Esmeraldan eetos

Blogissa on nyt kesätauko. Ainakin se on kestänyt tähänastisen kesäkuun verran. Olisi kirjoitusaiheita huru mycket, muun muassa Lappi ja Koillismaa noin niin kuin retkeilyn, kivi- ja kalliobongauksen kannalta. Sekä kirppispläjäys, kirjapläjäys (juu, olen ihme kyllä lukenut enemmän ja useammin kuin aikoihin, myös ääniformaatissa). Mutta tieto siitä, että luova aika on rajallinen, pakottaa minut vihdoin hommiin.  Aloitin nurmikonleikkuulla (käsipeli), jotta saan terveen kirjoitushien pintaan. En tiedä mitään kamalampaa kuin istumakooma, kadonneet pakaralihakset ja tunnoton hiirikäsi. No, helpostikin tiedän kamalampia asioita, luinhan juuri Rauno Lahtisen Murhia- ja hirmutekoja Turussa -kirjan. Kovin kaukana omasta lukaalista ei ole veritekoja ollut tapahtumatta. Tapahtuuhan niitä kaikkialla, joka ajassa. Emme vain onnekkaasti tai uhrien kannalta onnettomasti enää muista niitä tai tiedä niistä vuosikymmeniä myöhemmin.  Kuva on otettu syksyllä 2021, jolloin ostin tämän kirjan T...

Sinäkin ehkä tunnet vähintään jonkun linkittämänä  kyseisen sivuston tai olet kuullut slow life -ilmiöstä. Hidastamisesta, elämän leppoistamisesta, itsensä kuuntelusta. Se toimii vastapainona kiireiselle elämänrytmille ja usein myös ulkopuolelta tulevan haitallisen ohjailun vaikutusten välttämiselle elämassämme. Hitailu, löysäily, himmailu ja itse käyttämäni zen-elämä voi ulottua myös kokkailuun ja sisustamiseen. Tanskalainen hyvän elämän synonyymi hygge on meidän kaikkien (hyväosaisten) ulottuvilla, jos vain annamme sille mahdollisuuden.  Viinitilalla elo voi vaikuttaa täydelliseltä hitailulta, mutta tosiasiassa kaikki maataloustyö on rankkaa ja hektistä. Ehkä kuitenkin terveemmällä tavalla kuin toimistossa? Mutta hei? Milloin meistä tuli ihmisiä, jotka pyrkivät ohjaamaan elämänsä suuntaa erillisellä ajatustuotteistamisella? Miksemme voi vain rentoutua, jos siltä tuntuu, kiireenkin keskellä?  Olisipa se näin yksinkertaista.  Saattaa olla jopa tutkittu, että tavoi...

...päättynyt kaik on työ. Vihdoin kotona, työntäyteisen joulukuun jälkeen. Täytyy sanoa, että polkeminen töihin aamuvarhaisella oli yllättävän mieluisaa jouluaattonakin. Mieluisampaa kuin arkena. Kadut olivat autiot ja mieli hiljainen. Koiraa taluttava nainen yllättyi nähdessään toisen ihmisen. Pojat polttelivat pilveä Kupittaankadulla, muistellen ehkä hekin pilven päällä istuvia. Roskakuski haistoi puutaloista leijuvan kinkkurasvan tuoksun kuskatessaan mädäntyvää yltäkylläisyyttä kaatopaikalle. Ehkä hänellä oli kiire päästä maistamaan omaa, toivottavasti jonkun toisen valmiiksi paistamaa kinkkua, töistä kotiin, kuten minulla oli hoppu kotikolosta töihin. Yllättäen töissä ei ollutkaan kiire eikä minulla sieltä pois. Odottelin kaikessa rauhassa, jotten olisi anoppilassa liian aikaisin lämmittämässä äitien tekemää riisipuuroa syötäväksi. Näin ne suunnitelmat muuttuvat äkisti - meistä tulikin huolehtijoita kotimme ulkopuolella. Kotimme, jossa meidän oli tarkoitus kestitä muita...

