Esmeraldan eetos

Jaanpa teille taas tilastotietoa blogistani! Eli pääasiassa hauskimpia hakusanoja, joilla on blogiini löydetty! Aloitetaan siis hakusanoista. Koronaluontomatkailubuumi selvästi jatkuu, sillä Kaarinan Muikunvuorta  käsitelevä kirjoitukseni on ollut koki kevään suosituin hakukohde metsänpeiton lisäksi. Näitä molempia aiheita on haettu lukuisilla eri variaatioilla yhdyssanoilla ja ilman.  Ei Muikunvuorelta, vaan yhdeltä Rooman seitsemän kukkulan huipulta. Kai nyt ihmiset klikkaavat enemmän tätä postausta, jos näkevät korona-ajan ykköskuvana palmun? Ja jatkamalla lukua, kyllä tämäkin kuva etäisesti liittyy tähän kirjoitukseen! Olimme viimeksi turisteina Roomassa vuonna 2017, pieni ikuisuus sitten! Itse paikoista minua kyllä huvitti Naantalin emäntäkoulu . Yllättävän moni on tuota paikkaa hakenut, vaikka kyseisen legendaarisen instituution (joka koululaisten keskuudessa myös Pimppilänä tunnettiin, apua) tilalla on nykyään funkkisasuntoja. Tämä juttu liittyi  Luolalanjärveä ...

Tarvitsen kohta megalomaaniseksi paisuneen kirjoitusprojektini vastapainoksi "aivotonta" kirjoittamista, joten viihdytän toivottavasti myös teitä lukijat jälleen kerran julkaistavilla hakusanoilla! Viimeisen viikon aikana on etsitty ylivoimaisesti eniten jouluaiheisia juttuja, lähinnä viime vuoden joulukalenterini sisältöjä. Skipataan ne tässä kohtaa ja mennään koko kuun antiin vielä ilman joulua. Muun muassa näillä huvittavilla fraaseilla blogiini on ilmestytty marraskuun aikana (Googlen kautta): mikael persbrandt laulaa instagram stalkkaus 2020 facebook stalkkaus 2020 loppuelämä yksin korona jäljittäjän palkka mitä on marsalakastike kulttuuriseteli väärinkäyttö khmeli suneli mauste Joukosta löytyy taas vakioteemoja, eli s talkkausta ja yksinäisyyttä ! Olenko siis yksinäinen stalkkeri? Joinain hetkinä saatan myöntää! Koska tämä on lähinnä traagista, siirrytään huvittavimpaan hakuun eli ylimpään. Toisaalta, jos Mikael Persbandt todella osaa laulaa, ei tässä taidossa ole mitä...

Päivän ja koko vuoden marttailuvinkkini on itse tehdyt "pikahillosipulit"!  Tarvitset 80 senttiä rahaa ostaaksesi Lidlistä viimeisen alennetun hopeasipulin siemenpussin, noin neljä kuukautta aikaa, pitkiä piuhoja ja tolkuttomat määrät helteessä lämmennyttä, liejuista sadevettä. Lopputuloksen pitäisi silti olla kaiken vaivan väärti. Lähtöruutu. Maali! Tai no, oikeastaan se on tyhjä purkki yhdistettynä euforiseen sipulihönkään.  Ei mennä kuitenkaan asioiden edelle eli makuelämykseen ennen vaiheiden perusteellista läpikäyntiä. Pahoittelen jo tässä kohtaa laihanlaista kuvasaldoa - pihalla oli aina joko liian kirkasta, sateista tai siellä oli liian suuri mahdollisuus piinaavien ihmisten kohtaamiseen. Tajusin, etten ottanut ainuttakaan kuvaa sipuleista sulolaatikossaan! Korvikkeeksi laitan tähän kuvan kesäkurpitsastani. Olin niin innostunut ainoasta orastavasta pampusta, että unohdin kuvata viereiset sipuli- ja yrttiviljelykset. Nyt tämä orastava pamppu on kasva...

Nokkosten ja villiyrttien aika alkaa nyt! Mikä olisikaan herkullisempi ja turvallisempi tapa tutustua "hortoiluruokaan" kuin kokeilla nokkoskeittoa? Aiemmin olen aina tehnyt nokkoslettuja, joilla aloitin tämänkin kauden kera savulohen ja smetanan. Nokkoslettuihin on melkein turhaa ohjetta jakaa - riittää kun tekee perus lettutaikinan ja lisää sinne ryöpättyjä nokkosia sekä vähän tattarijauhoja. Viimeksi lisäsin ohukaistaikinaan myös valkoviinin jämät. Mausta tuli aivan upea - siksi innostuin nyt kokkaamaan ensimmäisen kerran nokkoskeittoa, joka on höystetty valkoviinillä . Tämä on kaukana laitosruuasta (jos sinullekin on jäänyt traumat koulun pinaattikeitosta) , niin vivahteikas ja herkullinen on lopputulos!  Keitin munat mieheni mieliksi, mutta totesimme molemmat, ettei tämä nokkoskeittoa välttämättä niitä kaipaa.  Keiton salaisuus on ranskalaisen keittiön kulmakivi - viini. Sitä voi lisätä lähes ruokaan kuin ruokaan, jos haluaa makuun eleganssia ja vivahteikkuu...

