Taivaslaulu ja usko(nno)n aiheuttama paine
Tämä alustava otsikko on lymyillyt luonnoksissani pitkään kuin odottaen, koska uskallan tarttua aiheeseen. Vai uskallanko? Toisaalta olen sitä ihmistyyppiä, että nostan tabut mieluummin pöydälle tarkasteltaviksi kuin hautaan ne maahan vaieten iäksi. Näin on tehnyt myös kirjailija Pauliina Rauhala ansioikkaassa esikoisteoksessaan Taivaslaulu. Siinä poraudutaan lestadiolaisen elämänpiirin syvyyksiin alleviivaamatta ja tuomitsematta, myös elämäntavan hyvät puolet huomioonottaen. Vai ovatko ne vain selityksiä, joilla kestäisi paremmin kerran vuodessa kumpuilevan vatsanseudun, unettomat yöt ja velvoitteiksi muodostuvat pullapitkomyyjäiset? Toisin sanoen oman ahdistavan elämänsä? Osallisuuden jatkuva äänetön ja usein myös äänenpainollinen vaatimus ahdistaa ainakin minua lukijana pitkin kirjaa. Päähenkilöparin elämä on hyvin samaistuttava, vaikka minulla ei ole henkilökohtaista kokemusta monilapsisesta perhearjesta, johon kuuluu jatkuva uskon ja uskonnon paine. Samais...