Esmeraldan eetos

Varmasti moni lapsonen pohtii tänäkin vuonna, saapuuko joulupukki - riippumatta oman kiltteyden tasosta. Aikuiset taas ehkä miettivät, onko rahaa lahjoihin tai ylipäätään fiilistä pukin tuloon. Onko edes ihmisiä riittävästi piiriksi pukin ympärille, kun kansakuntamme jäseniä kehotetaan itsenäiseen joulunviettoon koronatartuntojen ennaltaehkäisyn nimissä. Toisille "välttämättömän pahan", sukujoulun peruuntuminen on varmasti salainen tuuletuksen aihe, mutta uskon suurimman osan toivovan sukulaiset saman joulupöydän äärelle. Näitä kaikkia asioita pohtineena totean samaan hengenvetoon, että juuri tänä vuonna joulun ja joulupukin täytyy tulla taloon , asettua oikein taloksi ! Vuosi on ollut niin haastava, että perinnejoululle on jälleen kerran tilausta!  Salakuvaus omakotitalon terassille, jonka omistajat ovat ymmärtäneet todellisen Texas-joulun sanoman jo hyvissä ajoin ennen joulua! Tulin niin hyvälle tuulelle nähtyäni tämän loistepukin, että työpäivän raskaus unohtui. Toivottava...

...päättynyt kaik on työ. Vihdoin kotona, työntäyteisen joulukuun jälkeen. Täytyy sanoa, että polkeminen töihin aamuvarhaisella oli yllättävän mieluisaa jouluaattonakin. Mieluisampaa kuin arkena. Kadut olivat autiot ja mieli hiljainen. Koiraa taluttava nainen yllättyi nähdessään toisen ihmisen. Pojat polttelivat pilveä Kupittaankadulla, muistellen ehkä hekin pilven päällä istuvia. Roskakuski haistoi puutaloista leijuvan kinkkurasvan tuoksun kuskatessaan mädäntyvää yltäkylläisyyttä kaatopaikalle. Ehkä hänellä oli kiire päästä maistamaan omaa, toivottavasti jonkun toisen valmiiksi paistamaa kinkkua, töistä kotiin, kuten minulla oli hoppu kotikolosta töihin. Yllättäen töissä ei ollutkaan kiire eikä minulla sieltä pois. Odottelin kaikessa rauhassa, jotten olisi anoppilassa liian aikaisin lämmittämässä äitien tekemää riisipuuroa syötäväksi. Näin ne suunnitelmat muuttuvat äkisti - meistä tulikin huolehtijoita kotimme ulkopuolella. Kotimme, jossa meidän oli tarkoitus kestitä muita...

Voiko joku väittää viettävänsä aatonaaton kaikessa rauhassa vailla minkäänlaista viime hetken hääräilyä tai jopa paniikkia? Ainakin "pukin kuumalle linjalle" soitettuani sain kuulla, että siellä kaupungin toisessa päässä vallitsee täysi tiedottomuus ja epätoivo. Yritin antaa pukille vinkkiä, että lahjani voi hyvin ostaa myös marketista ruokaostosten yhteydessä. Mutta kun siellä ei ole kuulemma paketointipalvelua. Välikäkö tuolla - voi olla yhtä laiska ja ekologinen kuin minä ja käyttää kaikki vanhat rasiat ja pussit uudelleen! Huomasin mukavana yllätyksenä, että lahjapaperi ei riittänyt, joten yhden mieheni lahjan pakkasin pahvilaatikkoon ja laitoin oman villahuivini siihen päälle! Nyt tuo lahja on myös lahjapöytä! Tämä on ehkä tämän joulun tasokkain DIY ! Oikeasti odotan "pukin" ja lahjan lisäksi kotiin myös mätilähetystä kauppahallista. Meillä on ollut tapana viettää "esijoulua" aatonaattona, jolloin syödään äyräisiä, mätileipiä tai jotain muuta...

Blogimaailma ja mainoslehtiset täyttyvät joulun kirjalahjavinkeistä. Harrastan vielä aikuisiälläkin katalogien ympyröimistä sillä toiveajatuksella, että esimerkiksi mieheni lukisi saman lehden ja sattuisin vaikkapa auttamaan häntä joululahjaprobleeman ratkaisemisessa. Nyt vain en ole ehtinyt perehtyä yhtään siihen, mitä kannattaisi edes toivoa lahjaksi! Siis näiden aiemmin pukilta toivomieni teosten lisäksi: Jussi Jalosen  Ayn Rand: Kapitalismin valtiatar , Raija Orasen Manu  sekä Metsä meidän jälkeemme , joka onkin parhaillaan Tieto-Finlandia ehdokas. Tällä hetkellä yöpöydälläni on kesken lähes loppuun asti luettu Sofi Oksasen Koirapuisto , yhä se  kesällä aloittamani Yuval Noah Hararin Homo deus sekä syntymäpäivälahjaksi saamani Juhani Ahon lapsenlapsen Claire Ahon (kokoonpano Aho&Soldan)  Suomi 1950-luvun väreissä , jonka tekstit ovat historioitsija Henrik Meinanderin kirjoittamia. Tavoitteenani on lukea nämä teokset loppuun joulukuussa, ja jälkimmäis...

Joka joulukuu keskustelemme perhepiirissä samasta aiheesta: annetaanko joululahjoja vai ei?  Koska olemme jakautuneet eri maihin, viime vuosina on ollut luontevaa jättää lahjat väliin tai antaa korkeintaan yksi pieni jokaiselle. Aikusten kesken lahjoja ei tarvita (vaikka onhan täysin lahjaton joulu rehellisyyden nimissä ankea), mutta lapset eivät ymmärrä lahjattoman joulun mielivaltaista ideaa. Eivätkä aikuiset taas ymmärrä, miksi lasten pitäisi kärvistellä lohduttomina ilman paketteja. Lopputulos on koominen: lahjoja kasautuu lapsille ja lemmikeille, mutta aikuiset jäävät ilman. Toisaalta he eivät ehkä edes huomaa sitä, sillä keskittyvät lasten ja lemmikkien lahjanavausprosessien kuvaamiseen erinäisillä putkilla ja laitteilla. Minä vaadin: joulupukki takaisin ja kaikille paketit! Kamerat ja viidensadan kuvan läppärishow't pois ja piirileikkiin kuusen ympärille än yy tee NYT! Unohdin tosin, että jouluiset metrihanget ovat jo sulaneet, lumi-iglua pihallamme ei enää ole ja minä...