Esmeraldan eetos

Vuf, vuf! Taas on aika pienen kevennyksen, eli perinteisen hakusanatilaston jaon. Millä Googlen hakusanoilla on ilmestytty blogiini viimeisen kolmen kuukauden aikana? Sanottakoon aluksi, että blogiini päätyneitä Google-hakuja on nyt jopa tuhat enemmän kuin syksyllä. Haluaisin uskoa, että tämä johtuu blogini "tasokkuudesta" eikä esimerkiksi siitä, että ihmisillä on nyt aikaa googletella enemmän. Ainakin jotain kummallista on tapahtunut, sillä säätämättä itse mitenkään asetuksia, blogini tulee nykyään moniin hakuihin ykkössivulle - kuten nokkospeston hakuun, joka on tällä hetkellä ylivoimaisesti suosituin hakusana nokkospastan lisäksi. Metsänpeitto (+kokemuksia ) jatkaa vankalla top-3-sijallaan, mutta uusina suosikkihakuina ovat yllättäneet lähimatkailuun liittyvät sanat muikunvuori , ravattula ja luolalanjärvi . Eipä tässä toisaalta mitään yllättävää ole, sillä nyt ihmisillä on todella aikaa ja tarvetta tehdä retkiä lähiluontokohteisiin. En vain niistä kirjoittaessa...

Nokkosten ja villiyrttien aika alkaa nyt! Mikä olisikaan herkullisempi ja turvallisempi tapa tutustua "hortoiluruokaan" kuin kokeilla nokkoskeittoa? Aiemmin olen aina tehnyt nokkoslettuja, joilla aloitin tämänkin kauden kera savulohen ja smetanan. Nokkoslettuihin on melkein turhaa ohjetta jakaa - riittää kun tekee perus lettutaikinan ja lisää sinne ryöpättyjä nokkosia sekä vähän tattarijauhoja. Viimeksi lisäsin ohukaistaikinaan myös valkoviinin jämät. Mausta tuli aivan upea - siksi innostuin nyt kokkaamaan ensimmäisen kerran nokkoskeittoa, joka on höystetty valkoviinillä . Tämä on kaukana laitosruuasta (jos sinullekin on jäänyt traumat koulun pinaattikeitosta) , niin vivahteikas ja herkullinen on lopputulos!  Keitin munat mieheni mieliksi, mutta totesimme molemmat, ettei tämä nokkoskeittoa välttämättä niitä kaipaa.  Keiton salaisuus on ranskalaisen keittiön kulmakivi - viini. Sitä voi lisätä lähes ruokaan kuin ruokaan, jos haluaa makuun eleganssia ja vivahteikkuu...

Villiyrtit ja lähiruoka ovat nyt trendikkäitä. Niinpä laitoin kumihanskat käteen ja kävin nyppimässä kukkapenkkiimme pyrkivät vauvanokkoset ruuanlaittoon. Juuri nyt on paras aika kerätä nokkosia, kun lehdet ovat vielä pienehköjä ja niiden maussa ei ole lainkaan karvautta.  On hauskaa, että kotoperäiset yrtit ja kasvit ovat yhtäkkiä kuuminta hottia, vaikka niitä on käytetty aina Suomi-neitojen keittiöissä. Suomi-uroot taas ovat ehkä tienneet, mikä yrtti parantaa minkäkin vaivan. Olemme melkein unohtaneet, että on olemassa parempia, terveellisempiä ja suomalaisempia herkkuja kuin valmispesto, kebab tai tikka masala. Onneksi villiyritit on helppo oppia ja löytää jopa ihan kaupunkimiljööstä. Tietenkään ei kannata poimia mitään vilkkaiden teiden varsilta ja itse en ainakaan poimisi nokkosia sen rakastaman kasvupaikan huussin takaa... En ole kyllä luokitellut nokkosta villiyrtiksi, vaikka sehän se on. Nokkonen on niin tunnistettava ja kuulunut lapsuudenkodissakin kesäise...