Esmeraldan eetos

Taas on se aika vuodesta, jolloin harjakset viuhuvat niemissä ja notkoissa ja mäntysuovan nostalginen tuoksu leijuu kaikkialle. Oikeastaan tuo aika oli jo, sillä kesän kosteus yllätti matonpesijät myrskyillä ja sateilla. Pelastutin neljä ripustusviriteltyä mattoani rankkasateelta lähes ajoissa, mutta tuttu vettyneen koiran tuoksu kilpailee nyt pihalla paikastaan raikkaan havun ja juhannusruusujen kanssa. Tappio, joka on kestettävä, sillä toista kertaa en ryhdy urakkaan per kesä varsinkaan työpäivän päätteeksi.  Matonpesuoperaation kunniaksi kirjoitan nyt empiirisen havainnointikertomuksen tästä omituisesta ilmiöstä, joka yhdistää meitä kansakuntana. Ajatelkaa näkyä avaruusolioiden näkökulmasta. Mitä ihmettä, yhteisiä teräskaukaloita, joissa jokaisessa jynssätään ihan tosissaan? Matonpesupaikat ovat meille suomalaisille kuin antiikin roomalaisten rivivessat, joissa jauhettiin politiikkaa ja juonittiin kuvioita vihollisua vastaan. Mutta matonpesupaikoilla jutellaan vain mukavia ja en...

Kodissamme on aika vähän "ulkopuolista" taidetta, mutta ne vähäiset hankinnat ovat sitäkin kiehtovampia. Ostin kerran antiikkimarkkinoilta Tove Janssonin alkuperäisiä, vanhoja postikortteja kolmen kappaleen verran. Niiden piilosymboliikka kiehtoi minua kovasti. En voi tietää, näkikö Tove Jansson niissä samoja asioita tai jopa kannanottoja kuin minä. Juuri se tekee taiteesta kiehtovan. Kauneus ja tulkinta ovat katsojan silmissä.  Tove Jansson taiteili postikorttikuvat Taidekorttikeskukselle vuosina 1941-1942, sota-aikana. Maailma ja Suomi olivat keskellä totaalista myllerrystä. Postikorteista on hyvin löydettävissä ajankohtaiset tapahtumat ja niiden herättämät tuntemukset.  Nämä värilliset postikortit ovat käsittääkseni aika harvinaiset, mutta alkuperäiset 10 korttia on ollut kokoelmana myynnissä Bukowskilla 200 euron lähtöhinnalla ( klik ). Antiikkimarkkinoilla oli myynnissä ehkä jopa kaikki kymmenen korttia, mutten raaskinut ostaa kuin kolme itseäni puhuttelevinta. Kehystyk...

Värit kertovat meistä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan. Mietin usein värien symboliikkaa ja sitä, miksi jokin tietty väri toistuu useammin juuri tiettyinä ajanjaksoina. Aihe nousi taas mieleeni, kun  Akkablogin Annika kertoi oranssin hiipineen yllättävästi olohuoneeseensa. Palaan tähän oranssiin kohta auravalokuvauksen näkökulmasta.  Verannan vanha vaaleanpunainen seinä ja elämän perustarve: pullakahvit. Usein täytämme kotimme, astiastomme ja vaatekertamme lempivärisillä elementeillä. Saatamme kuitenkin yhtäkkiä tai hiljalleen innostua jostain uudesta väristä, josta emme ole aiemmin pitäneet lainkaan. Itselleni tämä on ehdottomasti roosaan taittuva vaaleanpunainen. Aivan ysäriväri, jota meillä oli kotona 1990-luvulla. Muistan, että olen saanut kenties yhden ensimmäisistä migreenikohtauksistani juodessa roosan värisestä savikupista vettä. Kupissa oli vieläpä räikeän mintun värinen raita lisäämässä migreenisilmille haitallista kontrastia. Muistan, miten tuo raita sahaili mukissa...

Terveiset blogihiljaisuudesta ja ei-hiljaisilta kirpputoreilta! Nyt julkaisemani kirppiskirjoitus on "suuri" siksi, että se on roikkunut niin kauan lähes valmiiden julkaistavien luonnosten listalla. Olen myös tehnyt omasta mielestäni varsin mukavia suuria löytöjä, vaikka tämä kuukausi on ollut todella hektinen kirjoitusprojektini ja sitä edeltäneen työnteon takia. Onneksi olen silti käynyt tässä kuussa jo neljä kertaa kirpputoreilla!  Tähän tekstiin olen lisännyt myös loppuvuoden 2020 löydöt, kun en niistä silloin erikseen kirjoitellut. Olin aikeissa liittää tähän kirppisselontekoon myös hutiostot, mutta minun on myönnettävä itselleni, että niitä ei viime aikoina liiemmin ole ollut! Olen siis oppinut jotain aiemmasta mielihaluhamstrauksesta, mutta myös vältellyt kirpputoreja pahimpina koronakuukausina. Onneksi etenkin viimeisimmillä kierroksilla löytyi senkin edestä ihanuuksia. Kupittaan Savet ja Kuusi Kuusinen, joka eli meillä 17.12.2020-22.1.2021. R.I.P. ja kiitos! Juuri ny...

