Esmeraldan eetos

Voin kertoa: sitä ei ole. Miksi siis tarttua luuriin ja sortua jälleen näpyttämään tällä blogikirjoitus? Kun te muut ehkä kärsitte hartiakivusta siksi, että ihailette vasta valmistettuja tai pop up -joulupuodista muiden ostosten lisäksi kotiin kanniskeltuja havukransseja? Etsitte parhaita reseptejä jouluun ehkäpä kännykästä, voihan hartiaseutu olla siksikin kipeä.  Tai sitten tekin olette tehneet liikaa töitä. Koneella tai siten, että kaikki tuskatila jumiutuu ylävartaloon. Sytytetäänpä kynttilä ja hengähdetään. Tiedostava rentoutuminen on joulun sanoma.  Toinen on pörssisähkön hinta, joka näkyy kuvassa kahdella eri tavalla. Ja minä halaan sitä kodin ainoassa nipin napin 18-asteisessa paikassa.  Meillä ihmisillähän on ainakin Suomessa mahdollisuus valita. Joskaan ei kaikilla. Veikkaan, että aika moni yritysjohtaja etsii tämänkin joulun välipäivinä itselleen uutta työpaikkaa. Valinnanvapaus tarkoittaa nykyisillä työmarkkinoilla sitä, että voit valita, miten haluat palaa lo...

Nyt on sellainen ihme päässyt tapahtumaan, että miljoona suomalaista omistaa osakkeita. Eikö ole uskomatonta? Minulla ainakin on yhä vahvasti se mielikuva, vaikka sijoitankin itse, että sijoittajat olivat niitä lama-ajan nousukkaita, joiden kanssa minulla ei ollut eikä ole mitään tekemistä. Nyt on kuitenkin muutettava suhtautumista. Usein asenteet laahaavat pitkäänkin todellisuuden perässä. Suomessa on myös perinteisesti aina vähän kyräilty rikkaita, joita sijoittajat eivät kuitenkaan pääsääntöisesti ole.  Sijoittaja ei myöskään ole enää yli keski-ikäinen mies vaan yhä useammin nuori nainen, jolla ei ole vielä suuria tai edes keskivertoja tuloja. On vain halu kerryttää varallisuutta pitkällä tähtäimellä paremmalla voitolla kuin pankkitilillä makuuttamisella. Sijoittaminen on jokaiselle vain fiksu valinta, jopa minulle nyt alhaisemmilla tuloilla. Koska olen sijoittanut jo aiemmin, voin nytkin sijoittaa osinkoni uudelleen ja kasvattaa näin varallisuutta.  Näen usein puun varalli...

Talo täynnä huoneita kellariin jääneitä lähes homehtuneita Käytävillä naapurit raikaa He järjestävät elämää Heillä on puhtia ja aikaa Taloon on muuttanut mies ja nainen He eivät muuta kellariin vaan ullakolle vievät taimen Katto on talosta irrallaan jotta rakkaus mahtuisi  huoneissa virtaamaan Uudet huoneet rakennetaan mansardikaton tuntumaan Pidän huolen, että jää tyhjää tilaa jotta talo hengittää Suojelee elämää Tartun vielä lumikolaan Sen routaa vasten painan Pariskunta hymyilee Aivan kuin he olisivat  onnellisia aina Uni 9.3.2021 Palasin tähän uneen, kun selasin kännykkäni loputonta muistiota. En löytänyt toimintoa, jolla saisin tiedot kännykästä tietokoneen kovalevylle. En luota siihenkään, enemmän paperiin ja kynään. Mutta minulla menisi vuosi kirjoittaa kaikki ylös systemaattisesti. Aloitin ja väsähdin.  Kirjoitin tänään uuden runon ruutupaperille polkiessani vesisateessa töistä kotiin. Kännykästä loppui akku. Näitä hetkiä varten olen kantanut mu...

Nyt päästään aiheen äärelle, joka kiinnostaa ihmisiä yhtä paljon kuin koko aiheen totaalinen teilaus. "Järjellä selitettävissä oleva pseudoilmiö" on kuitenkin totisinta totta sadan vuoden ikäisssä töllissämme, jossa merkilliset aistihavainnot ovat usein kahden ihmisen yhtä aikaa kuulemia, näkemiä ja kokemia. Kyllä kodissamme kummittelee. Jos olisinkin yksin kokemuksineni, saattaisin miettiä oman mielenterveyteni tilaa. Ensimmäisen asuinvuoden aikana olin huomattavasti useammin yksin kotona ja tällöin myönnän pohtineeni, alanko tulla "hulluksi". Mutta tiesin ja aistin jo tuolloin, että kummitukset ovat totta. Juteltuani aiheesta varovaisesti myös naapurien kanssa, he vahvistivat asian. Siispä asiaan, pitkällä versiolla! Ensimmäisenä asuinyönä, kun olimme saaneet vihdoin kaikki tavarat ulkoa sisätiloihin, raahasimme patjat ryytyneinä makuuhuoneen lattialle. Emme jaksaneet edes koota sänkyä muutamaan päivään. Nukahdin heti kuin nuijanukutuksen saanut. Näin voimakasta u...

