Esmeraldan eetos

Olen pohtinut viime päivinä epätavallisen paljon sisustamisen käsitettä ja ihmisiä, jotka mainitsevat harrastuksekseen sisustamisen. Olen vieraillut kodeissa, jotka ovat kuin sisustuslehdestä. Myönnän poimineeni pudonneen hiukseni erään kodin lattialta, sillä se ei sopinut asunnon tyyliin. En voi välttyä lifestylelta edes kotonani, sillä rakas äitini on käyttänyt kotiamme ikuisen varastosiivouksensa mustana aukkona ja kärrännyt tänne tasaiseen tahtiin säilömiään sisustuslehtiä vuodesta 1997 lähtien. No, niillähän alkaa olla jo retroarvoa, mutta silti toimin lähinnä ihmisrobottina lehtikassin ja paperiroskiksen välillä. Äiti kiltti, ei ainakaan enää Viherpihoja eikä Kotivinkkejä vuodelta 2005. Olen kuitenkin hieman selannut lehtiä läpi ennen roskisrobottinappulan painamista. Hups, puolet päivästä vierähtikin, kuten aina "siivotessa". Onhan se mielenkiintoista nähdä, millaisia koteja ihmisillä on, muullakin tavoin kuin menemällä syksyllä lenkille pimeään aikaan. Aika

Kesä ja kärpäset. Tiskipöytä on taas täynnä, tiskikonetta ei ole Jumalan ihmeestä ilmestynyt ja arviolta kymmenen banaanikärpästä uhkaa olemassaoloani. Huomaan, että kolme niistä on löytänyt tiensä viinilasiini tässä lyhyessä näppäilyajassa. Koska lasissa on unkarilaista Pinot noiria, juon proteiinipitoisen lasin sisällön tyhjäksi (vaikka tämä ei vedäkään vertoja jopa orgastiselle Vulyan Pinot noir 2009:lle, jota ei tietenkään enää saa). Tarkoituksenani oli tiskata, mutta kas kummaa, käytettyäni viimeiset viime vuoden kuivatut suppilovahverot pastakastikkeeseen ja nautittuani aterian kera viinin, päätin vielä istahtaa nauttiakseni banaanikärpästen suosiosta ja trooppisesta illasta kodissamme (sisälämpötila enää 27,3 astetta). Kesä, kärpäset ja kymmenennen blogitekstin kirjoittaminem inspiroivat minua enemmän kuin tiskivuori. Siispä asiaan. Ympärilläni pörrää yleensä tauotta joko kirppis-, viini-, matka- tai laiskottelukärpänen - parhaimmillaan tai siippani mielestä pahimmil

Entisaikojen valistuskirjat ovat hupaisaa ja aika usein myös provosoivaa luettavaa. Aina viime vuosisadan loppuvuosikymmenille asti monet ihmisyyteen jollain tavoin liittyvät neuvonanto-opukset ovat korostaneet vahvasti perinteisiä arvoja. Sukupuoliroolit ovat yhtä selvät kuin raittiusseuran jäsenet, ja elämän valinnat määrittyvät sekä määritetään lähes poikkeuksetta genitaalialueen mukaisesti. Nyt, kun Pride-kulkue ja romanttiset häät Helsingissä ovat tuoreessa muistissa (yritimme navigoida itsemme heterohäihin läpi sateenkaarikulkueen ja ihme kyllä onnistuimme siinä jopa korkeissa koroissa – jotka tosin oli vain yhdellä eli allekirjoittaneella, mutta yksi koroilla mukulakivikadulla koikkeloiva määrää koko seurueen tahdin), on ajankohtaista esitellä kirjahyllyni ehkäpä liian vähän käytetty timantti: Morsiamen kirja. Opastusta nuorille tytöille (1946, kolmas painos): Luin teoksen pitkästä aikaa läpi toukokuun korvilla, kun olimme viettäneet omaa hääpäiväämme ensi