Esmeraldan eetos

Minusta inhorealisti on usein vain realisti. Hän ilahtuu, jos tutuksi todettu linja pettää, ja maailmassa tapahtuu jotain hyvää. Ihmettelenkin, miten inhorealisti saattaa olla hyvinkin hyväosainen ihminen, jolle ei ole koskaan tapahtunut mitään pahaa. Tehdäänkin heti perään selväksi, että itse en kuulu heihin.  Huomaan, että inhorealismin syvyys kasvaa uusien vastoinkäymisten myötä, mutta se ei ole sama asia kuin kyynisyys. Sitä vastaan kannattaa taistella. Kyyninen elämänasenne on kuin syöpä, joka levittää etäpesäkkeen kaikkialle.  Sellaisena voi nähdä myös toisen maailmansodan joukkoteloitusten pistekartan. Natsit ehkä näkivät vastaavana juutalaisten asuinalueet Amsterdamissa, kartan, johon hollantilaiset virkamiehet laskivat kaikki juutalaiset natsien puolesta.  Tänään tulee 80 vuotta toisen maailmansodan päättymisestä. Telkkarissa näytettiin äsken loistava dokumentti , jonka olisin nimennyt toisin. Tämä ei ole dokumentti Auschwitzista, vaan ihmisyydestä. Miten se hilj...

Jo toisen kirpputorin sulkeutuminen levikkialueeltani ylittää blogin julkaisukynnyksen. Itse asiassa minun piti kirjoittaa viiniblogiani, mutta päivitys on niin hidas, että siirryin tähän helpompaan. Ei tässä kohta muita iloja olekaan kuin viini, sillä kirppistely on tehty entistä vaikeammaksi itäisen Turun seudulla. Nyt myös Laiskan kirppis on lopetettu.  Tämä ei ollut Laiskasta vaan Ruotsista, jossa ihana Kirppisrakkautta-blogin Eeva diilasi tämän minulle! Kiitos! Kävin eilen nykimässä munalukotettua ovea turhaan, sillä viimeisen kerran se oli avoinna perjantaina. Syy lakkautukselle luki T-talon ovessa: hallituksen tukitoimien leikkaukset. Koska kyseessä oli kuntouttava kirpputori, jossa työkokeilijat toimivat asiakaspalvelussa, ei rahaa toiminnan jatkamiselle enää ole. Niin harmi, sillä kyseisen kirpputorin palvelusta hyötyivät kaikki.  Kuva uusimmasta Antiikki & Design -lehdestä, jossa arvuuteltiin hieman vastaavan maljan alkuperää.  Olin menossa katsomaan, onko ...

Viime aikoina on puhuttu paljon tavoitteellisen kirjoittamisen edellytyksistä. Usein se on rikas puoliso, etuoikeutettu työasema ja sellainen työ, josta ylipäätään on mahdollista saada vaikkapa monen kuukauden tauko, ilman että menettää työpaikkansa.  Tässä kärpäsen suristessa vasten kahvikuppiani harvinaisesti kirjoitan vapaapäivänä - toimenpide, jolle ei ole minkäänlaisia paukkuja normiarjessa. Olen jo sanonut sanottavani töissä. Onhan se jotenkin sairasta, että näitä rahoja pitäisi sitten säästää kirjoittamiseen, jota mistään muualta ei tueta. Teet sen palkattomasti omalla ajalla. Vasta kymmenen menestyskirjaa kirjoittanut alkaa saada jotain ennakkoa, ja olisikohan joku Sofi Oksanen maamme harvoja täysin kirjallisuudella eläviä ihmisiä. Hänkin kirjoittaa Suomen Kuvalehteen, kuten moni kirjailija johonkin lehteen. Tai pitää kirjoituskursseja, joihin hyvissä työpaikoissa olevilla milleniaaleilla on varaa osallistua. Itseäni ei nämä kerhot kiinnosta siitäkään huolimatta ja juuri si...

