Kirppiskärpäsen puremia

Kesä ja kärpäset. Tiskipöytä on taas täynnä, tiskikonetta ei ole Jumalan ihmeestä ilmestynyt ja arviolta kymmenen banaanikärpästä uhkaa olemassaoloani. Huomaan, että kolme niistä on löytänyt tiensä viinilasiini tässä lyhyessä näppäilyajassa. Koska lasissa on unkarilaista Pinot noiria, juon proteiinipitoisen lasin sisällön tyhjäksi (vaikka tämä ei vedäkään vertoja jopa orgastiselle Vulyan Pinot noir 2009:lle, jota ei tietenkään enää saa).

Tarkoituksenani oli tiskata, mutta kas kummaa, käytettyäni viimeiset viime vuoden kuivatut suppilovahverot pastakastikkeeseen ja nautittuani aterian kera viinin, päätin vielä istahtaa nauttiakseni banaanikärpästen suosiosta ja trooppisesta illasta kodissamme (sisälämpötila enää 27,3 astetta). Kesä, kärpäset ja kymmenennen blogitekstin kirjoittaminem inspiroivat minua enemmän kuin tiskivuori. Siispä asiaan.

Ympärilläni pörrää yleensä tauotta joko kirppis-, viini-, matka- tai laiskottelukärpänen - parhaimmillaan tai siippani mielestä pahimmillaan nämä kaikki yhtä aikaa. Ne suorastaan tappelevat huomiostani erinäisillä houkuttimilla. Koska edessä toivottavasti siintävään Sveitsin matkaan (Chaplinin kotitalo Veveyssä avattu museoksi, pakko nähdä! Kuten myös Freddie Mercuryn viimeinen äänitysstudio, appenzeller-juustolat ja upeat viinitilat alppimaisemassa) ei ole ihan vielä käypää valuuttaa edes mieheni farkkujen taskuissa (olen vienyt pestyjä ja kutistuneita seteleitä pankkiin vaihdettavaksi), oli mielestäni erittäin järkevää suunnata kirpputoreille. Viiniäkin minulla on nyt lasissa ja parhaillaan laiskottelen, siis olen. Kaikki kärpäset ovat saaneet saalista, matkakääpänenkin ennakkotiedon hyvästä apajasta.

No mitäs sitten löysinkään? Ihanat lasiset kynttilänjalat, jotka ovat luultavasti peräisin Kauklahden lasitehtaalta (toiminnassa 1923-1952). Ne sopivat täydellisesti yhteen toisen löytöni, keltaisen yhä täysin toimivan öljylampun kanssa. Pöytäliina taasen on kaikki vuosikymmennet käytössä ollut vanhempieni häälahja. Se on tehty Barkerin tehtaalla Turussa (perustettu 1846, viimeisinkin tehdas alasajettiin 1980-luvun lopulla), kuten moni tuon ajan käyttöpellavaliina.

Olen parantumaton kahvikuppifriikki, eikä tämäkään kirppiskierros tuonut helpotusta rajalliseen kaappitilaan. En voinut vastustaa näitä upeita Arabian art deco-tyylisuunnan kuppeja, joita harvemmin tulee vastaan. Maksoin näistä ruskeakukkaisista kupeista tasseineen vain 7 euroa kappale! Suunnittelijaksi paljastui lyhyellä selvittelyllä Toini Muona, jonka seepraraitaiset graafiset kupit ovat olleet vuosia toivelistallani... ja muutaman muunkin keräilijän! Kuppien alla oleva vanha, yhä toimiva ja ehjä Singer on isoisoäitini peruja. Hän oli käsityönopettaja. Niistä lahjoista ei valitettavasti siirtynyt minuun ripaustakaan, ellei sitten piirtämis- ja maalaustaitoa lasketa samojen geenien alaisuuteen.

