Esmeraldan eetos

Olen tässä viimeiset pari vuotta enemmän tai vähemmän opettanut. Edellisestä kerrasta on aikaa reilusti yli 15 vuotta, ellei lasketa tietynlaista aikuiskoulutusta mukaan. Koulumaailma, työn vaatimukset digitalisaatioineen ja oikeastaan kaikki ovat muuttuneet tässä ajassa rankasti. Eivätkä vähiten oppilaiden erityiset tarpeet. Nuoriso on kuitenkin aina yhtä pilalla, muistaa jokainen sukupolvi Aristoteleen ja Platonin ajoista lähtien mainita.  Nuoret ovat kuitenkin ainoa syy, miksi jaksan tätä tehdä. Rahan ja kiinnostavien aiheiden lisäksi. Kaikki muu on sellaista, jonka karsisin mielelläni pois. Myönnän, etten jaksa kehittää juuri lainkaan opetustani. Vedän tunnit hyvin improvisoiden, toki tietty ranka ja teemat ovat suunniteltuina. Sen olen huomannut, että mitä enemmän suunnittelee ja valmistaa etukäteen, sitä epätodennäköisemmin se toteutuu. Alkaa vain sapettaa, että on nähnyt turhaan vaivaa. Päästän siis itseni helpolla. Joskin maailmanaika on nyt myös "otollinen" - saan he...

Tällainen lausehirviö on parhaillaan edessäni toisella välilehdellä. Minun on pakko kirjautua blogiin ja vuodattaa tuskani ulos. Kuvittelen ymmärtäväni taloudesta paljonkin, mutta tästä en tajua mitään. Miksi en tajua? Olenhan minä hoitanut itsenäisesti inventaariot, tilaukset, sijoitukset, erinäiset rahankäytön vastuutehtävät ja niin edelleen. Ja kirsikkana kakussa, joudun opettamaan matematiikkaa. Väitän ymmärtäväni siitäkin enemmän peruskoulutasolla kuin taloustieteestä yliopistossa.  Eräällä tunnilla käyttämäni uutisdia.  Niin, miksi en tajua? Kysymys on ammattikielestä tai tieteenalan kielestä, jota toisinaan kutsutaan jargoniksi. Kirjoitinkin joskus erinomaisesta lukukokemuksestani Työelämän tyhjänpuhujat. Laura Niemi osui kultasuoneen, kun myös media innostui kirjasta. Esimerkiksi Ylellä voi testata, ymmärrätkö jargonia . En silti ymmärrä, miksi minun on ymmärrettävä, mitä otsikko tarkoittaa. Otsikko on myös kutsu kauppakorkealaisille eksymismatkaan humanismin pariin. M...

Esihistoriassa ihmisen työpäivä oli arviolta nelituntinen. Saman pituinen voi olla oppilaiden koulupäivä, joka opettajalla vasta jatkuu. Palautuminen on edessä jokaisella. Millaista se oli Olipa kerran ihminen -sarjan luolamiehellä? Näistä aiheista juttelimme oppilaiden kanssa, jotka yleisesti väsyvät yhä nuorempina. Muistan kyllä itsekin koulunkäynnin olleen väsyttävää jo lankaluuriaikana. Mitä se onkaan nyt, kun edessä välkkyy koko ajan screen ja Beelsepubin lanseeraama Wilma laulaa? Palautumismatkalle tarvitaan järeät aseet. Loistava teos mahtavalta persoonalta. Siitäkö eniten on kysymys myös opetuksessa?  Hälinä itsessään uuvuttaa. Siksi hiljaisuus on ihanaa. Olen huomannut, miten tehokkaasti se toteutuu vain oppilaille lukemalla. Voi kuunnella tarinaa tai luoda sen itse, mielikuvituksella. Lapsilla se on ilmiömäinen, mutta lukutaidon heikentyessä ja digipelien koukuttaessa, on tästä itsestäänselvyydestä pidettävä kiinni. On mukava huomata, kuinka klassikot istuvat aikaan kui...