Syksy on alkanut - on siis aika perinteiselle puutaloarjen ihanuuden ja jäätävyyden summailulle. Sen voin aloittaa kertomalla koko asuinaikamme sisälämpötilaennätyksen, 13,5 astetta! Voiko joku puutaloasuja pistää paremmaksi? Kilpailun taustalle vaaditaan asunnon jatkuva käyttö sekä patterien ja uunien olemassaolo, joita asukkaat eivät kuitenkaan ole "ehtineet" pistää päälle ajoissa... tai painaa todella kallista oikotietä onneen -nappulaa lämmitysasentoon.  Syksy + vanha tölli + kynttilät = hyggeparatiisi! Pohjustan tarkempaa selontekoa kertomalla, että  yöpakkaset ovat hönkineet historiankirjojen lisäksi kylmää ilmaa myös pihallemme poikkeuksellisella jäämiehen raivolla. Upeat bambun mittakaavaan kasvaneet dahlianikin on nyt virallisesti julistettu kuolleiksi. Sisälle kylmyys hiipi kuin varkain, sillä en ollut vielä tiivistänyt vanhoja ikkunoita pellavariveellä. Voisiko tässä kohtaa sanoa jotain samaa kuin lehdissä kirjoitetaan joka vuosi: talvi yllätti autoilijat!  Sy...

Päivän ja koko vuoden marttailuvinkkini on itse tehdyt "pikahillosipulit"!  Tarvitset 80 senttiä rahaa ostaaksesi Lidlistä viimeisen alennetun hopeasipulin siemenpussin, noin neljä kuukautta aikaa, pitkiä piuhoja ja tolkuttomat määrät helteessä lämmennyttä, liejuista sadevettä. Lopputuloksen pitäisi silti olla kaiken vaivan väärti. Lähtöruutu. Maali! Tai no, oikeastaan se on tyhjä purkki yhdistettynä euforiseen sipulihönkään.  Ei mennä kuitenkaan asioiden edelle eli makuelämykseen ennen vaiheiden perusteellista läpikäyntiä. Pahoittelen jo tässä kohtaa laihanlaista kuvasaldoa - pihalla oli aina joko liian kirkasta, sateista tai siellä oli liian suuri mahdollisuus piinaavien ihmisten kohtaamiseen. Tajusin, etten ottanut ainuttakaan kuvaa sipuleista sulolaatikossaan! Korvikkeeksi laitan tähän kuvan kesäkurpitsastani. Olin niin innostunut ainoasta orastavasta pampusta, että unohdin kuvata viereiset sipuli- ja yrttiviljelykset. Nyt tämä orastava pamppu on kasva...

Nyt olen minäkin uskaltautunut kirppistelemään pitkän tauon jälkeen. Melkein tuli jo vieroitusoireita, mutta toisaalta hamsteripaussi teki hyvää. Löysin keväällä siivoamastani kellarista vaikka mitä unohdettuja aarteita lähinnä mummoni jäämistöstä. Samalla ymmärsin säilyttäväni aivan turhaan sellaisia esineitä, jotka eivät - niin - konmarituksen hengessä - tuota minulle enää iloa. Rakkausmuumi jää ehkä omaan käyttöön.  Mitään en ole vielä myynyt, mutta veikkaan ainakin muumimukien löytävän vielä uuden kodin, ehkä montakin. Muumeja on kertynyt minulle 24 kappaletta 1990-luvulta lähtien. Niistä kuusi varastettiin avonaisesta muuttopakusta asuessani vielä yliopistosäätiöllä. Olen usein miettinyt, että ehkä varas nauttii kupeista enemmän kuin minä. Tottakai juuri nuo pöllityt mukit olisivat olleet tänään niitä arvokkaimpia. Vinkki: älä koskaan kirjoita muuttolaatikoihin liian eksaktia sisältöä! Jotkut Muumi-aiheet ovat ihan kivoja, mutta minulla ei ole koskaan ollut ...