Esmeraldan eetos

Blogimaailma ja mainoslehtiset täyttyvät joulun kirjalahjavinkeistä. Harrastan vielä aikuisiälläkin katalogien ympyröimistä sillä toiveajatuksella, että esimerkiksi mieheni lukisi saman lehden ja sattuisin vaikkapa auttamaan häntä joululahjaprobleeman ratkaisemisessa. Nyt vain en ole ehtinyt perehtyä yhtään siihen, mitä kannattaisi edes toivoa lahjaksi! Siis näiden aiemmin pukilta toivomieni teosten lisäksi: Jussi Jalosen  Ayn Rand: Kapitalismin valtiatar , Raija Orasen Manu  sekä Metsä meidän jälkeemme , joka onkin parhaillaan Tieto-Finlandia ehdokas. Tällä hetkellä yöpöydälläni on kesken lähes loppuun asti luettu Sofi Oksasen Koirapuisto , yhä se  kesällä aloittamani Yuval Noah Hararin Homo deus sekä syntymäpäivälahjaksi saamani Juhani Ahon lapsenlapsen Claire Ahon (kokoonpano Aho&Soldan)  Suomi 1950-luvun väreissä , jonka tekstit ovat historioitsija Henrik Meinanderin kirjoittamia. Tavoitteenani on lukea nämä teokset loppuun joulukuussa, ja jälkimmäis...

Mikä ihminen on? Eino Leinon mukaan virvaliekki levoton . Samaan lopputulemaan päädyin luettuani historioitsija Yuval Noah Harari n bestseller-teoksen Sapiens: Ihmisen lyhyt historia . Eino Leinon virvaliekit ovat vain jo levinneet maailmanlopun purgatorioksi, jota ihminen itse omalla toiminnallaan kiihdyttää. Levottomuus taas kuvastaa ihmisen ja ihmisyyden sisäistä sekasortoa, jolla dynastiat murenevat ja jolla pystytetään diktaattorien myöhemmin pommitettavat patsaat. Ihmisen sisäinen levottomuus saa meidät etsimään ikuista onnea eli toisin sanoen vapautusta kärsimyksistä. Vaan oliko ihminen ennen onnellisempi? Hararin loisteliaan monitieteisen ja uskaliaan analyyttisen kirjan tärkeä kysymys nostaa esiin tähän asti varsin unohdetun tutkimuksenalan: onnellisuuden historian. Oliko ennen kaikki paremmin? Jotta tähän kysymykseen olisi mahdollista punnita kaikenkattavia vastausvaihtoehtoja, on lähdettävä tutkimusmatkalle kauas ihmisen varhaishistoriaan, jonne siirtyminen on l...

Säätilan ruotiminen lienee maailmanlaajuisesti yleinen ilmiö, vaikka se liitetään usein suomalaiseen ja brittiläiseen keskustelu- tai keskustelemattomuuskulttuuriin. Kun kaksi toisilleen hieman tuntemattomampaa ihmistä joutuvat (siis pääsevät Suomen ulkopuolella) samaan tilaan, mikäpä olisikaan helpompi ja tabuvapaampi jutunaihe kuin auringonpaiste tai kova tuuli? Nykyään säähän toki liitetään small talkissakin ilmastonmuutos, joka voi olla riskaabeli keskustelunavaus. Niin kauan kuin muistan, olen kiinnittänyt huomiota suomalaiseen tapaan puhua säästä usein negatiiviseen sävyyn. Miksi suomalainen näkee kussakin säätilassa jotain valitettavaa? Kun talvi on kolea ja ankean musta, kaivataan lunta. Nyt, kun on hanget korkeat nietokset, valitellaan lumitöiden raskautta, naamaa päin tuiskuavaa hiutaletta ja yksinkertaisesti lumen liiallista määrää. "Sais nyt jo riittää!" Koska rakastan täsmäkysymyksiä, kysyin päivän säävalitussessioiden uuvuttamana kotiin päästyäni (p...