehkä tienneet, mikä yrtti parantaa minkäkin vaivan. Olemme melkein unohtaneet, että on olemassa parempia, terveellisempiä ja suomalaisempia herkkuja kuin valmispesto, kebab tai tikka masala. Onneksi villiyritit on helppo oppia ja löytää jopa ihan kaupunkimiljööstä. Tietenkään ei kannata poimia mitään vilkkaiden teiden varsilta ja itse en ainakaan poimisi nokkosia sen rakastaman kasvupaikan huussin takaa... En ole kyllä luokitellut nokkosta villiyrtiksi, vaikka sehän se on. Nokkonen on niin tunnistettava ja kuulunut lapsuudenkodissakin kesäise...