Jonkin verran olen nähnyt hypetystä vastikään suomennettuun Olivia Laingin Yksinäisten kaupunki - tutkimusmatka yksinolon taiteeseen liittyen. Kiinnostuin teoksesta itsekin jo otsikon puolesta, olenhan aina tuntenut olevani kaikkialla ulkopuolinen. Sitä voidaan pitää myös yksinäisyyden yhtenä tunteena. Usein syyn nähdään löytyvän yksilöstä, vaikka etenkin Laing tuo näkyviin ongelmat yhteiskunnan rakenteessa. Länsimainen yhteiskunta suorastaan ruokkii eriytymistä, ulkopuolisuuden tunteen kehittymistä ja sitä kuuluisaa yksinäisyyttä. Se tapa, jolla Laing tuo tämän teoksessaan näkyviin, on parempi jättää tähän erittelemättä. Silloin kaikki eivät ehkä lukisi kirjaa, vaikka ehdottomasti kannattaa.   Usein pelkään esseemäisten teosten olevan liian tekotaiteellisia tai ärsyttävän trendikkäitä, jotenkin kieleltään liikaa eri lukijakuntiin rajaa tekeviä. Tämä oli kuitenkin harvinaisen älykäs, inhimillinen ja upeasti asioita yhteen nivoava teos. Sortumatta liialliseen akateemisuuteen, vaikk...

  Varmaan yksi epäsuomalaisin suomalainen on Jorma Uotinen. Silti aina yhtä ylpeä juuristaan Porissa, jota Turussa saa luvan symboloida Varissuo. Yhtä räikeä kontrasti on elinympäristössään on ollut Jorma, jo nuoresta pitäen taiteilija. Hän ei välittänyt kiusaajista, vaan kulki omaa catwalkiaan pitkin Porista Pariisiin.  On harvinaista, että opettajat koulussakin suhtautuivat myötämielisesti Jormaan ymmärtäen tämän erityislaatuisuuden. Miten moni olisi unohtanut tyylinsä ja haaveensa, tukahduttanut ne betoninharmaaseen massaan, mutta Jorma teki toisin. Hän saavutti kaikki työelämän unelmansa ja enemmänkin, suhtautuen silti aina nöyrästi vastoinkäymisiin. Jorma on ollut minulle usein esikuva, myönnettäköön, Tanssii tähtien kanssa -ohjelman seurauksena. Vasta silloin hänestä tuli niin sanottu kansanmies, jota on helppo lähestyä. En valitettavasti ole tehnyt niin, mutta Jorman kanssa joisin kernaasti samppanjaa jossain hänen vakiokahviloissaan, mieluiten toki Pariisissa. Muista...

Transu Prismassa Ei lappua nakissa Tyhjä laari kauhovat kädet paikkaansa vaali Vaari imi munkkia suu sokerissa Äiti katsoi lastaan Missä on vitsa? Pitsa kuin pissa Siis Pizza, Pakastepizza Kuin Bond, James Bond Ei-salainen agentti ruokakorissa Salarakas hyllyvälissä Tarjouksessa mozzarellalla nakki kuin sepaluksella auki muuan entinen pappi Happi virtaa kedolla ilmaa matkalla kohti Prismaa Uudestaan aina uudelleen työntää vartija muka maksaneen Rehellisyyden äärelle Sieltä löytää itsensä keskiluokkainen nainen punnitsee hedelmiä painaa halvemman Laserkatseeni erottaa En tee mitään Luotan vartijaan En jaksa Olla aina p*ska Olla se joka huomaa Miten helppoa on rima alittaa Kasvakaa maksamaan Elämällä on hintansa Opettajilla pinnansa ja toimittajilla aiheet ei tänään vähissä Mutta aivosolut Ne on kaikilla imperfektissä Kukaan ei tiennyt kuka on Lenin Tarvitseeko tietää Voiko historian vain unohtaa Työntää kärryä Vaunua Ostetaan ja l...