Esmeraldan eetos

Taas on aika väsyneen höpinän. Kirjoitan joulukuun ensimmäisen blogiraapustuksen kännykällä, koska kuvat ovat tässä, ja tietokoneen avaus sunnuntaina tuntuisi liikaa työltä. Täytyy siis pitää kynäily minimissä. Minun pitää muutenkin etsiä kadonnutta kirjaston kirjaa, jonka palauttamisesta olen aivan varma. Olin kovinkin varma, että tänä jouluna salissa olisi iso joulukuusi. Tähän kuitenkin kykenin.  Juuri mistään asiasta tässä maailmassa ei voi nykyisin olla varma, paitsi tieteellisesti todistetuista faktoista. Toisaalta tieteellisen tutkimuksen perusolemukseen kuuluu jatkuva uudistuminen. Kun saadaan uutta tietoa, se täydentää ja joskus jopa muokkaa aiempaa. Joulu on kristillisenä juhlana täysin uskomuksen, tarinan ja uskon asia. Siinä ei ole mitään tieteellistä. Aikoinaan roomalaiset juhlivat auringon jumalaa (kuten huomaatte, vältin sanomasta "jo muinaiset roomalaiset"). Juutalaisilla hanukka on valon juhla. Mitä vielä, kaikki jotain joulukuussa juhlivat. Ainakin vapaita, ...

Ivan heräsi hangesta ja kysyi, miten ruusut voivat. Kesti hetken havahtua todellisuuteen, jossa pommitetut ruusutarhat ovat jääneet tuhansien kilometrien päähän kuravelliksi näivettymään. Vuosikymmenten työ, sekunneissa menetetty. Ivan tökki vaimoaan Josefaa, jonka huulet sinersivät kylmyydestä. Josefa avasi silmänsä, jotka heijastivat suomalaisten lipun värit. Kyyneleistä samentuneet pupillit voivat yhtä aikaa näyttää kirkkaammilta kuin koskaan. Josefa kysyi hätääntyneenä, missä Iris on. Eikä aikaakaan, kun he huomasivat tyttärensä kadonneen. Kun Ivan ja Josefa kertovat tarinaa kehnolla englannilla heidät pelastaneen suomalaisen maatilallisen olohuoneessa, isännän vaimo ei saa itkua lakkaamaan. Ivanista tuntuu, että hänen pitäisi vaimoa lohduttaa, kun isäntä on jähmettynyt kaikkea kuultua pureksimaan. Lopulta heidän tyttärensä Aliisa pitää huolen tunnelman kevenemisestä. Tämä vetää Iriksen mukanaan niin suuren taulutelevision eteen, jollaista Ivan ei ole nähnyt edes Tanskassa työs...

Katson kuinka maahan lumi leijuu - vai onko se hilse aamutakillain? Olkoon kumpi vain, mutta meillä on valkea joulu. Migreeni on kaatanut tällä viikolla tuttuun tapaan sänkyyn, joten pienetkin ilonaiheet ovat plussaa. Mikä parasta, kun migreenissä ei "tehdä joulua", silloin yleensä pystyy lukemaan tai kuuntelemaan äänikirjoja. Mennään tähän kohta.  Otamme käyttöön edellisvuoden kuusikuvan. Tilanne näyttää täysin samalta, nyt vain kuusi on puolet pienempi ja lasipallojen sijaan (kuusihan kaatui viime vuonna ja osa palloista särkyi) koristeina ovat kultaiset muoviset pilipalipallot ja olkienkelit.  Viime vuonna kirjoitin joulutarinan  Askeleet lumessa , joka ennusti traagisesti tulevaa, (ukrainalaisten) elämää tässä ajassa. On ollut vaikea sulkea pois joulumielestä ihmiset, jotka sinnittelevät kylmyyden ja vihan keskellä myös jouluaattona. Minkälainen on ukrainalaisten joulu diasporassa, täysin toisenlaisessa elämässä kuin vuosi sitten? Ajatuksiani on toki aktivoinut t...

Voin kertoa: sitä ei ole. Miksi siis tarttua luuriin ja sortua jälleen näpyttämään tällä blogikirjoitus? Kun te muut ehkä kärsitte hartiakivusta siksi, että ihailette vasta valmistettuja tai pop up -joulupuodista muiden ostosten lisäksi kotiin kanniskeltuja havukransseja? Etsitte parhaita reseptejä jouluun ehkäpä kännykästä, voihan hartiaseutu olla siksikin kipeä.  Tai sitten tekin olette tehneet liikaa töitä. Koneella tai siten, että kaikki tuskatila jumiutuu ylävartaloon. Sytytetäänpä kynttilä ja hengähdetään. Tiedostava rentoutuminen on joulun sanoma.  Toinen on pörssisähkön hinta, joka näkyy kuvassa kahdella eri tavalla. Ja minä halaan sitä kodin ainoassa nipin napin 18-asteisessa paikassa.  Meillä ihmisillähän on ainakin Suomessa mahdollisuus valita. Joskaan ei kaikilla. Veikkaan, että aika moni yritysjohtaja etsii tämänkin joulun välipäivinä itselleen uutta työpaikkaa. Valinnanvapaus tarkoittaa nykyisillä työmarkkinoilla sitä, että voit valita, miten haluat palaa lo...