Nyt on Iida Rauman Hävitys  vihdoin luettu. Sain sen lahjaksi jo miltei vuosi sitten. Ajattelin ajan olevan kypsä nyt, kun olen saanut oman käsikirjoitukseni riittävän pitkälle. Vaikka genre on eri, tiesin jo etukäteen masentuvani todennäköisesti samoista huomioista rakkaan Turkumme raiteilla. Parasta olikin huomata, että jopa tapahtumapaikat ovat osittain samat, kaikista sadoista Turun vanhoista taloista, joita tauti ei ole vielä ehtinyt jyrätä. Täytyyhän homeitiöille ja kumppaneillekin olla tilaa. Hometta pöydässä, mätää omenissa. Näkökulma teoksessa on yhtä synkkä kuin kahvihetkessä, jossa halutessaan voi nähdä vain positiivisen tunnelman. Hävityksen fokus on Turun sijaan kuitenkin kouluväkivallassa, yllättävän vähän takakannen lupaamassa planeetassa. Mutta kouluväkivallasta ikänsä kärsineelle kaikki tulokulmat limittyvät toisiinsa syövyttäväksi mustaksi mönjäksi, jonka soisi valuvan myös epäoikeudenmukaisten luokka"tovereiden" ja opettajien kasvoille. Sellaiset ihmiset ...

Tänä talvena en vapaudessakaan "ehtinyt" hiihtää kuin muutaman kerran, vaikka alkuvuosi oli etelässäkin runsasluminen. Mutta sään jatkuva sahaus teki keliolosuhteista varsin haastavat hiihtoon vain apostolinkyydin ja suksien avulla. Totuuden nimissä hiihtäminen on aika usein henkilökohtaista autourheilua, ellei sitten ahtaudu suksien kanssa koronabussiin ja matkusta nihkeässä tunnelmassa kohti latuja. Olen tätä tehnyt ennen koronaa, aika vaivalloista etenkin bussinvaihdon takia. Sitten onkin jo nälkä, kun pääset kunnon ladulle pappojen yliajamaksi. Tämä oli siis tilanne silloin, kun halusi päästä ainoalle huolletulle ladulle vähälumisempina talvina.  Edellistalvena sentään saatoin hiihtää kotiovelta suoraan laduille. Silloin lumi kesti ja pysyi, toisin kuin Trumpin hallitus (muistan tämän aina, hiihdin suoraan ladulta kotiin katsomaan Bidenin virkaanastujaisia). Nyt miltei saatoin kokea saman, ihan kotiin asti en kuitenkaan hiihtänyt, sillä jalkani olivat jo muusia monen latu...

Koulukiusaaminen on toistuvasti tapetilla tässä KiVa-koulujen  maassa. Koulussa tosiaan pitäisi olla kivaa, mutta yhä useamman mielestä näin ei ole eikä ole pahimmillaan koskaan ollutkaan.  Palataan kaikki opintohalut lannistavaan kiusaamiseen hetken kuluttua. Esittelen ensin juuri ilmestyneen väitöskirjatutkimuksen . Siinä käsitellään kouluelämän laatua Suomessa ja Etelä-Koreassa, kahdessa huippu-Pisa-tuloksen maassa.  Näemmekö oppilaita nykyään näin suoraryhtisinä pulpettiensa takana, samanlainen herran pelon kiilto silmissään? Kuva: Yle, linkki postauksen lopussa. Opiskeluelämän laatu ei ole häävi, vaikka opintotulokset antavat ymmärtää muuta. Oppilaat eivät viihdy koulussa, heitä kiusataan tai heiltä odotetaan aivan liikaa. Oppilaat väsyvät, kärsivät ja ahdistuvat. Myös opettajat voivat pahentaa tilannetta omalla toiminnallaan tai toimimattomuudellaan. Mielenterveysongelmat ovat rajusti lisääntyneet juuri kouluikäisten keskuudessa. Miksi näin? Väitöskirja...