Esmeraldan eetos

Terveiset blogihiljaisuudesta ja ei-hiljaisilta kirpputoreilta! Nyt julkaisemani kirppiskirjoitus on "suuri" siksi, että se on roikkunut niin kauan lähes valmiiden julkaistavien luonnosten listalla. Olen myös tehnyt omasta mielestäni varsin mukavia suuria löytöjä, vaikka tämä kuukausi on ollut todella hektinen kirjoitusprojektini ja sitä edeltäneen työnteon takia. Onneksi olen silti käynyt tässä kuussa jo neljä kertaa kirpputoreilla!  Tähän tekstiin olen lisännyt myös loppuvuoden 2020 löydöt, kun en niistä silloin erikseen kirjoitellut. Olin aikeissa liittää tähän kirppisselontekoon myös hutiostot, mutta minun on myönnettävä itselleni, että niitä ei viime aikoina liiemmin ole ollut! Olen siis oppinut jotain aiemmasta mielihaluhamstrauksesta, mutta myös vältellyt kirpputoreja pahimpina koronakuukausina. Onneksi etenkin viimeisimmillä kierroksilla löytyi senkin edestä ihanuuksia. Kupittaan Savet ja Kuusi Kuusinen, joka eli meillä 17.12.2020-22.1.2021. R.I.P. ja kiitos! Juuri ny...

Kirpputorikiertelyt ovat jääneet tauolle viime aikoina, mutta tällä viikolla ajattelin korjata tämän vakavanlaatuisen vapaa-ajan ongelman. Ehkä "less is more" -sanonta pitää paikkaansa, sillä viimeisten kuukausien aikana löytöjen laatu on todellakin korvannut määrän. Rakastan saviastioita - etenkin kun niiden elävään pintaan yhdistää kynttilänvalon. Olen joskus harrastanutkin saviastioiden tekemistä dreijalla. Se on muuten äärettömän terapeuttista toimintaa - tunkea sormet märkään saveen ja seurata rullaavan möhkäleen muotouvtumista mahdollisesti jopa käyttökelpoiseksi esteettiseksi esineeksi. Jos voitan lotossa ja voin jäädä pois palkkatyöstä, ostan ulkodreijan omenapuun juurelle ja aloitan dadahenkisen saviesinetuotannon (tällä alueella on ollut satojen vuosien ajan savituotantoa, joten miksen toimisi kuvitelmissani tämän jatkumon kiinteänä osana). Ensimmäinen tekemäni esine oli jostain käsittämättömästä syystä tuhkakuppi, jonka annoin isälleni. Pari vuotta myöhemmi...