Esmeraldan eetos

Tämä vuosi on ollut sanalla sanoen masentava. Alakulo vaivaa ehkä kahdeksaa miljardia ihmisitä tällä pallolla, osalla tosin murhe koskee lähinnä oman napanöyhdän ympärillä pyöriviä asioita. Tuntuu pahalta sanoakin, että samaan aikaan olen tässä yrittänyt nauttia vapaasta vuodesta. Padonnut turhautumiani kirjoittamiseen ja taiteeseen, sitten vihdoin kun kykenin jollain tavalla nousemaan Venäjän hyökkäyssodan aiheuttamasta pudotuksesta. Siinä meni parisen kuukautta. Lyhyt aika ukrainalaisten vuodessa, joka on yhä kylmempi. Venäjä tapattaa ukrainalaisia samoin kuin 1930-luvun holodomorissa, nyt nälän sijaan kylmyyteen.  Tämän vuoden aikana olen miettinyt useasti vuosi sitten kirjoittamaani joulutarinaa  Askeleet lumessa . Saattoiko alitajuntani oikeasti tietää tapahtumat, jotka olisivat edessä? Tilanteen, joka juuri nyt ensilumen leijailtua olisi totta lähes jokaista yksityiskohtaa myöden? Vasta uuden vuoden jälkeen pelkäsin, että Venäjä hyökkää Ukrainaan tämän vuoden aikana. Sil...

Vuf, vuf! Taas on aika pienen kevennyksen, eli perinteisen hakusanatilaston jaon. Millä Googlen hakusanoilla on ilmestytty blogiini viimeisen kolmen kuukauden aikana? Sanottakoon aluksi, että blogiini päätyneitä Google-hakuja on nyt jopa tuhat enemmän kuin syksyllä. Haluaisin uskoa, että tämä johtuu blogini "tasokkuudesta" eikä esimerkiksi siitä, että ihmisillä on nyt aikaa googletella enemmän. Ainakin jotain kummallista on tapahtunut, sillä säätämättä itse mitenkään asetuksia, blogini tulee nykyään moniin hakuihin ykkössivulle - kuten nokkospeston hakuun, joka on tällä hetkellä ylivoimaisesti suosituin hakusana nokkospastan lisäksi. Metsänpeitto (+kokemuksia ) jatkaa vankalla top-3-sijallaan, mutta uusina suosikkihakuina ovat yllättäneet lähimatkailuun liittyvät sanat muikunvuori , ravattula ja luolalanjärvi . Eipä tässä toisaalta mitään yllättävää ole, sillä nyt ihmisillä on todella aikaa ja tarvetta tehdä retkiä lähiluontokohteisiin. En vain niistä kirjoittaessa...

Sen kunniaksi, että Google Analytics alkoi taas yllättäen toimia, luukun 17 sisältö koostuu tietenkin blogini seurantadatasta! Olen julkaissut samaan aiheeseen liittyvän postauksen viimeksi  syyskuussa . Mikä on muuttunut? Mikä yllättää?  Kuva peräisin  täältä  en français . Ainakin se ihmetyttää, että vain yksi ihminen on tehnyt jouluun liittyvän haun. Eikö ihmisillä ole enempää joulumieltä vai syrjiikö Google (joka Bloggerinkin eli blogini tekstit taitaa omistaa) minun verbaalista joulukalenteriani? Toivottavasti blogipostaukseni antoi edes jonkinlaisen vastauksen sen ainoan joulumielisen hakuun hauska kirje joulupukille !  Oma kirjeeni  on ehkä myös vähän traaginen ja hämmästelevä. Ei varmaan auta helistellä kulkusia perään? Suosituin haku on yhä edelleen kriikunalikööri , vaikka satokausi on mennyt ohi jo ajat sitten. Ehkä nyt googletellaan, koska kriikunalikööri on valmis? Uskon, että muutkin kuin minä odottelevat kriikunalikööriä lasiin...

Vuosia sitten koin sienestysretkellä metsässä jotain sellaista, mitä minun piti pureksia pitkään. Aivan kuin olisin menettänyt todellisuuden- ja ajantajuni kuusimetsässä, jonka kärpässienet hehkuivat neonoransseina sammalmaton päällä (heh, enkä syönyt näitä sieniä ennen kokemustani). Jatkoin kävelyä rinteistä polkua pitkin tuntien, kuinka kuusenlatvat kietoutuvat toisiinsa muodostaen tunnelin ympärilleni. Tunsin käveleväni kuin keskellä satua kohti epätodellista ja hieman pelottavaa tuntematonta, joka muuttuu painajaiseksi hetkenä minä hyvänsä. Kuusitunnelin päässä oli valoisa niittyaukio. Heinäryteikön keskeltä pilkisti hylätty, ruosteinen 60-luvun punainen kuplavolkkari, Volkswagen Transporter . Okei, tämä kuulostaa jo aivan hippi-LSD-tripiltä. Mutta ei, kyllä se asunnoksi muutettu auto oikeasti siinsi edessäni, minähän menin puolipeloissani tutkimaan tätä erikoista metsän keskeltä löytyvää jäännöstä. Autossa oli sänky, pöytä ja vanha jääkaappi. Auton edessä oli entinen terassi,...