Mitä olisi kirppiskäynti ilman posliiniöveriä? Sain kympillä Arabian kermanekan ja sokerikon sekä tsekkoslovakialaisen toisen mokoman. Täydellinen astia vihreille kuulille jouluna! Tosin ahmintavolyymiin nähden se on aivan liian pieni. Mutta käyttämällä kantta kaikki yllätysvieraat eivät ehkä hoksaa, että sisällä on smaragdikuulia minulle jemmassa - mikäli toinen meistä ei ole ehtinyt ensin. Eli on. Jäljellä tulee olemaan vain sokeria sokerikon pohjalla. "Se on astian tarkoitus", kuulen jo selitykseksi.

Koska olin saanut mukaani kirppiskierrokselle mieheni kera elvytetyn autonräyskämme, hyödynsin tilaisuutta esittelemällä hänelle huonekaluja, jotka haluaisivat päästä juuri meidän kotiimme. Yleensä hamstraustani torppaava miehenikään ei voinut sanoa ei pilkkahintaiselle 1800-luvun tuolille, joka pilkistää tuolta kippojen alta. Tuolissa on vain kaksi maalikerrosta, siinä on puunaulat ja erinomainen istumatuntuma. Mikä täydellinen kahvinjuontituoli verannalle! 

Ostimme juuri tänään maaleja ja valitettavasti myös maalinpoistoainetta verannankunnostusprojektia varten, joten tuolinkin saisi entisöityä siinä samalla. Mietin kuitenkin, että se on kaunis juuri noin. Maalinpoistoaine vetää pinnan puupuhtaaksi, eikä se ole useinkaan alkuperäisyyttä mukaileva valinta. Tosin, jos tämäkin tuoli olisi pilattu onneksi jo vähenemään päin olevalla valkaisulla eli maalaisromanttisella käsittelyllä, valitsisin maalinpoiston.

Last but not least: Olemme etsineet pitkään olohuoneen mattoa, joka olisi villaa (lue: lämmin) ja sopisi kirjaviin vanhoihin kuoseihin, perinnetapettiin ja antiikkihuonekaluihin. Ajattelin pitkään, että maton täytyy siis olla yksivärinen. Kunnes tajusin: eihän sellaisia ollut ennen. Sata vuotta sitten ja etenkin 1800-luvulla kuvioon yhdistettiin lähes aina kuvio, kunhan sävyt sopivat yksiin. Puhumme tietenkin niistä kodeista, joissa oli varaa pohtia tällaisia sisustuselementtejä. Kun eteemme osui yhä tällä samalla kirppiskierroksella matto vuosisadan alusta, ilman tahroja ja pahempia haalistumia, jälleen koinsyömällä pilkkahinnalla, kannoimme oitis rullan autoon. Anteeksi, kaksi mattorullaa, sillä näitä oli kaksin kappalein! 

Olisi mielenkiintoista tietää, millaisessa tilassa matot ovat joskus olleet. Vaikka mattojen kuvio ei osu yksiin kaiken kanssa, sävy on oikea ja tunnelma olohuoneessa on nyt juuri sellainen, mitä olemme tavoitelleet. Näiden mattojen lisäksi olkkarissa on kaksi punaista kelim-mattoa 1960-luvun Marokosta. Kelimit olivat kuuminta hottia orientalismia suosivalla 1920-luvulla, eli juuri talomme rakentamisen aikakaudella.

Mitä kirppiskärpänen opetti minulle (ja tällä kertaa meille molemmille) tällä reissulla: jos sinulla on intuitio, luota siihen. Se toimii paremmin kuin yhdenkään myyjän, perheenjäsenen tai ystävän puheet siitä, mikä sopii minkäkin kanssa yhteen (sain jo kuulla kommentit luteista ja siitä, että matto näyttää kulahtaneelta. No niin näyttää 100-vuotias ihminenkin yleensä!?).  Kärpänen opetti myös, että löytöjä tehdäkseen on kirppiksillä yleensä käytävä tiuhaan tahtiin. Mitään näistä tavaroista ja huonekaluista ei ollut tarjolla kolme päivää sitten. Vain lomalla minulla on aikaa tällaiseen tahtiin. Lupasin jo miehelleni hiukan rahoittua. Jätin kyllä sanomatta, että vasta sitten, kun lomani loppuu yhdessä tämän kuukauden kanssa. Hyi olkoon, ei mietitä sitä! Skool kärpäsille, joista yhden nielaisin vahingossa.