Esmeraldan eetos

No niin. Blogiani seuranneet ovat kenties jo pettyneet, eikö presidentinvaaleista ole luvassa minkään valtakunnan dadalyysia. Rahkeet eivät ole riittäneet pidempään aivotoimintaan, eikä sitä riitä nytkään putkien pillipiiparin käytyä kylässä. Mutta tässä jonkinlainen kooste tulee. Siis ainoastaan ajatuksiani, ei mitään kaiken kattavaa uutisanalyysia. Kaikki toki tiedämme nyt, ketkä pääsivät jatkoon. Onnittelut heille. Perussuomalaisten Putkonen nimitti juuri uutisissa Haavistoa ja Stubbia siamilaisiksi kaksosiksi, tarkoittaen tällä varmasti poliittista samankaltaisuutta. Kuitenkin kaksostenkin arvot voivat olla erit. Putkonen kuitenkin epäili, että Perussuomalaisten äänestäjille valinta on vaikea. Moni ei äänestä ehdokasta, johon ei pysty samaistumaan. Homo Koijärvelläkin vaikuttanut maailmanparantaja ja luksuspukuun pukeutuva, epäilyttävän iloisesti hymyilevä keikari, vieläpä suomenruotsalainen. Monta syytä jättää äänestämättä. Monta syytä, joista mikään ei edusta ehdokkaan poliittist

Kun elämässä on liikaa kuormaa, sen huomaa myös siitä, ettei ehdi, jaksa tai pysty kirjoittamaan. Vaikka se saattaisi keventää lastia harhaluulon verran.  Sanonta Murphyn laista osuu valitettavan hyvin kohdalle, samoin kuin se totuus, että ongelmilla on tapana kasautua. Jos jokin asia voi mennä pieleen, se menee pieleen. Onnellisia ovat onnellisten tähtien alla syntyneet.  Samaan aikaan toki tapahtuu hyviäkin asioita, jotka vain tuntuvat äärimmäisen laimeilta vastoinkäymisiä vasten. Siksipä luettelenkin asiat, jotka ovat tuoneet lohtua. Ehkä niistä joku toinenkin jotain saa.  1) Lämmin sauna ja suihku 2) Lämmin sossuttu sauna ja suihku 3) Kodissani on vessanpytty (toistaiseksi) 4) Pakkaslukemat ovat lauhtuneet, vähäisempi lämmitys riittää 5) Näen enää vain painajaisia katastrofista, vaikka elänkin keskellä sitä 6) Jaksoin tehdä ensimmäisen kerran ruokaa koko tammikuussa 7) Teen sitä kohta toisen kerran vuosikerran 1961 Kenwoodilla, johon voi näemmä luoda rakkaussuhteen 8) Nollaan aivoj

  Olisi runoja joita kirjoittaa Tehtäviä joita väistellä Ajatuksia joita maistella Kirjoitan siis nimeni paperiin Naulitsen itseni varjokuviin joissa maistuu ruskea emoji Kerran kuulin aatoksen Exältä hidasta elämää vai vessan seinältä who cares Siinä luki Katse kohti taivaanrantaa vielä minun siivet kantaa Silloinkin edessä on havuja perkele Minulla joka varoin heikkoa jäätä joudun kärsimään koska muilla on heikko pää Ei jäljelle jää kuin pää ja jää Sää Puhukaamme siitä Sääilmiöstä nimeltä naapuri Ekokatastrofi Uhka ihmiskunnalle Uhka selvittymiselle Uhka kaikelle Uhka Uh Kahvia Keitän pörssisähköllä Kuivaan lätäköitä Raastan joukkoon itseni mureketaikinaksi Vaivaan itseäni En muita Havuja perkele on rappusilla Saa ollakin näillä astumilla Sää puhuu puolestaan Henkii muinaista historiaa Kuuleeko enää kukaan Kuuleeko maa Jolla ihmiskunta tekee tuhojaan Naapurista hallituksiin Sodan jaloista laitoksiin On henki Se riittää Hiero

Mitä ihmiselle jää, jos toivon menettää? Varmasti liian moni on joutunut kuluneena vuonna pohtimaan tätä kysymystä. Yhtä aikaa vuoden 2023 siteeratuin ajatus pääni sisällä on ollut Eeva Kilven kiteytys:  Elämä on arvaamatonta. Koska tahansa voi tapahtua jotain hyvää.  Vuoden saatua jälleen uudet numerot huomaan palaavani tämän mietteen äärelle toistuvasti. Jopa kirjoitin sen päiväkirjaani, jonne en juuri koskaan kirjoita muiden sanomisia tai poimintoja kirjallisuudesta. Niille on jokin oma aivolokeronsa. Mutta tämän Kilven mietteen äärelle on helppo pysähtyä myös selaamalla menneen vuoden kuvia. Yhtäkkiä niin ankeat muistot saavatkin kultaiset reunat. Oliko se vuosi 2023 sittenkään niin kamala? Ainakin olen elossa, pystyn toteuttamaan itseäni tilanteeseen nähdenkin varsin mukavasti, pystyn myös ja erityisesti ostamaan sitä ruokaa mitä haluan. Eikö tässä ole jo kolme syytä onneen? Onko lumiukon tekevä ihminen onnellinen? Ainakin sen hetken? Ihminen on varmasti pohtinut onnellisuutta sii