Aikaansaavuutta arvostetaan tässä ajassa jopa enemmän kuin menneisyydessä. Joutilaisuudelle oli paikkansa somettomassa, vaikkakin luterilaisen työmoraalin kyllästämässä Suomenmaassa. Multitaskaus-itsensäkehittämisaikaansaavuuden ihanne yhdistettynä henkilökohtaisiin lomatavoitteisiini sekä kolmasosan vapaastani vieneeseen migreeniin on vaikea sulateltava. Toisaalta mitään sulateltavaa ei ole. Olenhan jo tottunut siihen, että merkittävä osa elämästäni valuu niin sanotusti hukkaan. Tiedän, mitä on pakkojoutilaisuus, mutta piinan takia en voi nauttia siitä.  Ainoa kokemukseni pakkojoutilaisuuden suomasta nautinnosta on - hävettää miltei sanoa - korona-altistuskaranteeni. Vaikka piti varoa, eristäytyä, jännittää ja ahdistua, nautin suunnattomasti luppoajasta ilman piinaa, huohotusta, särkyä ja sen aiheuttamaa alakuloa. Saatoin keskittyä kirjoittamiseen, metsäkävelyihin ja lukemiseen verannalla ilman paineita siitä, että pitäisi olla tuottava työnantajalle tai itselleen.  Migreenin...

Nyt, kun "kaikki muut" ovat jo lukeneet  Elena Ferranten koukuttavan Napoli-sarjan ja Yle Areenasta näytetty tarinaa koskeva  tv-sarja on jäänyt huomaamatta, on aika liittyä maailmanlaajuiseen Ferrante-faniklubiin. Luin Loistava ystäväni  -teoksen ( WSOY 2016) otsikon mukaisesti pääosin napolilaisessa verantahelteessä, napolilaistyylistä skrapaustomua hengittäen. Välillä söin, välillä, join, välillä nukuin ja mietin elämän käänteitä, nuoruuden ystäviä ja ihmiskohtaloita. Samaistuin suuresti kummankin päähenkilön, ystävysten Elena Grecon ja Lila Cerrullon tunteisiin ja persooniin sekä niiden kehitykseen muuttuvassa, mullistuksen keskellä elävässä kaupungissa. Napoli näyttäytyy minulle kirjassa kuin puberteettisena kehona, jota ei vielä tunne riittävän hyvin, mutta jota haluaa palavasti tutkia ja josta haluaa samalla päästä äkkiä eroon.  Harjoittelin Instan kirjagram-tyylisen kuvan ottoa, sillä niistä on kenties kiellettyä jättää kukkaset pois. Saman kimpun kolme ...

Minäkin lankean nyt somen tarjoamaan vuodenvaihteen tavoiteansaan, mutten lupaa yhtään mitään. Lupaukset harvemmin toteutuvat - pyrkimykset ja tavoitteet taas saattavat yllättää meidät myös käytännössä positiivisesti. Siispä uudenvuodenpyrkimykseni ovat aamiaispöydässä spontaanisti summattuna seuraavat: - Olla kiltimpi vaimo (olen sitä jo, mutta saan välillä hillittömiä tai muuten vain epäkypsiä raivokohtauksia johtuen ehkä yleisestä kuormitustilastani). - Elää säästeliäämmin . Oikeastaan paljonkin. Ruoka ja viinit ovat tämän talon isoin kuluerä, kenties jopa isompi kuin lainanlyhennys! Palaan tähän teemaan kohta tammikuun osalta! - Huolehtia paremmin terveydestäni ja hyvinvoinnistani . Tosin en tiedä, miten se työni puitteissa tapahtuu. Ainakaan ensi uutta vuotta en halua jo kolmatta kertaa putkeen maata tai nukkua koomassa sohvalla vuoden vaihtuessa.   - Saada verannan viimeinen maalaamaton seinä maalattua , jollen vielä "ehdi" edetä ristikko-oveen asti. Projekti on armot...

Syksy on alkanut - on siis aika perinteiselle puutaloarjen ihanuuden ja jäätävyyden summailulle. Sen voin aloittaa kertomalla koko asuinaikamme sisälämpötilaennätyksen, 13,5 astetta! Voiko joku puutaloasuja pistää paremmaksi? Kilpailun taustalle vaaditaan asunnon jatkuva käyttö sekä patterien ja uunien olemassaolo, joita asukkaat eivät kuitenkaan ole "ehtineet" pistää päälle ajoissa... tai painaa todella kallista oikotietä onneen -nappulaa lämmitysasentoon.  Syksy + vanha tölli + kynttilät = hyggeparatiisi! Pohjustan tarkempaa selontekoa kertomalla, että  yöpakkaset ovat hönkineet historiankirjojen lisäksi kylmää ilmaa myös pihallemme poikkeuksellisella jäämiehen raivolla. Upeat bambun mittakaavaan kasvaneet dahlianikin on nyt virallisesti julistettu kuolleiksi. Sisälle kylmyys hiipi kuin varkain, sillä en ollut vielä tiivistänyt vanhoja ikkunoita pellavariveellä. Voisiko tässä kohtaa sanoa jotain samaa kuin lehdissä kirjoitetaan joka vuosi: talvi yllätti autoilijat!  Sy...