Esmeraldan eetos

Ivan heräsi hangesta ja kysyi, miten ruusut voivat. Kesti hetken havahtua todellisuuteen, jossa pommitetut ruusutarhat ovat jääneet tuhansien kilometrien päähän kuravelliksi näivettymään. Vuosikymmenten työ, sekunneissa menetetty. Ivan tökki vaimoaan Josefaa, jonka huulet sinersivät kylmyydestä. Josefa avasi silmänsä, jotka heijastivat suomalaisten lipun värit. Kyyneleistä samentuneet pupillit voivat yhtä aikaa näyttää kirkkaammilta kuin koskaan. Josefa kysyi hätääntyneenä, missä Iris on. Eikä aikaakaan, kun he huomasivat tyttärensä kadonneen. Kun Ivan ja Josefa kertovat tarinaa kehnolla englannilla heidät pelastaneen suomalaisen maatilallisen olohuoneessa, isännän vaimo ei saa itkua lakkaamaan. Ivanista tuntuu, että hänen pitäisi vaimoa lohduttaa, kun isäntä on jähmettynyt kaikkea kuultua pureksimaan. Lopulta heidän tyttärensä Aliisa pitää huolen tunnelman kevenemisestä. Tämä vetää Iriksen mukanaan niin suuren taulutelevision eteen, jollaista Ivan ei ole nähnyt edes Tanskassa työs...

Katson kuinka maahan lumi leijuu - vai onko se hilse aamutakillain? Olkoon kumpi vain, mutta meillä on valkea joulu. Migreeni on kaatanut tällä viikolla tuttuun tapaan sänkyyn, joten pienetkin ilonaiheet ovat plussaa. Mikä parasta, kun migreenissä ei "tehdä joulua", silloin yleensä pystyy lukemaan tai kuuntelemaan äänikirjoja. Mennään tähän kohta.  Otamme käyttöön edellisvuoden kuusikuvan. Tilanne näyttää täysin samalta, nyt vain kuusi on puolet pienempi ja lasipallojen sijaan (kuusihan kaatui viime vuonna ja osa palloista särkyi) koristeina ovat kultaiset muoviset pilipalipallot ja olkienkelit.  Viime vuonna kirjoitin joulutarinan  Askeleet lumessa , joka ennusti traagisesti tulevaa, (ukrainalaisten) elämää tässä ajassa. On ollut vaikea sulkea pois joulumielestä ihmiset, jotka sinnittelevät kylmyyden ja vihan keskellä myös jouluaattona. Minkälainen on ukrainalaisten joulu diasporassa, täysin toisenlaisessa elämässä kuin vuosi sitten? Ajatuksiani on toki aktivoinut t...

Sinertävän aamulumen keskeltä erottuvat pienet askeleet. Kuusivuotias Aliisa katsoo kenkiään, niitä joilla hän on kotipihallaan tepastellut Lumiukkoa odottaen. Aliisa asettaa jalkansa yhden jäljen viereen ja huomaa, että se on erilainen kuin hänen oma kengänjälkensä. Aliisa ihmettelee, kuka kumma on kävellyt heidän pihallaan yön aikana. Äiti ja isä ovat muistuttaneet lukuisat kerrat, että pihalta ei saa poistua. Tuntematon arvoitus kutkuttaa Aliisaa liikaa varoituksiin nähden. Hän ottaa pari riemukasta askelta ja loikkii nietosten yli syviä pieniä jälkiä seuraten. Hetkeksi hän kääntyy katsomaan taakseen ja huomaa savun nousevan kotitalon piipusta. Ikkunassa hän näkee äidin puuhellan edessä hämmentämässä riisipuuroa. Vielä voisi palata takaisin, mutta Aliisan on saatava tietää, kenelle mystiset jäljet kuuluvat.   Kodin vieressä on lehtometsä, jossa asustaa kauriita ja oravia. Aliisa näkee puusta pudonneesta kävynsilpusta, että herkuteltu on. Hän kokeilee pullottavaa taskuaan ja ...