Siinä hän on! Kutsuvan punaisena ja huumaavan tuoksuisena odottamassa kuvaajan tarttumista lasiin. Tosin tämä pikari on kumottu jo kuukausi sitten jolloin pullotin viime vuoden elokuussa preparoidun uuden erän. Kävi jälleen klassisesti: unohdin vodka-sokeri-kriikunatölkit kellariin, kuten oli tarkoituskin. Pitkällä kypsytysajalla eli unohduksella syntyy paras maku.  Lasit ovat satavuotiaat från Stockholm, antiikkikaupan alelaarista pengotut. Mielestäni nämä ovat juuri kriikunaliköörille täydelliset.  Tänä vuonna odotin makuelämystä erityisesti myös siksi, että käyttämäni kriikunat ovat "lainakriikunoita" ystäväni pihalta. Eli täysin eri puusta ja maaperästä. Meidän kriikunapuulle kävi surullisesti, kuten olen aiemmissa postauksissa kertonut. Istutin jo toisen kerran uuden taimen versosta, mutta toistaiseksi mitään ei ole tapahtunut. Kriikunapuu haluaa elää juuri siellä, missä hän itse haluaa. Kriikunapuuta ei kiinnosta, kulkeeko hänen valitsemallaan kasvualusta...

Koska viimeksi teit uuniperunoita? Minä olen kyllä syönyt niitä joskus muinoin auki olleissa lounasravintoissa, mutta yllätyin tajutessani, että olen maistanut itse tehtyjä uuniperunoita ehkä 20 vuotta sitten! Näin koronaeristyskaudella moni muukin on ryhtynyt kokkaamaan unohduksiin jääneitä suomalaisia perinneruokia tai muita aikaa ja vaivaa vieviä herkkuja, joita ei siis muuten olisi koskaan aikaa tehdä. Uuniperunat ovat kuitenkin universumin helpoin ruokalaji. Tuskin ovat nämä empire-Rörstrandin kalastajat löytäneet parempaa apajaa?  Näistä curry-katkarapu ja curry-kalkkunatäytteisistä uuniperunoita tuli oitis pienen perheemme kestosuosikki. Vain mielikuvitus on rajana täytteiden muokkauksessa. Riittää, kun vaihdat makusi mukaan reseptin tuorejuustoa tai täytteitä. Mutta aloitetaanpa perunasta. Eri lajikkeissa on totaalinen ero, joka korostuu potun käyttötavoissa. Uuniin kannattaa valita punakuorinen Rosamunda, josta tulee myös parhaat lohkoperunat. Ny...

Koronapääsiäisenkin tärkeimmät nautinnonlähteet ovat ruoka, viini ja suklaamunapitoinen laiskottelu. Bonusta on, jos koti on siivottu ja siellä kasvaa tiskiallashomeen sijaan rairuoho. Tänä vuonna "rai rait" jäävät ikävä kyllä kaikilla tunnollisilla suomalaisilla juhlimatta, mutta onneksi sentään muussa muodossa kotona voi olla raita: ystäväni viljelemä rairuoho pullistelee parhaillaan verannalla ulos purkistaan. Olemme olleet töidemme takia lähikontaktissa toisiimme - täten selitän lahjan kuljetusketjun antajalta vastaanottajalle. Oletteko tekin huomanneet, että korona-aikaan kuuluu ihmisten kova tarve selittää, miten jokin lahja tai huomionosoitus on toimitettu perille ilman lähikontaktia? Kukkamyynti on suorastaan räjähtänyt, kun ihmiset jättävät pääsiäisistervehdyksiä läheistensä ovien taakse tai tekevät tilauksen puhelimitse "rajan taa". Nämä purppuranpunaiset (pääsiäisen väri) kukat olen itse ostanut kaupasta, aivan ihanat ja hyvin kestävät - nyt jo ...

Vihreistä kuulista tulikin heti mieleeni joulun toinen pakkosaatava, eli perinteiset  joulupasteijat . Mummoni jaksoi vääntää taikinankin itse, mutta minä olen leiponut jauheliha-sipuli-riisi-täytteiset pasteijat tyytyväisenä valmiiseen lehti- tai voitaikinaan. Mummoni keitti pasteijoiden kaveriksi lihaliemen naudan luista. Ei mikään kiireisen ihmisen homma, mutta maku oli vaivan väärti. Isäni teki pasteija+liemi-alkupalan meille mummoni viimeisenä jouluna. Olen iloinen, että mummo pääsi tätä viisi tuntia keitettyä herkkua vielä syömään ennen elämänsä ehtoota. Liemi täydentää upeasti pasteijoiden makua, mutta liemi on toki herkullista sellaisenaankin. Yhdistelmässä maistuu perinne, turva ja hartaus. Eikös tätä kombinaatiota jouluun aina toivota enemmän tai vähemmän? Ehkäpä keitän tänä vuonna sipulikeiton pasteijoille, kun luuhommille ei taida olla aikaa. Turun kauppahallista ja varmasti mistä tahansa palvelevasta lihakaupasta saa kuitenkin luita tilauksesta, jos haluaa koke...