Esmeraldan eetos

Puolentoistavuoden koronapiinan ensimmäinen joukkotapahtuma on nyt koettu. Sivistyneesti, kuten odottaa saattoikin. Lukemista harrastavat ihmiset osaavat lukea myös THL:n suosituksia ja käyttää maskia, vaikka rajoitukset on juuri purettu.  Yksi harvoista ottamistani kuvista ei ole häävi, mutta siinä on ihmisiä ja kirjoja! Mutta miksi ihmeessä aloitan tällä sepustuksella kirjamessujen eli toisin sanoen ääreistarpeellisen sielunmessun annin läpikäymisen? Minähän nimenomaan unohdin koko koronan olemassaolon hiplatessani kirjoja, toisia ja kolmansia. Lopulta lappasin kasseihin kaksitoista opusta, joista yksi oli ilmainen Otavan lukupäiväkirja. Loputkin käytin toki kassan kautta, heh.  Kirjamessujen paras anti itse kirjojen lisäksi oli normaaliuden tunne. Vaikka kaikilla oli naamarit, nekin ovat jo normaali näky. Mutta satojen ihmisten seilailu samoissa halleissa tuntui koitokselta, johon piti oikein henkisesti varautua. Ja lopulta: aivan kuin näin olisi aina ollutkin. Ihminen on s...

Minäkin astuin blogini kanssa Instagramin maailmaan, ehkä parisen kuukautta sitten. Tässä ajassa on tullut huomattua yhtä sun toista - kuten eilen, että näin pitkä teksti ei mahdu Instagramin tekstikenttään! Edustaisiko tämä pikaisesti näpsäisty tilannekuva parhaiten Instan sisältöä? Kirjan päältä kyllä puuttuu kukkanen, enkä ole imuroinut verantaa kuukauteen.  Tarkoitukseni oli siis listata intuitiivisesti asioita, joita olen pohtinut sydännappeja törkkiessäni ja erinäisten "julkkisten" ja "tavisten" sekä näiden välimuotojen tilejä stalkatessani. Olin ihme ja kumma kirjoittanut ajatukseni ensin kännykän muistioon, joten sain tekstin kopioitua tähän, vaikka Insta hylki ajatteluani. Ymmärrän toisaalta! Mutta lista tulee tässä. Oletko samaa vai eri mieltä? ➡️ Kaikkea on liikaa. Yrität löytää jotain kiinnostavaa ja selkeää, mutta löydät helpoiten sillisalaattia. Kuitenkin koukutut tähän, pidit sitten sillistä tahi et. ➡️ Mahdollisuudet stalkata lähes ken...

Ainoat konkreettiset kesälomasta jääneet muistot ovat tottahan toki jälleen kerran kirppislöytöjä. Kaiken muun kesäloman sisällön olen pääasiassa syönyt tai juonut, kuten hedonistille sopii. Asianhaaraa lieventää kuitenkin se henkistä hyvinvointia lisäävä fakta, että olen panostanut toden teolla ruoka-ainesten hankkimiseen ja keräilyyn itse! Lomakonkretiaa ovat myös kellarin kuusenkerkkäsiirappi, mustikkahillo ja suolakurkut. Odottelen vielä runsaampaa sienisatoa, jotta voin tehdä suolasieniä ja toivottavasti myös jumalaista tattisäilykettä. Kuulostaa ahkeralta, mutta juuri mitään muuta en olekaan lomalla tehnytkään, ollut vain - kuten kuuluukin? Lomakipitys Kaarinan Ravattulan Muikunvuorelle , josta aukeaa maisema kohti Aurajokilaaksoa. Eri sieni- ja marjametsiä löytyy täältä käsin miltei 360 asteen säteellä, vaikka poimijoitakin toki riittää. Mutta ainakaan mustikat eivät ole metsästä loppuneet ja sienikausikin on vasta aluillaan.  En ole pysynyt laskuissa mukana...

Ensimmäisen elokuun sunnuntain ratoksi aion pyhittää koko postauksen mitä jaloimmalle ja terveellisimmälle yrtille, salvialle. Tämä johtuu tietenkin siitä, että saatuani viljelykseni vihdoin kukoistamaan minusta on tullut salviafani.  Käytän salviaa vähän jokaiseen ruokaan hämmästellen naapurin mielipidettä, ettei salvia sovi mihinkään sen voimakkaan maun takia. Salvia jakaakin voimakkaasti mielipiteitä, mutta sitä kannattaa ehdottomasti kokeilla erilaisissa rasvaisissa ruoissa ja haudutetuissa liha- ja kasvispadoissa, jolloin tuoreen salvian maku taittuu. Rasvainen ruoka tuntuu myös jotenkin freesimmältä, ei niin raskaalta, kun sitä on höystetty salvialla. Ja mikä tärkeintä, salvian terveysarvot ovat kiistattomat - sen osoittaa jo salvian latinankielinen nimi salvare (parantaa) officinalis (lääkkeenä käytetty) . Palataan kuitenkin terveysasioihin ja hömppäuskomuksiin hetken kuluttua. Lomani lähenee uhkaavasti loppuaan, ja yksi vapaamuotoisen to do -listani kohta on y...

Syksy on yksi neljästä lempivuodenajastani, sillä luonto tarjoaa upeita värejä ja makuja työstettäväksi ja vain nautittavaksi. Ihmismieli vaipuu hiljalleen horrokseen, vaikka syksy onkin työväenopistojen, liikuntakuurien ja kaikenlaisten naurettavien aktivoitumisyritysten kulta-aikaa.  Pihatyöt on toki meidänkin tehtävä, mutta katson usein parhaaksi lähteä vaikkapa kuvaamaan silloin, kun pitäisi tehdä muuta (tai pihalla on tunkua). Yllä olevat kuvat olen ottanut Turun Katariinan kirkolla. Aikamoinen kontrasti heti takana siintävälle betonibrutalistiselle Turun Ylioppilaskylälle, joka nykyään taitaa olla suojelukohde.  Kävelyretkillä voi bongata kaikkea huvittavaa. Kiuas pikkumetsikön keskellä? Kiukaan vierestä löytyy myös grilli.  Tämän kuvan voisikin nimetä:  Suomalaisen pyhä kolminaisuus Hylätyt talot... ...autiot pihat. Autiotalon vajan katoksen alla pitelimme sadetta, joka ei ottanut lo...