Listasin taannoin ärsyttäviä sanoja kännykkään, kun runosuoni oli tukossa. En tiedä miksi moinen ranteensahaus, mutta tajusin, tämä aihepiiri  resonoi . Kyllähän näitä on joskus medioidenkin sivuilla ruodittu. En muista, mikä olisi ollut ärsyttävin sana lukijoiden mielestä, mutta kerropa sinä omasi. Listaan alle omia esimerkkejä: Voikkari Hamppari Limppari Limukka Masuasukki Toisinkoinen  (toinen teos esikoisen jälkeen)  Naposteltava Voimahali Jaksuhali / jaxuhali Fasilitointi Sparraaminen Osallistaminen Best "Se on ihan fine" Paituli Maadoittaa  (kun tarkoitetaan itsensä rentouttamista) Voimaantua Tahtotila Ottaa koppi ja niin edelleen... Kuten huomaatte, monen sanan ärsyttävyys liittyy nykyajassa toistuvasti toistona toistettavaan ärsyttävään ilmiöön. Sana itse ei välttämättä olisi muuten ärsyttävä. Tässä kirjoituksessa keskitynkin joulukuun kunniaksi kahteen hyvin ajankohtaiseen sanaan. Pop up  ja Lux Revin pop up -hiukseni päästäni, si...

Sinertävän aamulumen keskeltä erottuvat pienet askeleet. Kuusivuotias Aliisa katsoo kenkiään, niitä joilla hän on kotipihallaan tepastellut Lumiukkoa odottaen. Aliisa asettaa jalkansa yhden jäljen viereen ja huomaa, että se on erilainen kuin hänen oma kengänjälkensä. Aliisa ihmettelee, kuka kumma on kävellyt heidän pihallaan yön aikana. Äiti ja isä ovat muistuttaneet lukuisat kerrat, että pihalta ei saa poistua. Tuntematon arvoitus kutkuttaa Aliisaa liikaa varoituksiin nähden. Hän ottaa pari riemukasta askelta ja loikkii nietosten yli syviä pieniä jälkiä seuraten. Hetkeksi hän kääntyy katsomaan taakseen ja huomaa savun nousevan kotitalon piipusta. Ikkunassa hän näkee äidin puuhellan edessä hämmentämässä riisipuuroa. Vielä voisi palata takaisin, mutta Aliisan on saatava tietää, kenelle mystiset jäljet kuuluvat.   Kodin vieressä on lehtometsä, jossa asustaa kauriita ja oravia. Aliisa näkee puusta pudonneesta kävynsilpusta, että herkuteltu on. Hän kokeilee pullottavaa taskuaan ja ...

Vielä ei ole aika summata kulunutta toista koronavuotta. Olisi mukava kirjoittaa ajasta, joulusta vailla k-kekkereitä, mutta kaikkea tekemäämme määrittää tämä vihulainen. Vihollisen ja tuholaisen risteytys. Harvoin sitä tekee aatonaattona itselleen pikatestiä höyryävän glögin ja kuusen tuoksussa tietääkseen, voivatko "vanhukset" saapua joulupöytään. Minulla kun näitä maskittomia kontakteja on edelleen jatkuvalla syötöllä. Tuplarokotukset, osalla jo tripana, antavat toki suojaa.  Ehkä pohtisin minäkin kynttiläpajoja, joulukranssitehtaita, maustekakun leivontaa ja mukavia lahjoja, jollei tarvitsisi olla koko ajan tekemisissä ihmisten edesvastuuttomuuden kanssa. Minä sairastun ihmisistä enemmän kuin viruksista. Enkä nyt tarkoita koronaa, vaan vaikkapa flunssaa. Se, että työpaikoilla jylläävät nyt flunssaepidemiat, kertoo, että hygieniatasosta on laiminlyöty. Se kertoo myös siitä, että nuhanenäiset alkavat jälleen saapua töihin maskin käyttöön vedoten. Toivoisin, että tämä olisi ...

Näin joulukalkkunan ja tähtipölyn laskeuduttua on aika jälleen summata yhteen poikkeuksellisen vuoden 2020 tapahtumat ennustusteni näkökulmasta . Teen joka vuodenvaihde tarot-pöydän menneelle ja tulevalle vuodelle, mutta ihan vielä ei ole tämän session aika. Tarot-pöytä on muutenkin itselleni aina henkilökohtainen - en siis hae korteista juuri vastauksia tai selityksiä maailman tapahtumille. Tein kuitenkin viime vuoden alussa intuitiiviset kirjaukset päiväkirjaani maailman tulevista tapahtumista vuonna 2020 (ilman tarot-kortteja). Olen joskus aikoja sitten luonnostellut jonkin sortin maailmanennustuksia, mutta idea singahti uudelleen mieleeni luettuani vuosi sitten  tämän Epookki-blogin kirjoituksen . Kiitos siis Epookin kirjoittajalle inspiraatiosta! Palaan aivan kohta ennustuksiini ja toteutumiin pienen taustoituksen jälkeen.  1920-luvulta tulevaisuuteen täyhystävä nainen 1800-luvun kehyksissä.  Yleisesti vuosiennustaminen on erittäin vanha tapa niin Suomessa kuin maail...