Esmeraldan eetos

Nyt olen minäkin uskaltautunut kirppistelemään pitkän tauon jälkeen. Melkein tuli jo vieroitusoireita, mutta toisaalta hamsteripaussi teki hyvää. Löysin keväällä siivoamastani kellarista vaikka mitä unohdettuja aarteita lähinnä mummoni jäämistöstä. Samalla ymmärsin säilyttäväni aivan turhaan sellaisia esineitä, jotka eivät - niin - konmarituksen hengessä - tuota minulle enää iloa. Rakkausmuumi jää ehkä omaan käyttöön.  Mitään en ole vielä myynyt, mutta veikkaan ainakin muumimukien löytävän vielä uuden kodin, ehkä montakin. Muumeja on kertynyt minulle 24 kappaletta 1990-luvulta lähtien. Niistä kuusi varastettiin avonaisesta muuttopakusta asuessani vielä yliopistosäätiöllä. Olen usein miettinyt, että ehkä varas nauttii kupeista enemmän kuin minä. Tottakai juuri nuo pöllityt mukit olisivat olleet tänään niitä arvokkaimpia. Vinkki: älä koskaan kirjoita muuttolaatikoihin liian eksaktia sisältöä! Jotkut Muumi-aiheet ovat ihan kivoja, mutta minulla ei ole koskaan ollut ...

Positiivisella ajattelulla on  tieteellisinkin tutkimuksin todistettuna ihmeitä tekevä voima. Kodin sotkut, tavarakeot ja ikuisuusselvitysprojektit ovat kuitenkin asioita, joihin aniharva kykenee suhtautumaan positiivisesti tai edes armollisesti. Näemme jatkuvasti ympärillämme stailattuja ultrapuhtaita koteja, joissa jokainen harva tavara (anteeksi, design-esine ) on sijainniltaan tarkoin harkittu. Pidämme itse yllä tätä illuusiota, että kodeissamme pitäisi olla aina tyylikästä ja siistiä, jotta sen voi esitellä muille. Toinen vaihtoehto on jättää kutsumatta ihmisiä omaan kotiin akuutin (tai kroonisen) sekasorron takia. Tällöin annamme vallan häpeälle, itseruoskinnalle ja mahdolliselle erakoitumiselle. Miksi hauskanpito ja kahvittelu ystävien tai sukulaisten kanssa on muka mahdollista vain siistissä kodissa? Miksi naisen mitta on yhä 2010-luvulla se, kuinka hyvin hän pystyy pitämään kodin siistinä, tekemään herkullisia leipomuksia ja sommittelemaan havukransseja oviin ja ikku...

Olen vihdoin päättänyt viedä aarteeni (eli kaiken sälän, mikä pursuaa laatikoista, pusseista ja kipoista yli) kirpputorille myytäväksi. Ehkä tätä päätöstä on vauhdittanut rapiat 300 euron Hullut päivät-lasku. Minun piti ostaa vain Lapuan Kankureiden villahuopa, koska se tulee halvemmaksi kuin sähkölasku. Vaan miten kävikään. Yritän nyt kompensoida kukkaroni vajetta hyvällä tuurilla jopa 50 euron kirppisvoitolla. Viimeksi sain juuri näin loistavan myyntituloksen.  Edelliskerralla syntyi hävikkiä yhtä suuren euromäärän verran. Noh, toivottavasti tuo hävikin aiheuttanut liero nauttii suutarinlamppuni valosta hyvällä omatunnolla. Todellinen tavoitteeni tämänkertaiselle myynnille on yhtä kuin kuvitteellinen noin 200 euron Hullut päivät-lasku. Eikö olekin selkeä ja ymmärrettävä ajattelukuvio? Kirpputorit ovat siitä rattoisia ajanvietepaikkoja, että niissä voi todella nähdä, mitä kaikkea ihmiset todellisuudessa säilövät kaappeihinsa. Kirpputorin hyllykkö on armoton. Kaikki noloimmat v...

Olen pohtinut viime päivinä epätavallisen paljon sisustamisen käsitettä ja ihmisiä, jotka mainitsevat harrastuksekseen sisustamisen. Olen vieraillut kodeissa, jotka ovat kuin sisustuslehdestä. Myönnän poimineeni pudonneen hiukseni erään kodin lattialta, sillä se ei sopinut asunnon tyyliin. En voi välttyä lifestylelta edes kotonani, sillä rakas äitini on käyttänyt kotiamme ikuisen varastosiivouksensa mustana aukkona ja kärrännyt tänne tasaiseen tahtiin säilömiään sisustuslehtiä vuodesta 1997 lähtien. No, niillähän alkaa olla jo retroarvoa, mutta silti toimin lähinnä ihmisrobottina lehtikassin ja paperiroskiksen välillä. Äiti kiltti, ei ainakaan enää Viherpihoja eikä Kotivinkkejä vuodelta 2005. Olen kuitenkin hieman selannut lehtiä läpi ennen roskisrobottinappulan painamista. Hups, puolet päivästä vierähtikin, kuten aina "siivotessa". Onhan se mielenkiintoista nähdä, millaisia koteja ihmisillä on, muullakin tavoin kuin menemällä syksyllä lenkille pimeään aikaan. Aika ...