Esmeraldan eetos

Valmistuuko se ikinä? Verantaprojekti, selkokielellä verannan pintojen perusteellinen skrapaus ja maalaus, on kestänyt kohta kolme vuotta. Mutta kyllä hiljaa hyvä tulee - nimenomaan ilman koneellista avitusta ja kaikkia muita minulle pihapiirissä tarjottuja oikoteitä lyhytkestoiseen onneen. Hidas eteneminen antaa myös pientä hölläystä jumiutuneille säikeille ja osoittaa pitkällä aikavälillä, mitä olen tiedostamattani aiemmin mokannut. Puutaloa ei kannata isommassakaan mittakaavassa koskaan remontoida äkkiä mahdollisimman paljon, vaan odottaa ja tutkailla, katsoa kuinka pinnat elävät ja vuodenajat vaihtuvat. Ja tälle tielle jäimme... Takana neljä vastaavankokoista ikkunaa, edessä viides. Aloitin skrapauksen maaliskuussa, mutta se päättyi nopeasti päiväkahvitteluun verannan ensimmäisessä kevätlämmössä. Minusta on aina ihanaa saada kimalainen kahviseuraksi. Otin tästä kevään ensikimalaisesta monta videota (ehkä meni vähän yli). Meillä ei tarvita hyönteishotelleja, sillä verant...

Hurraa! Voin onnitella itseäni välietapin saavuttamisesta. Verannan yksi iso seinä on maalattu viimeisenä lämpimänä syyspäivänä. Viime vuonna oletin, että veranta olisi tähän mennessä kokonaan maalattu. Röhönaurua! Luovuin tästä tavoitteesta jo keväällä, jolloin päätin, että alaosa, kaksi ikkunaa ja yksi seinä riittävät. Pelkäsin turhaan värien räikeyttä. Vaikka lopputulos muistuttaa Peppi Pitkätossun huvikumpua tai Hannu ja Kerttu -pipareita, olen 95-prosenttisesti tyytyväinen värisävyihin. Tavoitteena oli, että tuo vihreä olisi ollut murretumpi ja hieman tummempi, mutta maalatessa aina yllättyy. Sävy näyttäytyy myös murretumpana sitten, kun koko verannan yläosa on saanut pionin sävyn. Kuten huomaatte, sävy on yllättävän lähellä vanhaa, ehkä 1980-90-luvuilla maalattua vaaleaa roosaa. Se lohkeilee synteettisenä maalina vanhemmasta pellavaöljymaalipinnasta niin pahasti, että muuta vaihtoehtoa ei ole kuin koko verannan perusteellinen rassaus. Tähän kuuluu ylivoimaisesti ...

Tuskailin reilu vuosi sitten vanhan verannan oikeiden  maalivalintojen kanssa. Maalit on nyt valittu ja puolet ikkunoista  maalattu, mutta tuskailu jatkuu edelleen. Nyt nimittäin panikoin, tuliko valittua seinään väärät sävyt! Yritimme löytää verannan alaosaan vanhan vihreän vaaleahkoa sävyä, joka istuisi vielä ajan X säilytettävän punasävyisen lattian ja yläosan kohta uusittavan vaaleanpunaisen kanssa.  Mielestäni alaosasta tuli sekä liian vaalea että väärän sävyinen. Aivan eri väri todellisuudessa kuin sävykartassa. Maali on Virtasen Paneelimaali, joka on perinteinen kolmen eri öljyn maali. Hyvä ja helppokäyttöinen maali muuten, vain sävyyn olen pettynyt. Nämä kännykän kuvan jäävät hieman todellisuutta hailakammiksi ja kellertävämmiksi. Oikeasti vihreä taittaa aavistuksen verran minttuun, vaikka sävy oli värikartassa lähempänä vanhaa pistaasia. Alemmassa kuvassa näet alkuperäistä vihreää verannan yläosassa, jonka sävy oli tavoite. Näin pieniin maalauskohte...

Netti on pullollaan erilaisia perinnekorjaus- ja remontointiblogeja, mutta yhdestäkään en ole löytänyt selvää vastausta kysymykseen: mistä voin olla varma, että kulloinkin vuorossa oleva suositeltava maali X on hengittävä, kestävä ja oikea juuri meidän talon pinnoille? On meinaan viheliäistä hommaa rapsutella ja putsata jopa kahdeksaa maalikerrosta ruutuikkunoista vajaan sadan vuoden ajalta, vaikken kovin helposti harrastakaan valittamista. En kuitenkaan halua ryhtyä tähän enää lähiaikoina uudelleen, sillä teen-itse-koska-varmasti-osaan-ja-nautin-siitä-kera-viinin-gloria haihtui jo ensimmäisten lomapäivien aikana. Sentään touhuamista rakastava naapuri kuikuili uteliaana roskapussin heittomatkalla, että mitäs, tehdäänkö tuolla tosiaan käytännön töitä!? Maalinpoistoasunani toimi kylläkin bikinit, mutten jaksa uskoa, että hyllyvä valkoinen ja hikinen pullataikina oli syynä poikkeukselliseen huomioon pensasaidan toiselta puolen. Pohjatyöt on nyt tehtävä kunnolla, sillä mikään ihme...