Esmeraldan eetos

En ole kirjoittanut summarumia vapaudesta, sillä se on yhä päättymätön tarina. Kuitenkin tilini saldo kuiskaa: kai ajattelit palata "oikeisiin töihin" huomenna? Ainakin ensi vuonna? Vaihtoehtoisesti olisi pakko hakea lisää apurahaa.  Mutta tiedättekö mitä? Kun kerran saa maistaa palan kirsikkakakkua, joka ei ole homeessa vaan elämänsä kunnossa, haluat syödä sitä herkkua lopun ikääsi. Ainakin nyt muutaman vuoden. Vielä en ole valmis palamaan apinantyöhön, en liioin tehtäviin, joissa tarvitaan toksiseen positiivisuuteen sairastumista. Vielä en ole herännyt muumiotilasta totaalisesti henkiin.  Luonto jo ruskastuu, valmistautuu marrakseen. Kun minä vasta olen heräämässä henkiin.  Luin juuri Eeva Åkerbladin Huolenpitoja , jonka alusta löytyvä lause resonoi vahvasti:  "Terassin lepotuolit kuin rivi arkkuja, joista hiljalleen herätä henkiin." Jossain kohtaa arkku oli käytetyin emojini, uurna hyvänä kakkosena. Myönnän kyllä myös rakastavani mustaa huumoria.  Menemättä ...

Uskon, että suurin osa television katsojista harmittelee mainosten määrää, sisältöä ja volyymia. Kukaan ei taida odottaa mainoskatkoa muiden syiden takia kuin: a) on vessahätä b) on nälkä c) voi pestä hampaat ja sallia siten itselleen pidemmän ajan töllön ääressä ennen nukkumaanmenoa d) voi selittää puolisolle jonkin aiemmin kesken jääneen asian e) voi vastata viestiin f) voi pöyhiä takan tulipesää g) voi kirjoittaa mainoksista blogipostauksen alun Onko muita syitä? Sellaisia, jotka kumpuaisivat mainosten sisällöstä eivätkä omista taukotarpeista? 1960-luvun Asa Futura - töllöjä. Meillä oli kotona valkoinen laatikko-Asa, nyt ohuen ohut Sony. Kuva peräisin  täältä .  Mainokset ovat välttämätön paha, jotka muuttuvat nostalgian kultaamiksi vasta 20-30 vuoden kuluttua ensimmäisistä esityksistä. Tällöin mainoksia onkin yhtäkkiä hauska katsella. Lorealin Stu-stu-Studioline - tunnari onkin taas iskevä ja mainoksena oikeasti todella tehokas, vaikka se 1980-90-luv...