Esmeraldan eetos

On lottovoitto syntyä Suomeen, sanotaan. Tämä opetettiin minulle jo lapsena, sitä hoki isäni myös naisen asemaan viitaten. Tuolloin oli ilmestynyt Jean Sassonin Sultana-Prinsessa- sarja. Lähi-idän eliittiin kuuluvien naisten epätasa-arvo vyöryi suomalaisiin olohuoneisiin, ollen lukukokemuksena kuitenkin ajan hengeltään eksoottinen. Silti yhtä todistusvoimainen. Sitä sanaa käytetään Sara Al Husainin tuoreen Huono tyttö -teoksen (Like 2023) sisäkannessa. Jäin miettimään, kenen naisen tosipohjainen kertomus sitten ei ole todistusvoimainen. Kenen naisen sana painaa vähemmän kuin jonkun toisen? Mistä soitat apua, jos puhelin ei toimi? Miksi huudat apua, jos oven sulkija on äitisi.  Suomessa asuva Al Husaini pakkonaitetaan Irakissa ja kuten tavallista, hänet raiskataan hääyönään. Vain avioliitossa menetetty neitsyys on jotain muuta kuin kärpäsiä pörräävä tikkari, likaisen naisen vertauskuva. Jenkkilän raamattuvyöhykkeellä sellaisena mainitaan usein käytetty hammasharja. Olen usein m...

Lähetän nöpöttäviä nännejä taivaisiin 1900-luvun yhdelle merkittävimmälle kirjailijalle ja Ajattelijalle. Joka opetti elokuvakoulussa myös Milos Formania. Kunderasta oli moneen, kuten älykkäistä toisinajattelijoista usein on. Tai vain ihmisyyden ja vapauden peräänkuuluttajista. En ole koskaan ymmärtänyt, mitä tarkoitetaan Kunderan parjatulla naisvihamielisyydellä, johon esimerkiksi tuoreessa Helsingin Sanomien kirjoituksessa viitataan. Minusta Kundera vain piti naisista ehkä vähän maanisesti. Itse en ole koskaam aistinut edes rivien välistä vihaa, en edes kommunistihallintoa kohtaan. Tuntuu, että Kundera piti sitä vain pellenä, vihan sijaan käsitteli elämän ja arjen absurdiutta romaanissa.  Instagramissa olen aistinut "nänni-ragea", eli lukijakunta hermostuu, jos mieskirjailijan tuotannossa kuvataan alastomia naisia ja etenkin niitä syntisiä nännejä. Niistä on kuitenkin ensimmäinen ruoka saatu, eikö ole aika luonnollista niistä kirjoittaa mistä näkökulmasta hyvänsä. Jos en ol...

Instagramiin liittymisen myötä olen enemmän kartalla kotimaisen kirjallisuuden tuoreimmasta annista. Kirjagramin julkaisut keskittyvät pitkälti siihen, eikä se ole mielestäni aina hyvä asia. Kuitenkin joukosta löytyy helmiä, jotka ansaitsevat ajankohtaisuudestaan huolimatta ja juuri siksi noston (toivottavasti monen vuoden jälkeenkin eikä vain ilmestymispiikissä). Jonna Riikosen   Nainen on naiselle tuki. Tärkeitä esikuvanaisia  (Atena 2022) on ilman muuta tällainen teos. Uskoisin, että se tarjoaa jokaiselle naiselle samaistumispintoja, sillä ääneen pääsevät näkyvät ja näkymättömät naiset, jotka kertovat erilaisista elämänpolustaan ja esikuvistaan. Teosta varten on haastateltu useita naisia, niin ultrajuoksijaa, pakolaistaustaista yrittäjää kuin presidenttiäkin (osaatte varmasti arvata, kuka on kyseessä, monen haastatellunkin esikuvanainen  Tarja Halonen ).  Haastatteluja on tietenkin mielenkiintoista lukea. Minusta kenen tahansa ihmisen elämä on kiinnostava, sitä va...