Esmeraldan eetos

Instagramiin liittymisen myötä olen enemmän kartalla kotimaisen kirjallisuuden tuoreimmasta annista. Kirjagramin julkaisut keskittyvät pitkälti siihen, eikä se ole mielestäni aina hyvä asia. Kuitenkin joukosta löytyy helmiä, jotka ansaitsevat ajankohtaisuudestaan huolimatta ja juuri siksi noston (toivottavasti monen vuoden jälkeenkin eikä vain ilmestymispiikissä). Jonna Riikosen   Nainen on naiselle tuki. Tärkeitä esikuvanaisia  (Atena 2022) on ilman muuta tällainen teos. Uskoisin, että se tarjoaa jokaiselle naiselle samaistumispintoja, sillä ääneen pääsevät näkyvät ja näkymättömät naiset, jotka kertovat erilaisista elämänpolustaan ja esikuvistaan. Teosta varten on haastateltu useita naisia, niin ultrajuoksijaa, pakolaistaustaista yrittäjää kuin presidenttiäkin (osaatte varmasti arvata, kuka on kyseessä, monen haastatellunkin esikuvanainen  Tarja Halonen ).  Haastatteluja on tietenkin mielenkiintoista lukea. Minusta kenen tahansa ihmisen elämä on kiinnostava, sitä va...

Vaikuttavimpien lukukokemusten saaga jatkuu. Otsikosta voinee päätellä, millaista on herätä todellisuuteen, joka on tosiasiassa vain jatkuva painajaisuni. Ihminen, joka tuntee jotain niin suurta, ei ehkä koettua vaan vasta aistittua, yksinkertaisesti kärsii vääränlaisten raamien sisäpuolella. Ihminen, joka joutuu mukautumaan sovinnaisuuteen, vanhoillisuuteen, siihen että on vain sukupuolensa edustaja kenties tahtomattaan. Tällainen ihminen kärsii erityisesti kohtaamattomuuden aiheuttamasta tunteesta, jota rakkaudettomuudeksikin kutsutaan.  1800-luku oli suuri naisen emansipaation vuosisata, seuraavan ollessa jatkumoa sille. Edelleen 2000-luku osoittaa, missä on vielä kehitettävää. Minusta on hienoa, että voin niputtaa samaan julkaisuun sekä mies- että naiskirjailijan, vaikka 2000-luvulla heistä puhuminen sukupuolietuliitteillä lienee kyseenalaista. Ihmisyys ei katso sukupuolta, toisin kuin asenteiden omistajat.  Juhani Ahon löytäminen on ollut minulle yksi upein asia kirjalli...

On aika itsestäänselvän kirjoitusaiheen, vaikka Suomen itsenäisyys on kaukana itsestäänselvästä. Se on iskostettu kollektiiviseen tajuntaamme sinivalkoisella eetoksella ja hyvä niin - on hyvä, ettemme elä enää 1970-luvun ilmapiirissä, jolloin veteraanien uhrauksia vähäteltiin tyyliin "mitäs menitte sinne". Eipä paljon kyselty. Ei kyselty yhdeltätoista minun ja mieheni yhteenlasketulta sukulaiseltamme, jotka taistelivat rintamalla. He olisivat varmasti mieluummin hoitaneet metsää, uittaneet tukkia, soittaneet pianoa hotellin aulabaarissa tai jatkaneet torppansa rakentamista nykyisin menetetyllä maalla, jos olisivat itse saaneet valita. Yksi heistä olisi varmasti halunnut ollut läsnä lomilla taiotun tyttärensä syntymässä sen sijaan, että saapuu paikalle vainajana arkun uumenissa. Näiden tositarinoiden täyttämä maa on Suomi, jossa taistellaan nyt näkymätöntä vihollista, koronapandemiaa vastaan.  Suomalaista sinnikkyyttä Turun jokirannassa. Paljain jaloin läpi hangen kohti toivot...

Muistatteko kirjoitukseni kirjahyllyni mielenkiintoisesta löydöstä, Morsiamen kirjasta ? Siinä anonyymit kaksi rouvaa antavat neuvoja tuleville sota-ajan morsmaikuille varsin perinteiseen tapaan. Kannattaa lukea linkin analyysini teoksesta, mutta lyhyesti ja ytimekkäästi summaten sisältö koostuu naisen tehtävästä synnyttää lapsia ja palvella aviomiestään. Tasa-arvoa kannattavan nykynaisen on haasteellista lukea teos ilman sisäistä uhmaa, mutta todellinen jymy-yllätys on, että toiseksi kirjoittajaksi paljastui naimaton ja lapseton nainen, joka kannatti vakaasti naisten urakehitystä! Alli Wiherheimo (1895-1978). Kuva Wikipediasta.  Morsiamen kirjan toinen kirjoittaja on nimittäin Alli Wiherheimo , Kotilieden perustaja ja päätoimittaja yli neljänkymmenen vuoden ajalta (1922-1963). Luin hiljattain saamastani Kotiliesi-näytenumerosta Allista kertovan laajan artikkelin , josta minua pitkään kiehtonut Morsiamen kirja -mysteeri selvisi täysin sattumalta!  Työssään äärettömän vaatima...

