Esmeraldan eetos

Miten olenkaan kaivannut merelle. Vihdoin se toteutui. Teiniangstissa olin haluton matkustamaan veneellä vanhempieni kanssa, pidin ennemmin kotibileet. En tosin tiedä, olisiko matkaseurani tuolloin edes ollut kaivattua. Mutta huomaan kaipaavani paattiamme yhä enemmän nyt, kun sitä ei enää ole.  Matka yhteysaluksella Nauvoon eli Naguun jäi lyhykäiseksi, mutta joskus paremman elämän aikana täytyy siellä myös yöpyä. Seilissä taas ei huvita käydäkään enää kolmatta kertaa nähtyäni, millainen somehitti saaresta on tullut. Olen vieraillut siellä 1990-luvulla ja vielä 2010-luvun alussa, jolloin tuotteistus oli jo päässyt orastavalla tasolla vauhtiin. Joskus taisin hakea sinne myös korkeakouluharjoitteluun tai kesätöihin, mutta kuultuani kirkko-opastuksen sisältävän myös huussintyhjennyksen, päätin valita rahakkaamman kesätyön kaupan kassalla. Oliko tämä elämäni virhe, tuskin. Hienoa ja traagista tietysti on, että vain turismin avulla paikkoja kunnostetaan. Valtakunnallisen tutkimuslaitokse...

Kesällä teimme pitkään ja hartaasti odotetun matkan Ruotsiin. Olihan edellisestä kerrasta aikaa jo riittämiin, varmaankin kyse ennätyksellisestä kolmen vuoden hajuraosta. Tuolloin kävimme sekä  Tukholmassa että  Uppsalassa  (blogijutut linkeissä). Nykyisen matkan ainut miinus oli, että se oli liian lyhyt. Sanonkin parhaana vinkkinä Tukholman matkaan: jää aina päiväksi pidempään kuin ajattelit.   Kuten aina, suurin osa länsinaapuriajasta kului haahuiluun, fikaan ja kuvaamiseen. Tällä kertaa halusin kuitenkin pitkästä aikaa vierailla Vasa-museossa haistelemassa maailman parhaiten säilynyttä hylkyä.  Tämän näköalapaikan edustalla Vasa upposi vuonna 1628.  Ostin museosta kirjan, sillä tapani mukaan kuppasin siellä lähes yliaikaa ja halusin vielä jatkaa sulkemisajan jälkeen matkaani Vasassa. Ilokseni 50 kruunun suomennettu vihko taikka kirja Vasasta on tosi kattava ja hyvin tehty.  Kuvasin ylivoimaisesti eniten järkkärikuvia Vasa-laivasta, lähti aiva...