Onko mitään suomalaisempaa kuin sauna ja erityisesti joulusauna ? Ehkä vain Juha Mieto tai Jaakko Kolmonen yltävät lähelle, mutta he ovat syntyneet myöhemmin kuin saunaperinteemme. Tämä ikivanha, muinaisuskoomme liittynyt riitti ja tätä nykyä suomalaisten yleisin harrastus - saunominen - taitaa olla myös oma suomalaisin ominaisuuteni: vähintään kerran kuussa ja erityisesti jouluna on päästävä saunaan. Joulusauna on jäänyt väliin vain edellisvuonna, jolloin kiukaamme ei toiminut! Asia oli kyllä tiedossa, joten kovin suurta katastrofia saunattomuus ei kriiseilystäni huolimatta päässyt aiheuttamaan. Mutta nyt! Nyt meillä on reilun vuoden vanha uusi kiuas, aivan loistava pienen tilan Harvian perinteisin malli Sähkäri . Harvoin halpa on hyvä, mutta tämä on! Sanon tämän vieläpä ilman kaupallista yhteistyötä! Puukiuas toki olisi ihanin ja meiltä löytyisi hormikin alakerrasta, mutta koko sauna pitäisi rakentaa ja kiuas sijoittaa uudelleen. Jossain postauksessa kerroinkin, että sauna...

Harvinainen hetki kotona: olen yksin ja talossa on täysin hiljaista. Kuulen vain hennon kohinan kaakeliuunista, jossa viimeiset palavat kekäleet hiipuvat hiljalleen väreileväksi hiillokseksi. Olen todella tämän hetken ja tunnelman tarpeessa. Ja kynttilöiden, sillä niiden polttaminen ei ole lainkaan itsestäänselvyys.  Voin sytytellä täällä antaumuksella kynttilöitä vain yksin, koska meitä migreenivammaisia on talossa kaksi ja toinen meistä ei kestä kynttilän liekkiä näköpiirissään. Miten huvittavaa, sillä minä taas kestän hyvin ne, mutten led-valoja! Nyt otan siis kaiken irti tästä joulutunnelmoinnista. Kohta täällä näyttää spa-osastolta.  Imuri lojuu lattialla odottaen yhä, että joku tarttuisi siihen. Mutta kyllä tämä ilta on jälleen kerran elämän paras hetki vain olla. Kiireisen joulunalusajan jaksaa, kun on mahdollisuuksia totaalirentoutumiselle.  Tämän luukun sisältö kehottaa sinuakin sytyttämään kynttilän ja rentoutumaan, nauttimaan vain h...

Pimeä vuodenaika voi olla koetinkivi ja se painaa itseänikin syvälle sohvankulmaan.  Näen kuitenkin pimeydessä sen hyvät puolet - kuten tunnelmalliset näkymät ikkunoissa, jotka hohkaavat lämpöä pakkasenpuremiin iltakävelyihin. Pimeän keskellä tuikkivassa valonlähteessä on jotain lohdullista - jotain ikiaikaista.  Otin nämä kuvat yhden iltakävelyn aikana, juuri ennen lumisateita. Tunnelma oli lähes taianomainen. Ei vastaantulijoita yhtä keskellä tietä kävelevää kissaa lukuunottamatta. Kaukana vain horisonttiin loittoneva ihminen, joka ilmestyi tielle kuin tyhjästä täysin minusta tietämättömänä. Taivaan tuikkivat tähdet näkyivät ihmeen hyvin näin lähellä kaupunkia, jopa yksinäisten katulamppujen loisteen alta. Rakastan iltaisia ja öisiä kävelyjä - niiden aiheuttamaa tunnetta ihmisen pienuudesta maailmankaikkeuden rinnalla. Samaan aikaan mietin, miltä tuntuisi tehdä näitä kävelyjä yksin, mutta yksinäisenä - ilman rakkautta, perhettä ja ystäviä.  ...

Valtaosalla viettämistämme juhlapyhistä on "pakanallinen" alkuperä, niin myös juhannuksella - valon, keskikesän ja hedelmällisyyden juhlalla. Se on viettämistämme juhlapyhistä ehkä muinaissuomalaisin, vaikka emme ensimmäisenä liittäisikään 1-3 vuorokauden kännäämistä historiallisiin juhannusriitteihin. Juhannuksena on kuitenkin ollut tapana käyttää runsaasti alkoholia jo yli tuhat vuotta sitten. Kekri (sadonkorjuu) ja joulu olivat lähes yhtä kosteita nekin. Juomisella ja notkuvilla pöydän antimilla haluttiin taata tulevan kauden sadon hedelmällisyys. Juhannuksena myös ihmislihallisen hedelmällisyyden vaaliminen oli tärkeää. Edelleen harrastamme rakkausorientoituneita juhannustaikoja, joita jo muinaissuomalaiset käyttivät keinoinaan nähdä tai vaikuttaa tulevaisuuteen. Kukapa meistä ei olisi joskus kerännyt seitsemän kedon kukkaa tyynyn alle, katsonut kaivoon tai juossut saunan ympäri alasti? Jos et ole, olet silti ihan normaali. Vielä 50 vuotta sitten juhannuksena tan...