Luin Suomen Kuvalehden  artikkelin , jossa pohdittiin eroja mies- ja naiskirjailijoiden näkyvyydessä sekä heidän tuottamansa tekstin analyysissa. Miehiä ylistetään useammin kirjailijaneroina ja teknisesti taitavina kirjoittajina. Aiemmassa naistenpäiväpostauksessani  toin myös esille, kuinka mieskirjailijoiden teoksia ostetaan enemmän kuin naisten (miesten teokset myös maksavat keskimäärin enemmän). Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että suurempi osa kirjailijoista ja apurahojen hakijoista on kuitenkin naisia. Naiset ovat myös kirjastojen palvelujen suurkuluttajia, näin empiirisesti asiaa havainnoiden. Esimerkkejä voisi jatkaa loputtomiin, ja tuosta linkkaamastani vanhasta postauksesta niitä löytyykin. Niitä löytyy myös jatkuvasti arkisista havinnoista sekä keskustelunaiheista.  Anopin kanssa keskustelimme juuri miesten huippukokkiudesta versus naisten huikeasta urasta keskuskeittiön ja kotivieraiden emännöinnin parissa. Monessa vastaavanlaisessa "luonnonmukaisess...

Hyvää naistenpäivää kaikille, myös miehille ja muunsukupuolisille! Minun piti kirjoittaa jotain hauskaa tai älykästä, mutta totesin, ettei minulla ole oikeastaan mitään lisättävää  vuosi sitten kirjoittamaani postaukseen . Voisin oikeastaan postata saman tekstin joka naistenpäivä. Oikeastaan joka päivä. Ei huolta kuitenkaan, yritän pitää blogini jatkossakin moniaiheisena foorumina. Palataan nyt kuitenkin tuohon postaukseen, jossa pohdin monin eri avoin naisen asemaa yhteiskunnassame, osin omakohtaisten kokemusten pohjalta. Ainoa asia, joka on vuoden ikäisen postaukseni jälkeen muuttunut, tulee tässä: tuo mieskollega, jonka käytöksestä kirjoitin, ei ole enää meillä töissä. Osia teoksesta Naistenpäivä, jonka tein tasan vuosi sitten öljypastelleilla. Kävisi melkein sääliksi, ellen olisi nyt vapautettu rasvaisista vitseistä ja kaikista niistä työtehtävistä, jotka "jouduin" tekemään hänen puolestaan. Silti miehinen johtajastatus elää ja voi hyvin. Ei viikkoa ilman ...

Valtaosalla viettämistämme juhlapyhistä on "pakanallinen" alkuperä, niin myös juhannuksella - valon, keskikesän ja hedelmällisyyden juhlalla. Se on viettämistämme juhlapyhistä ehkä muinaissuomalaisin, vaikka emme ensimmäisenä liittäisikään 1-3 vuorokauden kännäämistä historiallisiin juhannusriitteihin. Juhannuksena on kuitenkin ollut tapana käyttää runsaasti alkoholia jo yli tuhat vuotta sitten. Kekri (sadonkorjuu) ja joulu olivat lähes yhtä kosteita nekin. Juomisella ja notkuvilla pöydän antimilla haluttiin taata tulevan kauden sadon hedelmällisyys. Juhannuksena myös ihmislihallisen hedelmällisyyden vaaliminen oli tärkeää. Edelleen harrastamme rakkausorientoituneita juhannustaikoja, joita jo muinaissuomalaiset käyttivät keinoinaan nähdä tai vaikuttaa tulevaisuuteen. Kukapa meistä ei olisi joskus kerännyt seitsemän kedon kukkaa tyynyn alle, katsonut kaivoon tai juossut saunan ympäri alasti? Jos et ole, olet silti ihan normaali. Vielä 50 vuotta sitten juhannuksena tan...

Otsikko on John Lennonin ja Yoko Onon kappaleen nimi vuodelta 1972. Tänään on kansainvälinen naistenpäivä , jota vietettiin  YK:n julistamana ensimmäisen kerran vuonna 1975. Pitäisikö minun huolestua, kun heräsin tähän Lennonin ravistelevaan laulantaan herätyskellon sijaan? Kappale soi päässäni, unessani. Woman is the slave of the slaves... think about it . Katsoin eilen dokumentin  Valkoinen kuningas, musta kuolema , jossa kerrotaan, miten järkyttävillä tavoilla kongolaisia riistettiin kumiorjuudessa reilut sata vuotta sitten. Jokaisen pitäisi katsoa tämä dokumentti, koska aihe on edelleen aivan liian vähän käsitelty ja kuitenkin sen tapahtumat ovat aikaansaaneet ensimmäiset laajamittaiset ihmisoikeustaistelut sekä Belgian vaurastumisen. Todennäköisesti syöt Brysselissä torttua siinä rakennuksessa, jonka rakennusrahat ovat peräisin kongolaisten vereslihasta. Tästä aiheesta lisää tulevassa postauksessa. Eilisillan dokumentti ja keskustelu naistenpäivän mahdollisesta k...