Pikaiset terveiset sängyn pohjalta. Migreeni on siitä(kin) viheliäinen vaiva, että joutilas pää täyttyy kivun lisäksi lennokkaista ideoista (kuten blogipostausaiheista), joita et pääse toteuttamaan kuin haaveissasi. Elättelen toiveita, että illemmalla pystyisin maalaamaan hetken keskeneräistä ikonia. Kaikki ruutuihin ja siniseen valoon liittyvä on kielletty. Eipä jää nykyihmiselle paljon jäljelle, muuta kuin minulle ne tärkeimmät: lukeminen (nyt kesken Hararin Homo Deus - Huomisen lyhyt historia) ja maalaus luonnon- tai kynttilänvalossa.  Lopetan tämän älyluuripostauksen ihan kohta kerrottuani syyn kirjoittamattomuudelleni. Toivottavasti tämä tauko ei jatku enää pitkään.  Voitteko kuvitella, että kahden viikon lomalla minulla ei ollut lainkaan migreeniä. Kun palasin töihin, sain kolme rajua migreenikohtausta viikossa. Tämä on neljäs viikon vaihduttua toiseen. Tein eilen 11-tuntisen kaikilla tavoilla kuormittavan työpäivän työmatkoineen. Söin lämpimän ruuan kotona k...

Voihan juoksuharrastuksen näinkin ymmärtää. Mietin usein juostessani, mistä ikäni matkassani kulkenut tarve kipittää oikein syntyy. Toki ihminen on luotu liikkumaan - aivan kuten eläin, jonka kahlitsemme aidattuihin pällistelytarhoihin ja tuotantolaitoksiin. Ihminen sen sijaan jättäytyy omasta tahdostaan itse luomansa kehikon sisäpuolelle. Usein tästä kehikosta löytyy tv, sohva ja jääkaappi. Liikkuminen ei ole monelle enää tarve. Nyt joudumme opettelemaan liikkumisen  uudelleen. Yritämme tehdä siitä jälleen tarpeen, joka tuo lisäarvoa elämään, vaikka todellisuudessa 70% odottaa vain palkintoa liikkumisesta, ei itse liikkumista.  Tämä lienee varsin normaalia, sillä eiväthän heinäsavottaan vihellellen lähteneet rengitkään odottaneet pääsevänsä pullistelemaan ruskettuneilla lihaksillaan maalaisromanttiseen atmosfääriin. He odottivat saavansa heinätyöt pois päiväjärjestyksestä. Ehkä sen homman lomassa saattoi kuitenkin tehdä pientä siirtymäliikettä vastakkaisen sukupuolen suun...

Hiljainen viikko päättyi eilen lankalauantaihin. Omat hermoni tuntuvat olevan tämän viikon jälkeen kirjaimellisesti kuin langat, jotka saattavat katketa hetkenä minä hyvänsä. On jokseenkin traagista, että juhlapyhien alusaika on kiireinen sekä töissä että usein kotonakin. Puhumattakaan itse juhlapyhistä. Lehdet pullistelevat erilaisia ruokaohjeita ja pääsiäisen menovinkkejä, joita aikataulujen orjuuttamat, mutta kyseisen ilmiön yhä uudelleen maton alle lakaisevat ihmiset kirjaavat ylös aivojen to do -listalle. Tänä vuonna saan kuitenkin itse vain levätä kotona. Meillä ei ole ainuttakaan pakollista sukukinkeriä sovittuna, sillä lähisukulaisista osa on matkoilla ja osa valitettavasti sairauden kourissa. Luulisi siis, että kotona voisi tällä kertaa todella rentoutua. Mutta ei. Naapureiden pihoilla grillataan koko sukujen voimin, möykätään kovaan ääneen ja näyttäytyipä yksi setä kevätauringossa pelkissä kalsareissa laulaen humalaansa. Nauraisin tälle kaikelle, ellen olisi jo aiem...